maanantai 30. toukokuuta 2011

Guacamole a'la Maja ja pari muuta tahnaa

Kaikenlaiset tahnat kuuluvat herkkuihini: ne ovat helppotekoisia, niitä on monenlaisia ja ovat monikäyttöisiä. Niitä voi laittaa alkupalaksi patongin kera, käy dipistä ja vaikka ruisleivän päällä iltapalaksi. Terveellisiäkin ovat.

Tänään tein omaan tapaani guacamolea. Kaksi kypsää avocadoa, puolikkaan limen mehu, 1 rkl salsaa, puolikas pieni sipuli silputtuna hienoksi, 1 tl korianteritahnaa (kätevää olla tätä jääkaapissa, ei toki korvaa tuoretta, mutta parempi kun ei mitään, tuoretta kun ei aina ole kotona eikä edes joka kaupassa):


Kypsät avocadot on helppo muusata haarukalla ja jätää sopivan verran sattumia joukkoon ettei ole aivan sileätä. Lisää muut ainekset ja sekoita.


Tarjoa Texmex ruoan kanssa, dippikastikkeena tai, kuten tänään, suoraan ruisleivän päällä. Käy grillatun kanan seuraksi ja varmasti muitakin käyttökohteita löytyy. Täynnä makua ja terveellisiä rasvoja.


Toinen terveellinen tahna on kikherneistä, persiljasta, valkosipulista, vedestä ja kylmäpuristetusta rypsiöljystä tehty proteiinipitoinen sekoitus. Se on helpointa tehdä monitoimikoneessa:


Tässä taisi olla yksi purkillinen käyttövalmiita kikherneitä, purkillinen persiljaa ja yksi valkosipulin kynsi. Sekoita ja lisää pari ruokalusikallista vettä, sekoita ja lisää öljyä saman verran. Lisää vettä ja öljyä vuorotellen kunnes mieluisa koostumus ja käyttötarkoituksesta riippuen.

Samana päivänä tein myös tapenadea. Oliivitahna jossa kalamataoliiveja (ilman kiviä!), lehtipersiljaa, valkosipulia, anjovista. Sekoitetaan ja sitten lisätään oliiviöljyä vähitellen taas kunnes koostumus maun ja käyttötarkoituksen mukainen.


Nämä tahnat jätin aika 'koviksi' koska päätyivät patongin siivujen päälle kuohuviinin (Villa Sandi, tietysti) seuraksi.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Karitsan ulkofilettä grillissä ja papulisuke

Ehkä blogistakin käy ilmi että oikeastaan ainoa punainen liha jota käytämme on karitsa. Nauta ja sika tulevat mukaan lähinnä silloin kuin nuorempi sukupolvi on illallisella. Joten kun kala/kasvikset kyllästyttää ostamme lammasta, joko paahtopaistia tai ulkofilettä.

Tällä kertaa ulkofilettä joka sai marinoitua muutaman tunnin jääkaapissa, marinadissa kylmäpuristettua rypsiöljyä, punaista balsamico viinietikkaa, soijaa, tuoretta rosmariinia (omasta maasta :)) ja valkosipulia.

Lisukkeen idea tuli kun Timotej oli Turun Pinellassa lounaalla yhtenä päivänä ja seuralaisen pihvi oli tarjoiltu vihreiden papujen päällä, niinpä siis mekin tekisimme.

Kun aloin laittaa ruokaa ja otin pavut jääkapista, huomasin että siellä oli myös avaattu pekonipaketti. Ja silloin päätin että pavut maistuvat valkosipulilta ja pekonilta, yhdistelmä kuulosti sen verran hyvältä että päätin luottaa vaistooni. Ensin grilli kuumenemaan. Sitten keitin pavut (5 minuuttia) ja huuhtelin ne heti sen jälkeen kylmällä vedellä jota kypsyminen lakkaa ja väri säilyy. Paistoin jäljellä olleet kolme pekonisiivua rapeiksi ja pilkoin yhden valkosipulin kynnen.


