tiistai 28. syyskuuta 2010

Kalaisa viikonloppu - kuhaa, turskaa ja lohta

Viikonloppuna tuli syötyä kalaa joka päivä, vaikka eipä siinä mitään ihmeellistä ole. Niin kuin Villa Sandistakin näkyy, kala ja vihannekset on se mitä eniten kokkaamme ja syömme. Perjantaina olimme kiinalaisen vieraan kanssa ulkona syömässä. Miss Wu sai tilata ruoan omalla kielellään ja tarjoilija oli jopa samasta kaupungista kuin hän, Guangzhousta. Suomalainen kuha taipui oikein hyvin kiinan malliin, vaikka Miss Wu totesi ettei ihan aitoa ollut. Keitto, vihannekset ja ankka saivat autenttisen arvion.

Lauantaina paistetun turskan seuraksi syntyi pinaatista, suppilovahveroista, sipulista, tomaatista, basilikasta, valkosipulista ja pinjansiemenistä lisuke. Joka ei voi olla muuta kuin varsin herkullista tuollaisen aineslistan perusteella, ja niin olikin!

Tämän jälkeen lisäsin vielä pinaattia ja basilikan lehdet
Kuullota sipulin lohkoja ja valkosipulin palasia öljyssä. Lisää sienet ja tomaatit ja anna muhia miedolla lämmöllä ilman kantta jotta nesteen määrä vähenee. Lisäsin kasvisfondia korostamaan makuja. Joukkoon pinjansiemenet, pinaatti ja basilika. Mustapippuria ja suolaa ja siinä se. Tee lisukkeesta lautaselle 'peti' ja nosta kalafilee päälle.

Sunnuntaina tehtiin lohipiirakkaa ahkeran urheilun synnyttämän nälän poistoon:


  • lämminsavustettua lohta
  • Myrttisen suolakurkkua
  • pala purjoa
  • piirakkataikinaa
  • purkki kermaviiliä
  • 2 munaa
  • runsaasti tilliä
  • juustoraastetta
    Tämän jälkeen kermaviili-muna-tilli sekoitus ja juustoraaste päälle
    Piirakkapohja uunissa kymmenisen minuuttia ilman täytettä, sitten kala, purjo ja suolakurkut päälle. Kermaviilin joukkoon sekoita munat ja tilli, mausta. Levitä täytteen päälle, ripottele juustoraaste ja uuniin, meillä n 30 min. Loistava makuyhdistelmä!



sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Sienimetsässä ja pieni alkupala suppiksista

Ensimmäinen kerta metsässä tänä vuonna, kesällähän emme edes vahingossa eksy sinne. Siitä ei ole kuin kaksi vuotta kun eka kertaa kokeilimme sienestämistä. Silloin yllätykseksemme löysimme suppilovahveroita ja niin kävi viime vuonnakin. Eiliset suppikset olivat vielä kovin pieniä eikä niintä myöskään montaa ollut:



Tästä pienestä määrästä syntyi maukas alkupala kahdelle. Ainekset: kourallinen suppilovahveroita, kourallinen tuoretta pinaattia, puolikas sipuli siivutettuna, pari viipaletta hyvää leipää, voita, suolaa, pippuria.


Kuullota sipulisuikaleet voissa keskilämmöllä. Lisää pinaatit paistinpannun toiselle reunalle kun sipulit liki valmiita. Kääntele pinaatteja hetki niin että lämpiävät. Samaan aikaan toisella pannulla voissa ruskistuvat leipäviipaleet ja ne muutamat hassut sienet.

Kokoa alkupala suoraan lautasille: leivän päälle pinaattia, sipulia, suppilovahveroita ja suolan kukkia ja Tellycherry mustapippuria. Oli aivan uskomattoman hyvää, nämä maut ovat kertakaikkiaan kuin tehdyt toisillensa.


Sienimetsässä Timotej aina muistuttaa minua Marttojen kahdesta säännöstä: 1. Opi tuntemaan myrkkysienet ja 2. Poimi vain sieniä jotka tunnet.......

lauantai 18. syyskuuta 2010

Det regnar på hösten

Höstarbeten. Avmastade segelbåten. Skall bära in kajakerna. Rensade några av stuprännorna. Var i skogen och sökte trattisar - med dåligt resultat.

Och fixade "stuprännan" med förlängning i ändan av "sovhuset".





