tiistai 27. marraskuuta 2012

Ruokajuoman valitsemisen vaikeus

Joka maassa on omat metkunsa. Koska olemme sekä asuneet että matkustaneet Ruotsissa paljon, oletin että Göteborgiin asettuminen menee rutiinilla. Ja näinhän on tapahtunutkin. Toki ison osan ajasta vietämme edelleen Helsingissä, joten muutos ei ole radikaali millään tavalla.

Auringon nousu Lisebergin takana

Mutta. Systembolaget, Ruotsin Alko, on osoittautunut vaikeaksi. Täällä viinit on hyllyssä jaoteltu hinnan mukaan. Vitt vin 49 till 69 kronor, vitt vin 69 till 99 kronor (tai miten se nyt menikään) ja niin edelleen. Mä olen olen aivan hukassa! Miksi minun pitäisi päättää hinta ennen laatua, maata tai rypälettä.


Olen tottunut Alkon tapaan jaotella maittain ja niin ollen pyörin täällä kuin jonkunlainen hyrrä hyllyjen edessä ja yritän löytää haluamani. Ihmettelin myös hetken miten viime kerralla (asuimme aikoinaan 4,5 vuotta Tukholman seudulla) pärjäsin, mutta sitten muistin että silloin join vain olutta.... helppoa?! Njaa, kyllä Timotejkin ihmettelee, kaupassa kun on vain folköliä, muut (kuten keskiolut) Systembolagetissa...  ja taas ihmetellään hyllyjakoa...

No, kuten kuvasta näkyy hyvää juotavaa on löytynyt ja ruoka on saanut arvoisensa parin.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sikahyvää vai kalahyvää - piikkikampela uunissa

Piikkikampela, piggvar ruotsiksi ja turbot englanniksi, on ollut Majan suosikkikala 80-luvun puolesta välistä, eli siitä asti kun sitä ensi kerran sai maistaa. Nyt Göteborgissa tätä herkkua pitää nauttia usein, sitä kun ei Itämerestä oikein saa, ei ainakaan järkevän kokoisena. (Tosin olemme kyllä ostaneet tuoretta piikkikampelaa myös Suomessa, mutta lienee tullut lentokoneella.)


Klassinen tapa valmistaa piikkikampela on kokonaisena uunissa ja se tarjoillaan kirkastetun voin ja raastetun piparjuuren kera. Niin tälläkin kertaa.

Kokonainen kala uuniin, 120 astetta ja reilu tunti kypsytti sen.

Uuniin menossa, au naturel
Kirkastettua voita tehdään sulattamalla voita ja antamalla maitomaisen proteiinin painua pohjaan.

Kirkastetun osan kuumensin juuri ennen tarjoilua. Lisänä myös raastettuna piparjuurta ja kasvislisukkeena keitettyjä ja suolattuja taitepapuja. Kalaa maustettiin suolalla ja sitruunan mehulla. Se että pavutkin saivat osansa voista lautasella ei huonontanut makua mitenkään...


Aivan sika (kala?) hyvää! Kyllä toimii myös muulle valkoiselle kalalle, joten kokatkaa ihmeessä vaikkei piikkikampelaa olisikaan tarjolla.

Alkuruokakin oli maistuvaa, katkarapusalaatti tai -coctail. Romainesalaattia, avokadoa (joo, molemmat perjantain jämiä), katkarapuja ja kastikkeessa Hellmans majoneesia, chilikastiketta, sitruunan mehua, suolaa ja pippuria. Mums.

Huomaa erityisesti pöytäliina, Ryyperin ruma keittiön pöytä oli pakko piilottaa....
Astiasto Ryyperissä on rajoitettu, joten pienet juomalasit saivat toimia alkuruoan tarjoiluastioina.

