Uusi lelu, vihdoin jouluaatto!

Maja sai tänään uuden lelun - iPad. Timotej jo Facebookissa totesi että vaimon kanssa kommunikointi tapahtuu Skypen kautta...

Mutta kyllä on kivaa - kerran teekkari, aina insinööri????

Bob the Builder moves to town

När vi för ett år sedan flyttade till Främre Tölö fick jag ge upp min verkstad i 2-bilsgaraget (inga bilar i den verkstan, inte). Nästan alla verktyg, plankbitar och rörstumpar togs till landet.

Endast ett minimalt urval av verktyg för de allra enklaste ingreppen i hemmet finns nu tillgängligt i stan. Se nedan - man skäms ju egentligen. Möjligen 20-talet olika skruvvarianter, inget att skryta över. Alla är inte ens syrafast.




Lite plåster på såren får jag i "puupiiri" (Gani medborgarinstituts snickarkurs där jag nu gått i ca. 10 år och använt deras maskiner och snackat "skit" med andra deltagare).

Här är ett av höstens alster:



Slutgiltiga finishen i form av grön Miranol appliceras i vårat kök.

Jag förstår att ni nu undrar att "vad 17 är det där"? På våren skall jag visa det, bara det blir tillräckligt varmt i Villa Sandi att jobba i garaget där.

Som min vän Olli sa: "A creative mind is always working"!

Joulupizzaa, joululunta, jouluglögiä - Hyvää Joulua!

Kauniaisissa asuessamme kuulimme että paikallisella Kotipizzalla oli vuoden paras päivä tänään, jouluaaton aattona. Meillä ei tänään syödä pizzaa, mutta kylläkin rustattiin viime sunnuntaina. Olo ehkä veltto lauantain juhlien jäljiltä, mutta pääsyy oli sää:

Lunta tuli välillä vaakasuorassa



Joku noista kasoista lie meidän automme


Ja kerta kaikkiaan ei ulko-ovea pitemmälle menty (sinne asti uskalsin jotta sain kuvat). Joten ruoka oli tehtävä siitä mitä kaapeista löytyi (taas kerran, taitaa olla mun paras bravuurini!). Tällä kertaa jääkaappiin oli jäänyt paketti pinaattia, glögijuhlista jäi savuporoa yli, juustoraastetta ja punasipuliakin oli. Vaan ei valmista pizzapohjaa eikä hiivaa, onneksi oli google:''pizzataikina ilman hiivaa' haku kertoi että leivinjauheellakin pärjää. Ja niinpä sunnuntaina oli kiva katsella kaunista, valkoista maisemaa ja nauttia pinaatti-poro-sipuli pizzaa punaviinin kera.

Juusto päälle ja uuniin

Glögikutsut tuli vietettyä toiseenkin kertaan, tällä kertaa kutsulistalla 9B:n asukkaat. Tarjoiluun oli vaikea varautua kun ei tiedä tuleeko 2 vai 20, ja kaikki vieraita ihmisiä (Majalle, Timotej oli jo ehtinyt tutustua jokuseen).





Juomapöytä juomia ja vieraita odotellessa



Palan paineeksi varasimme juustoja ja pähkinöitä, sillä ajatuksella etteivät 'tähteet' muodostu ongelmaksi, jos kukaan ei tulisikaan.

Yhdeksän meitä sitten oli ja mukava ilta. Kannattaa olla rohkea ja uskaltaa, vaikka ei kaikki tulleetkaan.

Joulukuusta ei meillä ole, mutta kuusenkoristeet ovat löytännet paikkansa:

Niiden myötä, Hyvää Joulua kaikille. Vilkutamme teille huomenna Joulurauhan julistuksessa. Tosin meitä voi olla vaikea tuntea pelkän nenän perusteella, muu kroppa kun on varmasti toppavaatteiden peitossa. 

