Grillattua jouluruokaa

Joulua ei tänä vuonna vietetty meidän perheessä mitenkään. Kolmen sukupolven voimin kävimme sen sijaan katsomassa villieläimiä Keniassa ja hiekkarantoja Sansibarilla. Joten perinteisen suomalaisen jouluruoan sijasta meidän kuuden lautasilla oli lähinnä etelän hedelmiä, äyriäisiä ja ennen kaikkea, jostain tuntemattomasta syystä (tyypillistä afrikkalaista?), grillattua ruokaa.

Aatonaatto

Aatonaattona safarilta palattuamme alkuruoaksi oli erilaisia lihoja, jotka tarjoiltiin grillattuina suupaloina. Idea on kopioimisen arvoinen, tämä alkuruoka tullaan näkemään jossain muodossa Villa Sandissa ensi kesänä.

Tuo iso grilli (jonka kulma näkyy) yläkuvassa sai kuumuutensa alakuvassa näkyvästä avotulesta. Sitä mukaan kun puut hiiltyivät niitä siirrettin lapiolla grilliin. Näin grillissä riitti voimaa useaan eri alkupalaan (lammasta, makkaraa, nautaa ainakin) ja pääruoankin lihoihin. Ja ruokaa odotellessa oli tunnelma korkealla Dawaa (sisältää votkaa, sitruunan mehua, limen siivua, hunajaa)  juoden tulen äärellä illan tummetessa ja tähtien ilmestyessä pimenevälle taivaalle.

Jouluaatto

Kaikki liha grillattiin vartaissa tässä isossa grillissä. Sama konsepti siis kuin brasialaisessa Churrascariassa

Jouluaaton lounas oli Nairobissa Carnivore ravintolassa. Tarjolla nimensä mukaisesti LIHAA. Lammasta, strutsia, kananmaksaa, nautaa, possua, krokotiiliä, härän kiveksiä, makkaraa, kanaa. Tarjoiltiin pöytiin vartaissa. Niin paljon kuin jaksoi syödä, mistä erityisesti seurueemme nuorin mies piti kovasti.

Joulupäivä

Parsarisoton päällä grillattua hummeria ja kasviksia. Tämäkin päätyy Villa Sandin ensi kevään/kesän kokeiluihin. Ehdottomasti.

Tapaninpäivä

"Boxing Day BBQ" oli Tapaninpäivän lounas. Päävieraana kokonaisena grillattu possu. Joka ei saavuttanut suurta suosiota pöydässämme. Vain yksi maistoi ja totesi sitkeäksi ja kuivaksi. Mutta komean näköinen.... possu(kin) siis.

Sen sijaan Timotejn lautasella kuvatut grillatut hummeri ja mustekala maistuivat loistavasti, kuten myös grillatut isot katkaravut, jotka ujostelivat kameraa.

Nyt on joulu ohi ja grilliruokaa joudutaan odottelemaan vielä jokunen kuukausi. (On itse asiassa ainoa huono puoli mitä olen keksinyt kerrotaloon muuttamisessa, grillaus ei ole enää mahdollista vuoden ympäri kuten vielä omakotitalolaisena.)

Tänään takaisiin kotiin ja ylihuomenna tarkistuskäynti Villa Sandiin. Kuulimme jo (kiitos TRV!) että mökki pystyssä, mutta kolme puuta nurin siinä vieressä. Sunnuntaina selviää onko sähköä vai onko mökki, taas, kylmänä. No, onneksi ei ole pakkasta.

Kylmää shamppanjaa nopeasti ?!?

Piti saada shamppanja nopeasti kylmäksi. Pullo siis pakastimeen, toki vain hetkeksi. No, sitten se shamppanjan jano siinä odotellessa jotenkin katosi ja pääsi kokonaan unohtumaan.