Nyt taitaa taas tulla tauko kotiruoassa. Viikko menee ulkoruokinnassa ja lentokentillä. Timotej on ensi lauantaiksi luvannut lapsuuden klassikkoa (?) stekt sill, paistettua silliä. Sitä odotellessa, hyvää alkavaa viikkoa.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Ravunpyrstösalaatti avokadolla ja latva-artisokalla DNn tapaan


Suurin syy lukea reseptejä blogeista, kirjoista, lehdistä, mainoksista jne on saada inspiraatiota joko kokonaan uusiin ruokalajeihin (sitä tapahtuu jostain syystä yhä harvemmin, ja sillähän ole mitään tekemistä elettyjen vuosien lukumäärän kanssa...) tai sitten uusiin yhdistelmiin. Tämä kuuluu jälkimäiseen. Tämän päivän Dagens Nyheterissa oli salaattiresepti. Kaikki ainesosat tuttuja ja suosikkejamme, vaan enpä ollut niitä ennen yhdistänyt samaan ateriaan.

Joten tässä ehdotus perjantai-illan salaatiksi joka on todettu sekä varsin maistuvaksi että nopeaksi tehdä.

Romainesalaattia, ravunpyrstöjä, avokadoa, latva-artisokan sydämiä lautaselle sopivan kokoisina paloina, päälle parmesaanijuustoa. Kastikkeeksi oliiviöljyä, sitruunan mehua, suolaa ja pippuria. Alkuperäisessä ohjeessa oli myös krutonkeja, mutta ne jätimme pois ja nautimme salaatin kera palan hyvää leipää sen sijaan.


Huomenna tarkoitus hakea Feskekörkasta sekä tuoreita katkarapuja alkupalaksi että joku litteä kala (piikkikampela (Majan ehdoton suosikki vuosien takaa), jos vain on) pääruoaksi.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Ryppyisiä ravioleja poro- ja sienitäytteellä

Pastakoneella on ollut tauko, mutta nyt tuli tehtyä ravioleja pitkästä aikaa. Pitää myöntää että rutiini ei oikein istu näpeissä, kaksi aiempaa kertaa onnistuivat selvästi paremmin. Nytkään ei maussa ollut valittamista, mutta ehkä tekijöiden ikää myötäillen, kovin olivat ryppyisiä tällä kertaa...

Taikina ja raviolien teko meni ammattikokin ohjeen mukaan, mutta taisin jauhota pöytää liian vähän joten tarttuivat kiinni ja 'rypistyivät'. Maistuivat tosin aivan kuten pitikin. 


Kaksi eri täytettä: suppilovahveroita, sipulia, Philadelphia juustoa, timjamia, suolaa, pippuria toisessa ja savuporoa, rosepippuria ja samaa Philadelphia juustoa toisessa. 


Kastikkeeksi keitin valkoviiniä ja kermaa, mausteena hieman tomaattipyreetä ja paljon voita. Kastike ei tosin taida kuvissa näkyä, mutta oleellinen osa ateriaa ja makujen harmoniaa. 

Basilikalla yritin piiloittaa pahimman rypyt....


No, makuhan se kuitenkin on tärkeintä. Suppistäyte oli oikein hyvä, porokin ok, mutta kuten Timotejkin totesi, italialaiset ovat ehkä ymmärtäneet että raviolit ja poro eivät ole luontainen yhdistelmä...

maanantai 12. marraskuuta 2012

Biff á la Rydberg

Nya hemmet ligger på Viktor Rydbergsgatan, familjärt "Ryyperi" (jämför "Rööperi" för Rödbergen i Helsingfors). Brist på fantasi eller vad men söndagens middag blev Biff á la Rydberg.

Potatis, lök, nötfilé (modell bättre), rödbetor, kapris och äggulor. Salt och peppar. Ingredienserna skalades, tärnades osv. med världens slöaste knivar (nya på gång!). Först stekte Maja köttet (på världens mest slitna teflonpanna...) och in i ugnen i ugnsform för att hållas varmt. Sedan på lägre värme stekning av löken och sist potatisen. Timotej visade händighet och lyckades ganska bra med att isolera äggulorna i sina skalhalvor. Montering av portioner enligt modell nedan.