Glögiä ja pikkupurtavaa

Eilen illalla 29 hyvää ystävää vietti iltaa yhdessä lämpimän glögin ja pikkupurtavan ääressä. Illan mittaa tyhjeni muutama viinipullokin ja pari hassua oluttölkkiäkin saattoi siinä sivussa mennä. Maailmaa parannettiin yhteisvoimin ja kauniiltahan tuo tänä aamuna näyttää valkoisen peittäessä kaikki vähemmän kauniit asiat!

Glögijuhliemme perinteisiin kuuluu että ruoka on sormin syötävää, tällä kertaa kopioin viime vuonna järjestämämme 'house cooling' juhlan tarjoiluidean. Toimi hyvin taas kerran ja hyvä myös siinä että pitää tiskin määrän pienenä (mistä erityisesti Timotej kiittää). Pöydälle kertakäyttöpöytäliina ja keskelle kasa erilaisia leipiä ja nachoja. Ympärillä kulhoissa erilaisia mössöjä, joihin voi dipata tai lusikalla nostella leivän päälle makua. (Yritimme monen henkilön aivokapasiteettia käyttäen keksiä hyvää suomenkielistä käännöstä ruotsin sanalle 'röra', vaan ei mössöä parempaa tullut mieleemme.)

Tällä kertaa mössöjä oli kahdeksaa erilaista, alla listaus ja lyhyt 'sisällisluettelo':
- 7-layer dip (1. maustettua, paistettua jauhelihaa 2. silputtua purjoa 3. pilkottua tomaattia (ei siemeniä mukaan) 4. ranskankermaa 5. mustia oliiveja pilkottuna 6. guacamolea 7. juustoraastetta. Kerrokset päällekäin vuokaan ja muutamaksi tunniksi jääkaappiin.). Kuvassa tuo iso kippo etualalla.
- Fetaa-turkkilaista jugurttia-tuoretta minttua
- Lämminsavulohta-ranskankermaa-mustapippuria
- Poronpaistia-ranskankermaa-rosepippuria
- Tapenade (mustia kalamata oliiveja, valkosipulia, sardiineja, oliiviöljyä tahnaksi tehosekoittimessa)
- Guacamole (kypsiä avocadoja, sitruunanmehua, salsaa ja korianteritahnaa)
- Muikunmätiä-punasipulia-smetanaa
- Santa Marian medium chunky salsaa
Ja kasa lautaliinoja

Aamulla pöytä näytti tältä:

Kaikki kipot tyhjiä. Lieko ruokaa ollut liian vähän, vai oliko maistuvaa vai viipyivätkö vieraat pitkään? No, ainakin tuo viimeinen on totta (naapuriparat!). Kiitos kaikille seurasta, me ainakin viihdyimme erinomaisesti!

Kuhaa tomaattikastikkeessa

Kuva ei ole mitenkään kaunis, eikä valmis ruokakaan saanut 'kauneuspisteitä', mutta maku sai vähintään arvosanan hyväksytty. Tällä kertaa ei ollut minkäänlaista reseptiä pohjalla inspiraationa, vaan täysin improvisoitu ruoanlaiton aikana.

Valmiina uuniin

Ensin keitin tomaattikastikkeen purkillisesta tomaattimurskaa, mausteita, kasvisfondia ja kermaa. Keitin kokoon jonkun aikaa (sorry, nää mun reseptit eivät ole kovin tarkkoja). Kastike uunivuoan pohjalle, kuhafileet päälle (suolaa ja pippuria tietty pinnassaan). Uunissa kypsyivät n 20 minuuttia perunoiden kiehuessa.

Alkuruoaksi salaattia paistettujen kampasimpukoiden kanssa. Kampasimpukat yksi maailman parhaista (paras?) raaka-aineista ja usein meidän keittiössä. Vinkkinä yksi suosikeistamme: pastaa paistettujen kampasimpukoiden ja kermakastikkeen kanssa, hieman pestoa ja paistettuja tomaatteja lisäksi. Klassikko.

Ylihuomenna perinteiset glögit meillä, n 30 vierasta. Juomapuoli hyvin hanskassa, huomenna pitänee lähteä ostamaan pientä purtavaa alla olevan satsin (valkoviinit jääkaapissa) seuraksi.