Seuraavana aamuna tuli mieleeni, että se pullo on edelleen pakastimessa. Hetki oli venähtänyt reiluksi puoleksi vuorokaudeksi, tällä tuloksella:

Mitä tästä opimme, shamppaanja pitää aina olla jääkaapissa valmiina! (Huolimatta siitä että kaappi oli täynnä sekä muuta juomaa että ruokaa glögijuhlien vieraita varten, pitääpä oppia priorisoimaan paremmin.)

Nopeammat uunikuivatut tomaatit

Tomaatit ovat teoriassa hyviä ja käytännössä tähän aikaan vuodesta useinmiten ei niin hyviä. Usein lisään ne ruokaan kuin ruokaan paistinpannun kautta, mutta välillä näinkin, puolikuivattuina.

Uunikuivattujen tomaattien ohjeissa on yleensä yksi vika, kuivaaminen kestää 6 tuntia! Ja sehän ei hosu-Majalle sovi. Joten minun versioni antaa puolikuivattuja, käyttää korkeampaa uunin lämpötilaa ja syötävää saa lautaselle alle tunnissa.

Raakana

Kirsikkatomaatteja tällä kertaa. Tomaatit puoliksi ja upeaan 80-luvun vuokaan. Päälle oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria, provencen yrtti-sekoitusta ja taisi olla hippunen sokeriakin.

Puolikuivina

Muistaakseni tällä kertaa 150 asteessa n 45 minuuttia, mutta ei se niin tarkkaa ole, improvisoi rohkeasti.

Nämä menivät alkuruokasalaattiin makua antamaan. Aikaahan tuohon kului näinkin, vaan se oli lähinnä odottamista. Tekeminen tosi helppoa ja siinähän tuo valmistui itsestään pääruokaa tehdessä.

Maukkaita ja makeita, niin kuin tomaattien kuuluukin olla. Suosittelen.

Uunilohta ja suolakurkkukastiketta, mukana myös mikrokasviksia

Ihme ja kumma, tätä ei ole ilmeisesti tullut blogattua aiemmin. Kastike on todella hyvää ja sitä on tehty ja tarjoiltu jo vuosikymmeniä, taisi se jo alkaa 80-luvun puolella! Sopii erinomaisesti lohen seuraksi, oli kala sitten grillattu tai savustettu tai uunissa kypsynyt.

Pilko iso suolakurkku (tai pari pienempää) pieneksi. Laita kulhoon ja lisää joukkoon purkillinen kermaviiliä, 1 rkl sinappia, 1 tl punaviinietikkaa, ripaukset suolaa, mustapippuria ja sokeria. Myös silputtua tilliä, jos sattuu kotona olemaan, meillä ei. Itse asiassa, harvassa on ne kerrat jolloin olen muistanut tilliä lisätä - hmm, olenkohan koskaan sitä tehnyt. Anna makujen tasaantua ja sekoittua jääkaapissa sillä aikaa kun lohi kypsyy.

Kastikkeen raaka-aineet sokeria lukuunottamatta

Sekoitusta vailla valmis kastike

Lohen ja kastikkeen kera söimme romanesco-, kukka- ja parsakaalia, sekä porkkanoita. Nyt kun keittiössä on taas mikro, siirryimme vanhaan hyväksi havaittuun tapaan valmistaa vihannekset.

Vihannekset lautaselle sopivina paloina, pari rkl vettä lautasen pohjalle ja sitten kolme minuuttia mikrossa (900W teholla). Juuri sopivan al dente, maku ja vitamiinit tallella vihanneksissa eikä keitinvedessä. Ja väritkin pysyvät.

Matkalla mikroon

Matkalla suuhun, kastike jäi vähän taka-alalle, vaan se on tuo vaalea mössö taustalla

Maukasta ja terveellistä. Nautittiin kylmän kuplivan veden kanssa. Maukasta ja terveellistä sekin.

Det gick som i Strömsö (utan ström tillfälligt)

En kort tur till Villa Sandi för att kolla läget inför julens resa utomlands.