Sitten oli karitsan vuoro. Grillauksen jälkeen laitoin folioon vetäytymään ja sillä aikaa tein lisukkeen valmiiksi. Logistisesti helppo ateria!


Papulisuke: kuumenna öljy, lisää pilkottu valkosipulin kynsi ja kuullota hetki ilman että saa väriä. Lisää pavut ja anna kuumentua. Viimeksi joukkoon rapeat pekonin palat ja lisuke valmis.


Tällä välin Timotej oli sekoittanut kastikkeen: 1 rkl majoneesia, 1 tl valmista pestokastiketta, muutama rkl smetanaa ja tuoretta, silputtua basilikaa.

Sitten annos lautaselle. Pavut, karitsa ja kastike. Nautitaan ilta-auringon valossa hyvässä seurassa ja riojaa lasissa.


Näyttää tulevan kaunis ilta ja linnut taas kerääntyneet 'laguuniimme', kuten niin useasti aiemminkin:

torstai 19. toukokuuta 2011

Keittiöpuutarha saa uuden ulottuvuuden


Väiskin keittiössä tulossa (?) papuja (x2), herneitä, porkkanoita ja punajuuria. Siis tosiaan keittiöpöydällämme! Osa pavuista piti jo "jälleenistuttaa" uudestaan isompiin astioihin. Kyllä maanviljellys on haastavaa . . . . .

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kuhaa suolakuoressa ja lämmintä parsasalaattia

Jamien ohjeita noudatin kuten torstaina suunnittelin ja kyllä kannatti. Suolakuoressa valmistettua kalaa ollaan joskus nautittu ravintolassa ja nyt vihdoin tuli itse tehtyä. Erinomainen lopputulos.

Ainekset: kokonainen kuha (1,2 kg oli tämä yksilö päineen kaikkineen), 3 kg karkeata merisuolaa, kourallinen yrttejä pilkottuna (tilliä, lehtipersiljaa, oreganoa), sitruunan siivuja.

Alumiinifoliota uunipellin päälle ja sen jälkeen 1,5 kg suolaa. Siistitty, huuhdeltu kala täytettiin yrteillä, sitruunan siivuilla ja suolaakin laitoin. Kuoren suola kun ei kalaan tuo makua, vain mehukkuutta. Kala suolan päälle uunipellille (poistin pään että mahtui paremmin).


Sen jälkeen muotoilin suolan ja folion kalan mukaan. Päälle loput suolasta ja sen jälkeen pirskottelin vettä suolan päälle. Vesi siksi että suola kovettuu kunnon kuoreksi joka on sitten helppo poistaa.

Valmiina uuniin
Jamien mukaan uuni mahdollimman kuumaksi, minulla 275C. Kala tarvitsee 10 minuttia 500 grammaa kohti, n 25 minuuttia oli meidän kuha uunissa. Ota uunista ajan mentyä ja anna vielä vetäytyä vartin verran. (Siinä ajassa ehtii hyvin tehdä lämpimän parsasalaatin kalan seuraksi.). Riko kuori ja siirrä suola sivuun. Alta löytyy kypsä kala joka on erinomaisen mehukasta. Tätä tehdään ehdottomasti toistekin!

Tältä näytti suolakuoren 'avaamisen' jälkeen
Yllättävän hyvin onnistui myös kalan siirto parin-kolmen lastan avulla tarjoiluvadille. Lisäksi tarjoilin kermaviilipohjaista tillikastiketta ja lämmintä kasvissekoitusta, jossa vihreää parsaa, sokeriherneitä, kevätsipulia ja lehtipersiljaa öljy-viinietikka-kastikkeessa.



Nam!

tiistai 10. toukokuuta 2011

Leksakernas antal har minskat med en . . .

Gamla trotjänaren sedan 1999 såldes idag brutalt till en totalt hittils okänd köpare. Pris 500 euro! En annons på autonetti.com gav under första kvällen 80 "hits".


Strikt regel i Villa Sandi med Maja översta domare! "Leksakernas mängd får inte öka, inte mycket iallafall". Så till slaktbocken, min kära 1983 Honda VF750F!

Men som Fågel Fenix kommer det nog en ny motorcykel till Villa Sandi snart.