Linssejä ja kalaa - proteiineja kotona suunnitellun ravintolaillan sijasta

Tänään oli tarkoitus syödä ulkona hyvässä seurassa. Valitettavasti yhdelle seurueen jäsenistä nousi kuume ja tapaaminen piti siirtää toiseen ajankohtaan. Niinpä tänään illallinen olikin yllättäen kotona.

Lautasille päätyi paljon proteiineja, linssejä ja kalaa. Oli oikeasti tosi hyvää, tervellisyydestä huolimatta.

Kuullota pilkottua sipulia ja valkosipulia öljyssä. Lisää murskattuja kuivattuja suppilovahveroita ja tilkka kasvislientä. Anna muhia hetken. Lisää  keitetyt Beluga linssit (keitin etukäteen n 15 min)ja anna lämmitä sekoitellen. Paista vaaleita kalanfileitä (meillä turskaa) voissa , mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoile hyvässä seurassa ja nauti lasillinen Sancerre viiniä. Erinomainen lauantai-ilta.

"Check the box" - pressan juhlat

Tästä se alkaa. Pari tuntia ennen presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa.

6.12. kl 17 ruokapöytä on täynnä meikkejä ja ammattilainen tekemässä Majasta televisiokelpoista. No joo, toki tätä ennenkin oli jo tehty jotain. Kun kutsu kolme viikkoa sitten yllättäen saapui, piti hankkia puku (mikä onnistui yllättävän helposti, Jasmin Santasen mallikappale), tilata kampaaja ja meikkaus, uusia Timotejn frakin mustat osat ja sitten vaan odottelemaan eilistä.

Itse juhlat sitten. Alku oli odottelua ja ahdasta, tunnelma tiivis. Kun kättelyosuus päättyi tuli kaikki tilat käyttöön ja olo helpottui. Se kuuluisa booli jäi yhteen lasilliseen, sillä viiniäkin oli tarjolla. Ruoka jäi jotenkin taka-alalle, mutta oli maistuvaa haarukkaruokaa, coctailpaloja, voileipäkakkuja jne. Reilun kaupan kahvia emme maistaneetkaan....

Oli hauska ilta, ylitti odotukset.

Talviruokaa - hirveä(ä?)

Perniössä on kiva käydä monestakin syystä, etenkin seura on erinomaista. Joskus vierailu päättyy, kuten viimeksi, niin että isäntä ojentaa mukaan kassillisen hirvenlihaa. Tällä kertaa vasan sisäpaistia, jauhelihaa ja ulkofilettä. Kiitos!

Nyt on siis kokattu rustiikkia ja nautittu punaviiniä parina iltana.

Hirvenlihapullat tarjoiltiin puolukkasurvoksen kera ja lisukkeena pinaatti-suppilovahvero-sipuli sekoitus. Kovin suomalainen ja metsäinen maku (no joo, myönnän pinaatti ei kuulu sarjaan), pienellä liiottelulla voisi kehua kaiken tulevan Villa Sandista (suppikset ovat oikeasti)!

Tänään sitten vasan paisti kypsyi hitaasti padassa. Mukana oli Mutti tomaattimurskaa, sipulia, valkosipulia, Puljongin härkälientä, musta- ja valkopippuria, sekä muutama katajanmarja. Parin tunnin muhimisen jälkeen lisäsin purkin smetanaa ja pieneksi pilkotun paprikan.

Huomenna vaihtuvat nämä vahvan makuiset rustiikkiruoat astetta fiininpään aterioitiin. Frakki ja iltapuku valmiina hengareissaan, kampaaja ja meikkaus tilattu, kengät putsattu, henkkarit ja kutsu esillä - valmiina linnaan. Tarjan keittiötä testaamme siis huomenna, raportti seuraa miltä se linnan kuuluisa booli maistuu.