Ingen el i huset . . . . kallt som tusan inne! En liten promenad längs inkommade luftkabel ger snabba besked.

En stor gran har fallit på kabeln!

Här ändarna på nerdragna kabeln (denna ända utan el).

Nå, ett snabbt telefonsamtal till Fortum, som är vår hovleverantör av el. Snabbt svar, "en kille kommer om ca. en halvtimme", sa de.

Och, tro det eller inte, det kom två killar som fixade det på nästan nolltid. Inom 2 timmar från att vi ringde var felet fixat!

Här en av killarna. Kopplar in vår kabel i nätet igen.

Strongt gjort Fortum och underleverantörer! Och killarna på plats! Professionella så in i tusan! Och det är ju trots allt helgdag i Finland - självständighetsdagen!

"Joskus menee kuin Römsöössä . . . " - god självständighetsdag till er alla!

Kladdkaka / Mutakakku

Maja ei ole tunnettu leipojana, eikä myöskään suurena suklaan ystävänä, joten nyt yllätetään kaikki tutut ja tuntemattomat - Majas kladdkaka, helppo 'mutakakku' johon Majankin taidot riittävät. Ja mikä parasta ei tarvita mitään koneita (niinpä, insinööri ei tykkää koneista jotka pitävät ääntä ja/tai ovat monimutkaisia puhdistaa.....).

Sekoita kulhossa 3 dl sokeria, 2 tl vaniljasokeria, 3 rkl kaakaopulveria, 2 munaa ja ripaus suolaa. Sekoita joukkoon 75 gr sulatettua voita. Ja viimeksi lisää vielä 2 dl vehnäjauhoja. Sekoita, ja sekoitukseen riittää siis hyvin lusikka, vispilä tms, ei tarvita mitään sähköllä käyvää kapistusta.

Laita taikina sopivaan vuokaan. Mä käytin irtopohjaista kakkuvuokaa, jonka pohjalle pingotin leivinpaperin ja reunat voitelin.

Sitten 175 asteiseen uuniin  n 15 minuutiksi ja sisus on sopivasti kladdig/tahmea. Tarjoillaan vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera. Ja loput syödään seuraavana päivänä aamiaiseksi, ilman vaniljaa.

Vaatimattoman näköinen mutta niinpä sopii yhteen tekijänsä leipomistaitojen kanssa, vaatimattomia molemmat!

Peuran ulkofilee kera puna-, kelta- ja raitajuuren

Oikea riistavuosi meillä (peuraa, hirveä ja teertä tähän mennessä), nyt oli vuorossa peuran ulkofilee ja pakastimessa on vielä peuran sisäpaistikin.

Ulkofilee oli tosi pitkä, leikkasin kahteen osaan jotta mahtui paistinpannuun ja uuniin. 

Fileen pintaan mustapippuria, suolaa ja tuoretta timjamia. 

Paistinpannussa pintaan väri ja sitten uuniin kunnes sisälämpötila 55 astetta. Kaunis rose lopputuloksena.

Rinnalla tarjoiltiin sekä perunamuusia ja uunijuurekseia. Tällä kertaa mukana punajuuria, keltajuuria ja raitajuuria. Harmi vain että kauniit raidat lähes katoavat kypsymisen aikana. 

Juurekset pilkoin isohkoiksi paloiksi, ja maustoin oliiviöljy-hunaja-suola-pippuri-tuore timjami sekoituksella. 

Punajuuret ja punasipulia uunivuoassa mausteöljyineen, päälle sitten kelta-raitajuuret jotka näkyvät ylemmässä kuvassa

Lisäksi vielä perinteistä perunamuusia ja punaviinikastiketta.

Meitä oli kuusi syöjää, mutta tuota ulkofilettä oli niin paljon että pari muutakin ruokailijaa olisi saanut vatsansa täyteen.