Kalanyyttejä grillissä

Yksi grillikauden suosikeista on aina ollut kala folionyyteissä. Hyvää, terveellistä, helppotekoista, kala pysyy mehukkaana ja makua voi muutella loputtomiin. Useinmiten olen tehnyt nyytin per nuppi, mutta välillä vain yksi iso paketti koko porukalle.

Tähän käy periaatteessa kaikki kalalajit ja vihannesten suhteen raja tulee lähinnä vastaan siitä mitä mieleen juolahtaa ja mitä kaapista/kasvimaasta löytyy. Makua paketiin saa esim pestosta, smetanasta, maustetusta kermaviilistä' tai tuorejuustosta.

Tällä kertaa tein yhden ison paketin neljälle. Kalana lohta ja ahvenia, molemmat ruodottomia, nahattomia ja annospaloiksi leikattuja . Vihannes oli siivutettu purjo ja makua antoi mustapippuri-tilli tuorejuusto. Lohet alimmaksi folion päälle, sitten ahvenet, purjo ja viimeksi tuorejuustosta nokareita. Niin, ja kalanpalat olin suolannut ja pippuroinut.

Folio nyytiksi ja grilliin (yhtä hyvin käy toki uunissa), noin 10-15 minuuttia taisi olla. Helppo tarkistaa kun raottaa nyyttiä ja testaa kalan kypsyyden.

Kala tarjoiltiin keitetyn vihreän parsan seurana. Vaikka tuorejuusto kalaa mukavasti mehusti, tein myös kastikkeen: majoneesia, kermaviiliä ja paljon tuoretta hienonnettua tilliä. Kyllä taas elämä kelpasi!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Graavisiikaa

Kalastaja-Eemeli ja Ahkera-Liisa olivat Villa Sandissa seuranamme. Ja kyllähän siitä tietää viikonlopun ohjelman, kalastamista ja ahkeroimista - elävät nimiensä mukaisesti!

Siikaa tavoitteena
Ja saaliina
Joten graavasin tämän siian josta tuli sopivasti suolaista aamupalalle munakokkelin seuraksi ja loput vielä iltapalaksi voileivän päälle. Suosikkimausteilla mentiiin, karkeaa merisuolaa, paljon tuoretta tilliä ja sormin murskattua rosepippuria. Fileet vastakkain, leivinpaperia ympärille ja muovipussiin. Jääkaappiin vajaaksi vuorokaudeksi ja sitten nauttimaan.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Jaha, det blev en kärra . . .

December 26, 2010 visade jag i bloggen på köksbordet en del av ett projekt.

Det var på finska "vetoaisa" till kärran som jag hållit på att bygga ca. 2 år i "puupiiri". "Vetoaisa" är väl fritt översatt till svenska en "dragstång till en kärra".


Nå, idag, nådens år 2011.05.07, har dragstången monterats till den annars färdiga kärran. Kärran var genast i flitigt bruk idag i Villa Sandi.

Sokerisia, kanelisia tortillakeksejä

Pari vuotta sitten söin lounasta englantilaisesssa tortillatehtaassa ja jälkiruoaksi oli jäätelöä, pähkinöitä ja sitten näitä 'tortillakeksejä'. Olivat hirmu hyviä mielestäni, mutta reseptiä en tajunnut kysyä. Kotona sitten totesin ettei voi olla vaikeaa improvisoida, niin selkeä oli sekä maku että rakenne. Jäätelö tai muut tykötarpeet ei tarpeellisia, kuppi kahvia/teetä/mehua riittää hyvin.


Joten tortaillakeksit a'la Maja:

Tarviset tavallisia vehnätortilloja (yhdestä tortillasta tulee 8 keksiä), neutraalia ruokaöljyä, sokeria ja kanelia. Ei muuta.

Leikkaa tortillat saksilla kahdeksaan osaan.