Suolaisia 'muffinsseja' keiton seuraksi, aamupalaksi jne

Lauantaina tuli syötyä tukeva lounas kaupungilla ja niin ollen illalliseksi riitti kevyempikin ruoka, kukkakaalikeitto. Keittoa ei tullut kuvattua (vaan eipä valkoisessa 'litkussa' paljon kuvaamista olisikaan!), mutta sen tekeminen meni suurinpiirtein näin:

• Kuullota sipulisilppua voissa, lisää kukkakaalin palat ja n 5 dl kasvislientä, keitä kunnes kaalit kypsiä
• Soseuta (esim parissa erässä tehosekoittimessa)
• Toisessa kattilassa kaalien kiehumisen aikana kuumenna 1 dl maitoa ja 1 dl kuohukermaa. Vispaa jokkoon 1 rkl vehnäjauhoja, sekoittele ja anna kiehua pari minuuttia.
• Lisää kaalisose maito-kerma seokseen, kuumenna, mausta tarpeen mukaan (esim valkopippuria). Tässä vaiheessa minä lisäsin kermaa ja totesin että maito oli turhaa, olisi pitänyt laittaa 2 dl kermaa sen sijaan. Pitää muistaa ensi kerralla

Timotej teki muffinssit:

Taikina:

• 100 gr voita (sulatettuna)
• 1 purkki rahkaa
• 3 munaa
• 2 dl maitoa
• 7 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa

Täyte:

• n 10 aurinkokuivattua tomaattia paloiteltuna
• puoli pakettia fetaa kuutioina
• kourallinen parmesaaniraastetta

Tee taikina: sekoita rahka, munat, maito ja voisula. Lisää siihen keskenään sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja suola, sekä täyteaineet. Voitele muffinsvuoka ja jaa taikina koloihin. Paista 225 C asteessa n 20 minuuttia.

Vanha kaasu-uunimme ei anna säätää lämpötilaa lähes lainkaan, uuniruoat ja leipomiset menee vähän miten sattuu. Ja eipä tuo kaasu-uuni anna paljon väriäkään ruokien pintaan. Kaasuliesi on sen sijaan aivan ylivoimainen sähköön verrattuna ja niin ollen tulevassa keittiöremontissa kaasuliesi pysyy ja uuni muuttuu sähköiseksi.

Vart tog alla bladen vägen

Alen på stranden är helt kal. Kylan och vinden har gjort sitt!




Men vart to alla bladen vägen, egentligen?



På marken, de som inte var i stuprännorna. Vi krattade en del, ca 12 skottkärror fulla och fick ca 1/3 av gräsmattan klar. I stuprännorna var det ca 2 skottkärror värt av löv och barr.
Hörde idag på radion om nån doktor som har undersökt oss finnar och vårt sommarstugeliv. Vi tycker om det fast vi talar om "arbetsläger" och "puuhamaa".
Just det! Konstiga är vi!

Karitsan paahtopaistia, uunijuureksia ja punaviinikastiketta, herkullisen alkupalan jälkeen

Voiko lauantai-illalta muuta toivoa: läheisiä ihmisiä ympärillä, lasissa shamppanjaa, tarjottimella Parmigiano Reggianoa jota dipattiin aitoon Aceto Balsamicoon (joka tehdään viinirypälemehusta ja on vähintään 12 vuotta vanhaa, muutama pisara riittää pitkälle).

Pääruoaksi valikoitui karitsan paahtopaisti, yksi pallero per nuppi. Paistit marinoituvat punaviinissä, rosmariinissa ja valkosipulissa muutaman tunnin.

Paistit valmiiksi marinoituneet, seuraavaksi ruskistumaan

Lisukkeeksi syksyisesti uunissa paahdettuja juureksia, tällä kertaa bataattia, lanttua, raitajuurta ja sipulia. Oliiviöljyä ja provencen yrttisekoitusta, suolaa ja mustapippuria sekaan ja uuniin.