Rostfri (? - köptes iallafall som..) kedja leder ner vatten från ränna i takhöjd. Betongränna leder bort vattnet i marknivå från huset!

Betongränna installerades med veda och svett idag. Kedjan med veda och svett för två veckor sedan!

Som min vän Olli sa - "Kun oikein pahuksesti tuulee ja sataa niin on myrsky lähellä!".

Vi är förberedda!

perjantai 17. syyskuuta 2010

Seven layer dip

Tämä seitsemän kerroksen dippi tuntee myös nimen seitsemän juristin dippi - kiitos entisen ihanan naapurin jolta layer ja lawyer menivät kerran sekaisin....

Lasivuoka olisi parempi, niin kerrokset tulisivat näkyviin. Ja uunissa olisi voinut saada kauniimman värin pintaan. Aina on varaa parantaa.

Resepti on 80-luvulta, Chicagon vuosilta. Karen, työkaveri Philin vaimo, toi muistaakseni firman picnicille ja silloin maistoin ekaa kertaa. Kyseessä ruokaisa dippikastike tortilla chipseille. Sopii tarjota kylmänä tai kuumana. Kylmänä helppoa isollekin porukalle, meillä mm house cooling juhlissa viime syksynä tätä tehtiin iso uunivuoallinen ja dippaajia oli 46. Sopii kokkareille, mutta myös sormin syötäväksi pääruoaksikin.

Tänään meitä oli kaksi syöjää, annos hieman pienempi ja tarjoiltiin kuumana. Ne seitsemän raaka-ainetta :
  • tomaattia siemenet poistettuina ja pilkottuna (3 kpl)
  • jauhelihaa ruskistettuna ja maustettuna (300 gr)
  • purjoa pilkottuna (n 5 sentin pala)
  • avocadoa muusattuna (1 kpl)
  • salsakastiketta (muutama rkl)
  • smetanaa (dito)
  • juustoraastetta

Ainekset vuokaan jossain järjestyksessä, ei niin väliä miten. Juustoraasteella kannattaa kuitenkin lopettaa.



Tässä tomaatit alimpina, päälle jauheliha (mausta vaikka valmiilla tacomausteella; minulla tällä kerta paprikaa, sweat heat BBQ ja jotain muutaakin taisi sekaan mennä), salsa, avocado, smetana, purjo ja sitten
tähän vielä juusto päälle. Tässä vaiheessa voi valita, joko suoraan pöytään tai ensin uuniin, nyt oli n 15 min n 200 asteessa.  Ja sitten nachoilla kauhomaan dippiä suuhun.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Savustettua nieriää ja valkoviinikastiketta juurespedillä

Viikonlopun suunnitelmat muuttuivat pariinkin otteeseen ja sen seurauksena yksi kiinalainen vaihtui kahteen amerikkalaiseen ja kahteen suomalaiseen ruokavieraaseen. Onneksi varoitusaikaa oli sen verran että ehdimme ruokakauppaan (uudistetuun Stockan herkkuun, jonka juustotiski nyt kelpaa minullekin!).

Kamera unohtui valitettavasti illan aikana laukkuunsa, ei tullut kuvaa harvinaisista vieraista albumiin, eikä kuvaa ihan mukavasti onnistuneesta ateriastakaan. Mutta ajattelin blogata ruoan joka tapauksessa, maistui sen verran hyvältä. Alkuruoka meni simppelisti: kotitekoinen toast skagen tyyppinen mössö voissa paistettujen leipäviipaleiden päällä. Skagenissa katkarapujen tilalla oli jokiravunpyrstöjä, jotenkin sopivat vuoden aikaan paremmin.

Pääruokana savustettua nieriää, valkoviinikastiketta ja uunissa paahdettuja juureksia (raitajuurta, lanttua, palsternakkaa, porkkanaa ja bataattia). Juurekset kuorittiin ja pilkottiin, laitettiin uunivuokaan ja mukaan sekoitettiin makua antamaan seos jossa oliiviöljyä, viinietikkaa, hunajaa ja mustapippuria, taisi mennä suolaakin. Uunissa n 30 minuuttia, sitten juurekset ulos ja nieriät sisään (kun ei ole kahta uunia ja kun ei suunnittele logistiikkaa/menyytä uunimäärän mukaan :)). Kaksi kokonaista nieriää, yhteensä n 1,4 kg mahtui hyvin yhteen savustuspussiin. Pussi oli n tunnin uunissa, maksimilämpötila. Kalat saivat sen jälkeen vetäytyä n 10 minuuttia. Sen aikana juurekset uudestaan uuniin kuumenemaan ja kastikkeen valmistus.