Laita laakeaan kasariin tai kattilaan n sentin verran ruokaöljyä. Käytin oliiviöljyä (ei neitsyt sellaista), jossa on hyvin olematon neutraali väri ja maku, jotta ei vaikuta keksien makuun. Kuumenna öljy. Nyt en tietenkään mitannut lämpötilaa... mutta testaa yhdellä tortillapalalla. Öljy on sopivaa kun pala alkaa ruskitua kevyesti, mutta ei tummu ihan silmissä (kuin lihafonduen öljy). Laita muutama pala kerrallaan öljyyn ja anna ruskitua kevyesti, käännä ja tee sama toiselle puolelle. Tavoitteena on saada palat keksimäisen rapeiksi.

Nosta pinseteillä tai reikäkauhalla talouspaperin päälle ja anna liian öljyn valua ihan hetkinen.

Sekoita lautaselle sokeria ja kanelia. Kierrittele tortillan palaset sekoituksessa, niin että sokeri-kanelia tarttuu joka puolelle.

Ja siinä se, helppoa. Hyviä ovat, joten kun homman aloitat, tee tarpeeksi. Meillä ei ole koskaan yhtään jäänyt, mutta jos jäisi, säilytä ilmatiiviisti etteivät pehmene.

 Osa vappuaamuna tehdystä satsista odottaa iltapäivää

torstai 5. toukokuuta 2011

Kylmiä kastikkeita - sopivat vähän kaiken kanssa

Kastikkeet eivät pitkään kuuluneet suosikkiruokiini ja harvoin tuli tehtyäkäään. Liekö ikääntymisestä johtuvaa vai makuaistin kehittymistä että kastike nykyisin saa paljon enemmän huomiota keittiössämme. Edelleenkin ovat useinmiten nopeatekoisia ja kylmiä, sekä varsin monipuolisia.  Gourmet osaaminen siis jatkuu matalahkolla tasolla, sillä kastikkeestahan se kokki tunnetaan.

Yksi klassikko on salsa verde, peston tapainen vihreä kastike johon voi sotkea mukaan vähän mitä vain ja käyttää kaikkiin ruokiin - voiko siis parempaa 'reseptiä' ollakaan. Ja kaunistakin tuo on, kuvan epätarkkuudesta huolimatta.


Tuossa ylläolevassa on mukana vappulounaan jälkeen ikkunalaudalle jääneet tilli, persilja ja basilika, ruukullinen kutakin. Sekoita monitoimikoneessa (tai huhmareessa jos konetta ei ole) yrtit, valkosipulin kynsi, suolaa ja sitruunan mehua. Lisää oliiviöljyä hitaasti koneen käydessä kunnes saat sopivan koostumuksen. Mausta lopuksi mustapippurilla. Makua voi varioida loputtomiin, joskus olen lisännyt valmista purkkipestoa nokareen, varsinkin jos basilikaa on ollut vähän.

Käytä salaatinkastikkeena, lisää pastaan, grillatun lihan/kanan/kasvisten lisukkeena käy hyvin ja viime viikolla tämä maustoi uunissa muhineen lohifileen. Raikas vaihtoehto rasvaiselle kalalle.

Sunnuntain kanasalaatin seuraksi sekoittelin ranskakermapohjaisen kastikkeen joka osoittautui eriomaiseksi, puhdas sattuma tosin. Lusikallinen majoneesia, vajaa purkillinen ranskankermaa, ruukullinen tuoretta oreganoa hienonnettuna ja ehkä n 1 rkl valkoista balsamicosiirappia (taitaa olla Rajamäen jos muistan oikein). Balsamicosiirappi ja oregano yllättivät positiivisesti makuparina. Kuvaa kastikkeesta ei ole, mutta helppo kuvitella, sellainen valkoinen mössö, taas kerran.

Kanasalaatti ennen kastikkeen lisäystä tuli kyllä kuvattua.