Paahtopaistit ruskistin pannulla ja sen jälkeen uuniin juuresten päälle. Yhteen paistiin paistomittari ja uunissa kunnes lämpötila oli 55 C. Sen jälkeen jokainen pallero omaan alumiinifolionyyttiin vetäytymään 5-10 minuutiksi. Sillä aikaa viimeistelin kastikkeen, jonka olin aloittanut aiemmin. Freesasin sipulisilppua, lisäsin punaviintä ja lammasfondia (tietenkin Puljongin tekemää) ja keitin kokoon. Lihan vetäytyessä suurustin kastikkeen. Muuten, juurekset uunissa kaikkiaan vajaa puoli tuntia, ehkä 10 min ennen lihan lisäystä, saman verran lihan kanssa ja vielä sen jälkeenkin; kelloa ei tosin tullut katsottua.

Dippikipossa olleet viimeiset Aceto Balsamicon jämät vielä tiputeltiin lihan päälle. Herkullista!

.

Herkuttelua luvassa tänä iltana - aitoa Balsamicoa ja Parmesaania

Viime aikoina on ruoan laitto jäänyt vähiin, on ollut ravintolavoittoinen meny marraskuussa tähän mennessä. On testattu uusia paikkoja Helsingissä, esim Kuu Töölönkadulla ja myös muutama päivä turkkilaista ruokaa alla olevassa maisemassa.

Tänään illalla tarjolla hyvässä seurassa kuohuvan kanssa aitoa Modenalaista Balsamicoa ja Parmegiano Reggianoa. Nyt lähdössä ostamaan pääruokaan aineksia, lammasta todennäköisesti.

Kanaa ja ilmakuivattua kinkkua

Vuosia sitten tätä tehtiin eka kerran. Sen jälkeen perhe on nauttinut sitä useasti ja monet ystävätkin. Resepti on jaettu useampaan kertaan, mutta vielä kerran siis täällä. Kanaa ilmakuivatussa kinkussa hyvien makujen kanssa. Meillä se on useimmin tarjoiltu pinaatti-sipuli-suppis sekoituksen kanssa, niin tälläkin kertaa. Silloin kun vielä oli nuorempaa sukupolvea mukana illallisella oli lautasella myös keitettyä perunaa.

Mausta kanafileet (yksi per syöjä) suolalla, mustapippurilla ja oreganolla. Ruskista kevyesti. Kääri kanafileet ilmakuivattuun kinkkuun (Parma, Serrano tai vastaava). Minä laitan normaalisti kaksi kinkkusiivua filettä kohden.

Laita fileet uunivuokaan. Tee kastike: Sekoita 1-2 valkosipulin kynttä murskattuna, 1 rkl kanafondia, 2 rkl balsamicoviinietikkaa, 2 dl kermaa. Kaada kastike fileiden päälle. Vuoka 200 C asteiseen uuniin n vartiksi. Kanan kypsyessä uunissa tee lisuke.

Tästä alkaa lisukkeen teko

Kuullota pilkottu sipuli, lisää suppilovahverot, mausta pippurilla ja pienellä tilkalla kasvisfondia. Lisää pinaatit ja kuumenna. Lisää tilkka vettä ja anna muhia hetken.

Nosta kana uunista, nauti hyvästä (valkosipulin) tuoksusta keittiössäsi ja tarjoile perunoilla tai ilman.

Yksinkertaisesti hyvää, vuodesta toiseen. Tällä kertaa oli ehkä vähän liian suolaista meidän (suolattomaan) makutottumukseemme,  pitänee muistaa ensi kerralla olla tarkkana fondien kanssa.

Kasviskeittoa - ei linssejä, mutta papuja kylläkin

Kasviskeittoa sateisen sunnuntain lounaaksi. Öljyssä kuullotettin sipulia ja porkkanasuikaleita. Joukkoon purkillinen Mutti kirsikkatomaattisäilykettä, Puljongin kasvislientä (Stockalla myynnissä, erinomaista) ehkä n 6-7 desiä, mustapippuria. Myöhemmin kattilaan myös kesäkurpitsaa ja herkkusieniä (molemmat kevyesti paistettuja ennen kattilaan laittoa), pakasteesta haricot verts vihreitä papuja, purkista isoja valkoisia papuja, pala purjoa renkaina ja mausteeksi vielä provencen yrttejä.