Valkoviiniä n 1 dl, 2 dl kermaa ja vähän kasvisfondia kattilaan, kiehauta. Lisää n 1/3 yhden sitruunan mehusta. Suurusta Maizenalla. Vielä sekoita joukkoon n 50 gr voita ja siinä se. Sopi oikein hyvin kalan kanssa. Kastikkeessa käytin samaa Riesling viiniä kuin mitä nautimme ruoan kanssa.

Ja viimeksi sitten ne Stockan juustot. Uuden ja ehomman juustotiskin myötä myös sieltä saa nyt kotimaisten pienjuustoloiden erinomaisia herkkuja. Tällä kertaa Peltolan Blue sinihomejuustoa sekä Mouhijärveltä valkohomejuustoa ja Vilhoa. Lisänä tuoreita viikunoita sekä taateleita ja lasiin portviiniä.

Ja sitten olikin aika hyvästellä vieraat ja itse mennä vatsojensa viereen nukkumaan.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Ka-ya-na, aamiainen 25 vuoden takaa

Chicagossa oli meitä lähellä kulmakuppila nimeltä Friday's. (Sillä ei ollut mitään tekemistä TGI Friday's ketjun kanssa.) Yhden perheen pitämä pieni diner-tyyppinen paikka, jossa me useimmiten kävimme aamiaisella lauantaina ja/tai sunnuntaina. Majan tilaus oli kutakuinkin joka kerta Ka-ya-na, joka on fancy nimi fancylle munakokkelille....

Tänään sitä oli tarjolla Väiskillä. Meille kahdelle: 1 sipuli pilkottuna, kourallinen pieniä tomaatteja halkaistuna ja siemenet poistettuina, 3 munaa kevyesti vispattuina, n 1/3 fetapaketista kuutioituna. Kuullotin sipulit öljyssä, lisäsin tomaatin palat ja munasekoituksen, vähän mustapippuria (suolaamisen hoitaa feta). Kun munakokkeli valmis niin sekoitin fetan joukkoon ja sitten lautaselle.
Lisukkeeksi puristin viimeisten appelsiinien mehut ja tarjolla myös Rezen Provencale leipää. Tällä annoksella kelpaa lähteä ulos ja kohdata syyskuinen sadelauantai.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Sommaren = kort

Som taxichauffören sa för några år sedan här i Hangö - "säsongen är 5 veckor från midsommar..."



Så här ser det ut i Hangö gästhamn nu!

Jep - han hade/har rätt!

Herkkua amerikan malliin

Joskus kesän mittaan näin jossain reseptin parsakaalisalaatista ja se tallentui johonkin aivolohkon osaseen hyvänä ideana. Nyt oli jääkaapissa kotimaista parsakaalia ja niinpä suuntasin taste spottingiin (http://www.tastespotting.com/) ja hakusanaksi broccoli salad. Vaihtoehtoja tuli useita ja kaikille oli yhteistä cashew nuts, joille Timotej on allerginen. Ei hyvä. Ilmeisesti resepti on alunperin New York Timesissa julkaistu ja kovin tuttu. Epäilenpä että Chicagossa asuessamme tätä oli lautasella company picnic tyyppisissä tapahtumissa.

Näin me sen teimme soveltaen reseptejä ja välttäen pähkinöitä:

600 gr kotimaista parsakaalia, josta käytin vain kukinnot
1 iso salottisipuli
5 siivua pekonia
kourallinen pinjan siemeniä
2 rkl majoneesia
1 rkl Rajamäen valkoista balsamicokastiketta
mustapippuria (tietenkin Santa Marian Tellycherryä)

Parsakaalin kukinnot höyrytin kevyesti (n 1 min), pilkoin salottisipulit. Kippoon balsamico ja majoneesi, vähän mustapippuria joukkoon. Sekoitin ja lisäsin sipulit ja jäähtyneet parsakaalin kukinnot. Kippo jääkaappiin kunnes nälkä yllätti. Siinä vaihessa paistoin pekonit rapeiksi ja paahdoin pinjan siemenet. Lopuksi pekonisilppu ja pinjat salaattin joukkoon ja lautaselle.