Äsken suunniteltiin lauantaina tarjottavaa illallista. Jamie Oliverin keittokirjoista meillä on vain yksi, sain aikoinani lahjaksi vuonna 2002. Sieltä tuli inspiraatio tehdä suolakuoren sisässä kypsytettyä kalaa. Ensimmäinen kerta, (epä)onnistumisesta lisää sitten kokeilun jälkeen.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Astridin silli kuuluu vappupöytään, miksei jouluunkin

Astridin silli löytyi jo parikymmentä vuotta sitten. Sitä on tehty vuodesta toiseen vappupöytään, toki sopii mihin vain 'silliseen' tilaisuuteen. Maku on kyllä vahva ja epäilenpä ettei kannata uusien perunoiden kanssa tarjota, perunan hienot makuvivahteet jäävät jalkoihin. Resepti on kirjasta, 'en svensk nationalrätt, sill och strömming' vuodelta 1990.


Tarvitset neljä suolattua sillifilettä, huuhdo ne ja anna valua.
Tee liemi:
  • 1 dl etikkaa
  • 1½ dl vettä
  • 1 dl sokeria
  • 1 sipuli siivuina
  • 10 karkeasti jauhettua mustapippuria
Sekoita kaikki ainekset kattilassa, kiehauta ja anna jäähtyä. Jäähtynyt liemi fileiden päälle ja jääkaappiin yön yli odottamaan.

Seuraavana aamuna tee marinadi:
  • 1 dl chilikastiketta (sitä ketsupin tyyppistä, esim Heinz)
  • 1 rkl tomaattipyreetä
  • ½ dl oliiviöljyä
  • 1 rkl viinietikkaa
  • 1 murskattu valkosipulinkynsi
  • 1 rkl kaprista
  • 1 hienoksi silputtu sipuli
Ota fileet liemestä ja leikkaa annospaloiksi. Sekoita marinadin aineet (laitan kaprista 2-3 kertaisen määrän). Sillipalat kulhoon ja sekoita marinadi joukkoon. Kylmään vähintään pariksi tunniksi ja sitten nautitaan hyvässä seurassa snapsin ja keitettyjen perunoiden kera.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Perinteinen vappulounas

Keittiöremontti on edennyt niin pitkälle että perinteinen vappulounas pystyttiin järjestämään 16 nälkäiselle (ja janoiselle). Tosin perunoiden ja parsan keittämiseen meni 1,5 tuntia! Kaasua kun ei vielä ole ja pienellä = tehottomalla väliaikaisella sähkölevyllä piti pärjätä. Onneksi shamppanja ja ystävien seura sai vieraat pysymään hyvällä tuulella odottaessaan.


Tässä muutamia kuvia tarjoiluista, reseptejäkin tulee perästä. Erityisesti Astridin sillin ja tortillakeksit aion jakaa täällä. Muuten on aika pitkälti kaikille tuttuja juttuja ja/tai ennen blogattuja.


Pestolla maustettu kana oli tarjolla basilia-aiolin kanssa (resepti löytyy pari bloggausta sitten). Kastike sopi myös hyvin lämminsavustetun lohen kera.


Marinoituja valkoisia papuja, seuranaan tomaattia, punasipulia, rucolaa ja basilikaa. Marinadissa oli oliiviöljyä, valkoista balsamicoa, chiliä ja valkosipulia.
Katkarapujen ja kananmunien alla olevassa salaatissa mukana avokadoa, valkoista parsaa ja sokeriherneitä. Lisäksi Thousand Island tyyppinen salaatinkastike majoneesista (Hellman's), ranskankermasta ja chilikastikkeesta (se Heinzin ketsupin tapainen soosi), joskus viime kesänä se on Villa Sandissa eka kerran esiintynyt.

Silliä oli kahta lajia, toinen se Astrid jonka bloggaan myöhemmin ja tässä matjessilliä venäläiseen tapaan; kananmunan valkuaiset ja keltuaiset, suolakurkut ja punajuuri pilkottuna, kastikkeessa majoneesia ja tilliä kermaviilissä.

Pöydästä löytyi myös graavattua siikaa, maalaispateeta cumberland kastikkeen kera, vihreää parsaa, paahtopaistia, muikun mätiä tykötarpeineen ja saattoipa olla jotain muutakin.

Noin seitsemän tuntia pöydän ääressä istuttiin ja syötiin/juotiin. Sekä naapureiden iloksi lauluvihko saatiin laulettua liki kannesta kanteen.....