Tarjoiltiin Timotejn voileipien kera; pestoa, pastramia, juustoa ja avocadoa.

Ja sade ei haitannut lainkaan.

Lisää linssejä, nyt kanan ja zucchinin kanssa

Täydensimme eilen linssivalikoimaamme, ostimme punaisia, vihreitä ja beluga (=mustia) sellaisia.

Illalliseksi oli siis tarjolla - aivan oikein - linssejä. Viime vuonna löytyi resepti jostain ruotsalaisesta ruoka/naisten lehdestä, jota olemme soveltaneet.

Ainekset meille kahdelle:

• yksi kesäkurpitsa
• kaksi kanan rintafilettä
• belugalinssejä (ois yhtä hyvin voinut olla vihreitäkin) 100 gr
• pari valkosipulin kynttä
• puolikas sitruuna
• garam masalaa
• turkkilaista jugurttia
• minttuhyytelöä
• tuoretta korianteria

Kananfileet pienemmiksi palasiksi (pienensin vielä kuvan ottamisen jälkeen) ja oliiviöljyä sekä garam masalaa (ehkä ½-1tl) pintaan. Kesäkurpitsa juustohöylällä suikaleiksi ja ne marinoituvat oliiviöljyssä ja murskatussa valkosipulissa. Linssit keitettiin paketin ohjeiden mukaan, 20 min.

Molemmat marinoituivat puolisen tuntia huoneenlämmössä

Kun linssien keittoaikaa jäljellä vajaat puolet, paistoimme kanat ja kesäkurpitsat omilla paistinpannuillaan. Lopuksi kumpikin keräsi annoksen lautaselleen. Alimmaksi linssejä, päälle kanaa, kesäkurpitsaa, sitruunasta mehua, korianteria ja kastiketta.

Garam masala, minttu, linssit, korianteri toivat Timotejlle mieleen lähi-idän ja siihen suuntaan tuo makumaailma kyllä vie. Yhtä hyvää kuin mitä muistimme viime vuodesta. Kesällä pitää tehdä uudelleen, niin että zucchinit ja kanat grillin kautta lautaselle.

Sesonkiruokaa - linssiaika alkoi nyt

Viime syksynä/talvena löysimme linssit. Teimme mm linsseillä täytettyjä paprikoita, linssejä ja kanaa, linssicurryä jne. Nyt kun sää vie ajatukset syksyyn, niin linssit löytyivät taas lämmittämään mielialaamme. Ja varmasti tulevat näkymään blogissamme.

Maukasta ruokaa, hyvä proteiinilähde, helppo valmistaa  - täydellinen raaka-aine?

Tänään oli vuorossa operaatio jääkaapin tyhjennys. Sieltä nimittäin löytyi paprikoita joille oli ajateltu joku muu käyttötarkoitus joka jäi toteutumatta. Tänään sitten vuorossa keräilyerät ja varsin maukas olikin lopputulos.

On makuasia käyttääkö paprikat sellaisenaan vaiko esikeittää jotta olisivat hieman pehmeämpiä. Tällä kertaa laitoin paprikan puolikkaat siivilään ja annoin höyrystyä linssikattilassa muutaman minuutin.

Täytteessä tällä kertaa:

• punaisia linssejä, keittoaika 20 min
• 1 sipuli, pilkottuna ja kuullotettuna
• valkosipulin kynsi murskattuna
• kuivattuja suppilovahveroita kourallinen murskattuna
• palanen italialaista salamia pieninä kuutioina
• tuorejuustoa (Viola, maku Afrikan paprika)
• suolaa ja pippuria
• niin ja myös Oltermannin jämät pieninä palasina
• ja päälle juustoraastetta

Mikään maku ei dominoinut, kokonaisuus oli vallan maukas. Salamin savunmaku sopi tosi hyvin linssien jauhoisuuteen, vaikka salamia oli varsin vähän.



Tämä tarjoiltiin Italialaisen punaviinin kera. Elämästä nauttiminen on varsin helppoa!