Verkligen gott. När denna mat gjordes för "junior" i tiderna kallades den för pyttipanna de lux. Då utan kapris och äggulor, dock.

Ett gott vin förlänger livet, sägs det.  Nå, livet höll på att förbli kort eftersom vi i vår färdigmöblerade bostad inte hade nån korkskruv. Men skam den som ger sig! Om ni kollar bilden nedan så hittar ni ett "korkfel". Men vinet var gott, mycket gott.


Matäventyren fortsätter. Timotej försäker hitta "norsk" klippfisk, dock utan resultat ännu. Stekta panerade sillfileer väcker också barndomsminnen. I år 50 år sedan familjen flyttade från Göteborg.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Ensimmäinen illallinen - mustaeväkampelaa

Täällä sitä ollaan, Ryyperissä. Villa Sandi kokkaa jatkossa välillä Väiskillä (Helsinki) ja välillä Ryyperissä (Göteborg), ja kunhan kevät/kesä saapuu niin se oikea Villa Sandikin on kolmantena pyöränä.

Göteborg on loistava kaupunki meille jotka nautimme kaloista ja äyriäisistä. Tänään mustaeväkampelaa (rödtunga tutummin) ja tuoreita (!) katkarapuja, nam.


Tästä se lähtee, Timotej putsaa lisukkeeksi tarjottuja ruusukaaleja, kampelat vielä paketissa.
(Kuten kuvasta näkyy ei sisustus ole ihan samaa tyyliä kuin mitä me itse valitsisimme, mutta aika ok kaiken kaikkiaan. Kyllä täällä voi hyvin asustaa, eikä sisustus aiheuta pahoinvointia.... Niin, ja kynttilät olisi sytytetty jos olisi ollut tulitikkuja, puutelista kasvaa kasvamistaan.)


Pienemmät kalafileet käytin sellaisinaan, suuremman puolitin pitkittäin. Fileiden päälle ranskalaisilla yrteillä maustettua ranskankermaa (kätevää kun perusvarasto esim mausteiden osalta rajoitettu näin kuuden tunnin asumisen jälkeen) ja hienonnettua tilliä. Fileet rullalle ja uunivuokaan.


Päälle jauhoin Santa Marian myllyistä suolaa, mustapippuria ja fish and seafood- sekoitusta.  Vähän vielä lisää tilliä ja rullien ympäille loraukset valkoviiniä ja vispikermaa. Uuniin, 200 asteessa 10-15 minuuttia.


Sillä välillä kuorin niitä, ah niin ihania, katkarapuja (tässä kaupungissa tulemme viihtymään!) ja ne kasattiin uunista tulleiden kalojen päälle. Folio hetkeksi koko komeuden päälle kun nopeasti 'wokkasin' ruusukaalin lehdet, jotka saivat hieman suolaa ja mustapippuria mukaansa.


Yllä kuva valmiista kalaruoasta ja alla Majan annos. Siivu hapantaikinaleipääkin, jotta kaikki kerma-valkoviinimaut päätyivät parempiin suihin.


Ihan kelpo improvisaatio tämä ateria. Tosin tästä on hyvä parantaa, vaan liekö mahdollista... Joo, maustekaappi ja muutkin kaapit tarvitset vielä täydennystä (esim olisin laittanut tilkan kala- tai hummerilientä kerman ja valkoviinin seuraksi jos sellaista olisin muistanut ostaa.)

Jos kuljette täällä päin, niin tervetuloa Ryyperiin, eiköhän muutama katkarapu riitä vierailijoillekin.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Emme ole kokonaan lopettaneet bloggausta

Villa Sandi viettää hiljaiseloa vielä viikon-kaksi, sitten pitäisi olla keittiö käytössä uudessa kotikaupungissamme. Tulossa on erityisesti kala- ja äyriäisinspiraatiota = Feskekörka rules.