Päällä pekonit ja pinjansiemenet, varsinainen bulkkiosuus (parsakaali) niiden alla, aina ei kannata uskoa kuvaa...

Lisäksi paistoin pakastimesta löytyneet ahvenfileet, kiitos Kalastaja-Eemelin. Fileille sirottelin kevyesti suolaa ja ruisjauhoja. Ne paistettiin voissa samassa pannussa kuin pekoni hetkeä aiemmin. Vaikka kuivasimme paistinpannun emme pesseet sitä ja pekonin maku oli havaittavissa kaloissa. Ei todellakaan haitannut, päin vastoin, sopi hyvin yhteen salaatin kera. Maukasta!

Syödessämme tajusin että muistijälki oli tullut Jamie Olivierin USA kirjasta, ja Timotej muisti minun selanneen sitä Jyväskylän kyläpaikassamme. Joten sinne siis kiitos ideasta!

perjantai 3. syyskuuta 2010

Sipulipiirakkaa iltapalaksi

Matkalla Helsingistä Hankoon pohdimme sopivaa iltapalaa. Timotej ehdotti sipulipiirakkaa, ilmeisesti eilen tulleen Gloria ruoka&viini lehden inspiroimana. No, lehti oli kaupungissa, me matkalla landelle, mutta päätettiin ottaa riski ja improvisoida. Kaupassa yritettiin arvata mitä vois tarvita ja sitten kokkailemaan.

Villa Sandiin tultuamme surffattiin ja yritettiin löytää resepti joka sopi arvauksen perusteella ostettuihin aineksiin. Lopputulos perustuu ennen kaikkea Hesarissa vuonna 1990 olleeseen sipulipiirakan reseptiin.

Täyte Timotejn vastuulla:
- 4 keltasipulia
- 3 salottisipulia
- muutama valkosipulin kynsi
silputtiin ja kuullotettiin
Pannulle lisättiin n 1 dl vettä, 1 rkl kasvisfondia ja saman verran kuusankerkkäsiirappia (kun tavallista ei ollut). Mausteeksi viiden pippurin seosta (ei ollut maustepippuria) ja tuoretta timjamia.
n 15 muhimisen jälkeen täyte valmis.

Eihän tästä voi tulla muuta kuin hyvää....
Sillä aikaa Maja teki perinteisen murutaikinan, 250 gr voita ja 4 dl vettä nyppien sekaisin, 1 dl kylmää vettä lisäksi, ja jääkaappiin kunnes täyte valmis. Kaulin puolesta taikinasta pohjan voideltuun piirakkavuokaan, siihen päälle sipulimössö ja toisen puolen taikinasta kaulin  'kanneksi'. Voitelu vatkatulla munalla ja haarukalla muutama reikä päälle. Nyt oli 20 minuuttia 200 asteisessa uunissa, mutta ensi kerralla saa olla 25 min.


Maku oli odotusten mukainen ja tätä tehdään toistekin. Lisäksi oli ns mummin kurkkuja, eli Ahkera-Liisan suolakurkkuja. Things could be worse!


keskiviikko 1. syyskuuta 2010

mitä mustempi wokki, sen parempi kokki

sanoo kiinalainen sananparsi. Jos on totta, niin ylpeydellä esittelen mustuneen wokkini! Tosin toistakymmentä vuotta jo ollut käytössä, ja vieläkin on lähinnä laikukas.... No, samanlainen, mutta vielä uutuuttaan hohtava hiiliteräs (ei mitään tefloneita tai muita hörhötyksiä!) wokki on nyt myös Villa Sandissa.


Tänään kaupunkiwokkiin päätyi loput Timotejn sadosta, pensaspapuja ja lehtiselleriä. Sen lisäksi kaupallista paprikaa ja punasipulia. Lisäksi paistettua kuhaa. Mausteet pidettiin vähissä, kalaan vain suolaa ja kasviksiin suolaa ja pippuria. Selvästi mielestäni wokatuissa kasviksissa maistui myös sesamöljy, liekö niin vahvasti jäänyt wokkiin vuosien varrella vai minäkö vain kuvittelin. No, hyvää kuitenkin.

Ja pakkohan oli Hellmanin majoneesiakin johonkin laittaa, yllätys, yllätys. Kastikkeeksi siis majoneesia,  mätiä, silputtua tilliä ja ranskankermaa, ruokalusikallinen kutakin.