Vattnet det går upp och ner - hej doda, doda...

Vi vet ju alla att vattenståndet varierar. Hango minus 25 o.dy. hör man på radio. Den låggrunda stranden vid Villa Sandi gör dock fenomenet extremt.

Ovan en bild från sommaren 2007 och en ruggig storm.

Man kunde inte torrskodd ta sig ut på bryggan.

Men, men...här en bild från våren 2006 när man torrskodd kunde promenera runt bryggan.

Leikkelelautanen - vieläkö muistatte?

Meillä usein perjantain iltapala on lautasellinen pientä hyvää. Yhtenä iltana sitä syödessämme aloimme muistelemaan miten ravintoloissa oli aikoinaan ruoka nimeltä leikkelelautanen. Muistatteko? Ainakin 70-luvulla Turun ravintoloissa se oli normaali vaihtoehto.

Kuvassa näkyy mitä meidän lautasella oli viikko-pari sitten: parman kinkkua, lämminsavustettua lohta, tomaatteeja, avocadoa, juustoja, leipää. Aineslista vaihtelee jonkun verran, mutta runko aika samanlainen kerrasta toiseen. Aivan erinomainen iltapala kun nauttiminen on vatsalaukun täyttämistä tärkeämpää.

Tätä syödessä mietimme mitä leikkelelautasella oli. Majan mieleen (ja kieleen) muistui heti italiansalaatti, keitetty peruna ja kinkku. Timotejn muistiin nousi maksapatee ja suolakurkku. Ainekset siis erilaisia meidän iltapalaamme verrattuna, mutta sama konsepti. Oli nimi sitten leikkelalautanen, antipasto tai fredagsmys. Nauttikaa.  

Projektina tutustuminen Helsingin ruokaravintoloihin

Enää ei joka viikonloppu ajeta Villa Sandiiin ja niin on aikaa tutustua paremmin kotikaupungin ravintoloihin. Osittain sitä jo aloitimme viime keväänä, mutta nyt on tarkoitus aktiivisesti hakea uusia kokemuksia. Tietokoneelta löytyy excel tiedosto nimeltä fredagsrestauranger. Ajatuksena että syksyn/talven mittaan saisimme ainakin pari uutta kokemusta kuukaudessa. Toki muutkin viikonpäivät mahdollisia, mutta työhypoteesina että nimenomaan perjantaisin kävisimme syömässä ulkona ja lauantaina kokkaamme itse.

Kuten sanottua, varaslähtö tuli tehtyä jo keväällä, silloin lähinnä kiersimme uuden asuntomme lähellä olevia ravintoloita. Nyt olemme tuon excel tiedoston perusteella laajentaneet reviiriä. Kokemukset ovat pääsääntöisesti erinomaisia. Muutamia mainitakseni: La Table, Juuri, Karl Johan, Umeshu, Aito, Ateljee Finne, Salutorget, Nuevo, El Greco, Raku Ya, Elite. Ravintola Aito Museokadulla on edelleen suosikkimme, ruoka, palvelu, viinit hyvässä tasapainossa; ja jälkiruokajuustot ansaitsevat erikoismaininnan.

Eilen illalla kävimme ystävän vinkin pohjalta pohjois-Espalla Copas Y Tapas paikassa syömässä tapaksia ja niiden seuraksi lasilliset punaviiniä. Mikä viehättävä paikka ja tarjoilijat! Harvoin Suomessa on ruokapaikkaa jossa ei ole edes ruokalistaa, kysymys kuuluu vain montako tapasta saisi olla. Jokaisesta annoksesta ja juustosta, kuten myös viineistä oli tarina kerrottavana ja alkuperä tiedossa. Käynnistä jäi hyvä maku suuhun, myös kirjaimellisesti. 

Nyt lauantaina vuorossa Farang ja heidän maistelumenyynsä. Maja on ollut siellä pari kertaa lounaalla ja lupaavalta vaikuttaa. Senkin jälkeen on listalla vielä moooonta paikkaa, tästä syksystä on tulossa hyvä!

Grillisesongin loppu - toisen kerran

Muutimme omakotitaloon toukokuussa 1989, kummallekin eka kerta oman pihan omistajana tai edes asujana. Pari viikkoa myöhemmin tuli uuteen taloon ensimmäinen ruokavieras ja niinpä Timotej lähti grillin ostoon. Naapurikorttelin StatOil bensikseltä se löytyi ja maksoi 89 SEK. Oli muuten hyvä grilli, oli käytössä vielä 2006!

Siitä alkoi ensimmäinen grillisesonkimme joka päättyi viime syksynä kun muutimme taas kaupungin keskustaan ja kerrostaloon. Nimittäin grillasimme aina koko vuoden, talvella hiiligrilli nostettiin lumihankeen ja grillausaikoja hieman pidennettiin. Hyvin sujui. Nyt sitten kausi nr kaksi alkoi keväällä Villa Sandissa ja päättyi eilen.

Sesongin viimeisen kunnian sai lampaan kyljykset ja foliossa muhii punajuuret. Lampaassa sopivasti marinadia jotta valkosipulin tuoksu levisi ympäristöön. Punajuurien lisäksi käärössä oli hieman oliiviöljyä, kuusenkerkkäsiirappia (hunaja olisi ajanut saman asian, vaan eipä ollut kaapissa), suolaa ja pippuria.

Tarjoilussa lisukkeena feta-ranskan kerma-rosmariini kastike, sopii hyvin sekä punajuurien että lampaan kanssa

Loppuun vielä muutama syksyinen kuva Villa Sandin ympäristöstä. Kyllä se niin on että syksy on täällä, aivan upean kauniina!

Liki autio hiekkaranta, green tomato chutney ja muita syksyn merkkejä

Alkaa Villa Sandin tämän vuoden sesonki olla loppuillaan. (Toki ei tarkoita että bloggaaminen jää talviteloille, vaan että nyt blogista tulee koko viikkoisesti stadilainen kuten meistäkin.) Ponttorilaituri nostettu hiekalle, veneet käännetty pukeilleen ja sadot korjattu. Hiekkarantakin on aika masentuneen näköinen:



Lähikuva sienistä ei ole varsinaisesti ruokahalua herättävä! Mitä lievät ihmetyksiä, mutta peuroille näyttävät maistuvan



Tomaattisato jäi aika pieneksi ja eivät ehtineet kypsyäkään. Jotain tuli tehtyä väärin, vaikka kovin olen ylpeä että onnistuin lahjataimet pitämään hengissä ja jopa muutama tomaattikin jaksoi kasvaa hyvässä (?) hoidossani.



Koko komea sato yhteiskuvassa, ahdasta, mutta sopu sijaa antaa

Päätin tehdä jotain noista vihreistä tomaateista ja kuvittelin niiden sopivan hillokkeeksi juuston kanssa (ei vähiten lahjaksi saadun aivan erinomaisen 'tomatmarmelad':in innoittamana - kiitos KR). Niinpä googlasin aikani ja englannista löytyi useampi resepti tehdä 'green tomato chutney'. Minunhan piti tietenkin saada valmista saman tien joten melkoiseksi improvisoinniksi meni. Raaka-aineet piti löytyä heti kaapista ja valmista piti tulla nyt eikä 15.päivä.

Joten laitoin kattilaan tomaatin puolikkaat, silputtua sipulia ja rusinoita, sekä siirappia ja viinietikkaa. En mitannut määriä, menivät näppituntumalla. Muhivat ehkä 30-40 minuttia hiljaisella tulella, kunnes sopivan sakeaa. Näin pienestä määrästä ei riittänyt purkitettavaa, joten vain kulhoon ja jääkaappiin odottamaan käyttöä, ensimmäinen maistaminen vaikutti lupaavalta.



Syksyn myötä myös harmaahaikara on rohkaistunut, niitä on ollut välillä kaksikin laiturilla. Arkoja ovat, kovin lähelle ei kameran kanssa pääse.