maanantai 31. joulukuuta 2012

Jätskiä, kirsikkaa ja glögiä

Jälkiruoka on meillä sen verran harvinaista, että pakkohan on blogata ja näyttää että näin on tapahtunut - vieraat saivat jälkiruokaa:


Ihan tavallista vaniljajätskiä ja piparkakkua. Mutta se juju, mukana lahjaksi saatua (kiitos IJ!) ravintola Murun kirsikkahyytelöä ja kastikkeeksi kaadoin vielä tilkan saman ravintolan glögisiirappia. Mainio yhdistelmä joka sopi mukavasti myös jouluaatosta jääneen Tokaijin seurasi.


Ja ensi vuonna sitten keitän hedelmiä (viikunaa... nam) itse tehdyssä glögisiirapissa, että olisi ihan omatekoinen jälkiruoka joulupöytään. Uskokoon ken tahtoo. 

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Lampaanpotkaa haudutettiin kuusi tuntia



Ruokablogin pitäminen auttaa kummasti laajentamaan ruokavaliota ja kannustaa kokeilemaan uusia juttuja, eihän sitä koko ajan kehtaa blogata juureksista ja kalasta....

Tällä kertaa pataan päätyi lampaan potkia, vai ovatkohan karitsaa? Ei ihan Majan normaalia raaka-ainetta: niissä on jänteitä, rasvaa ja luita.... ja tekeminen vie aikaa. Mutta, pitäähän sitä ihmisen osata kasvaa (mielellään toki vain henkisesti) ja kehittyä. 



Yksi potka ruokailjaa kohden, neljää potkaa painoivat yhteensä liki kaksi kiloa, siinä riittää luuta ja lihaa! Maustoin raaat potkat suolalla, mustapippurilla ja timjamin silpulla. Ruskistin paistinpannulla ja laitoin uunipataan odottamaan.

Tein liemen: hienonsin 6 salottisipulia, muutaman valkosipulin kynnen ja muutaman sardellifileen. Kuullotin niitä öljyssä kattilassa ja lisäsin joukkoon myös pari rkl tomaattipyreetä. Sitten joukkoon litra Puljongin lihalientä, pari desiä punaviiniä, 5 neilikkaa, 2 laakerilehtä ja paljon tuoretta rosmariinia. Kuumensin liemen kiehuvaksi ja kaadoin sitten pataan potkien päälle.


Kuusi (!) tuntia uunissa (ensimmäiset neljä 125 asteessa ja pari viimeistä 100 asteessa) ja tulos yllä olevan näköinen, lihat suorastaan tipahtelivat irti luista. Reikäkauhalla varovasti noukin ne lautasille. Ennen sitä otin osan liemestä ja siivilöin kattilaan, siitä keittelin kastikkeen, jonka maustoin viinimarjahyytelöllä (kiitos KJ!).

Eihän tuo kuutta tuntia olisi tarvinnut, neljän-viiden tunnin kohdalla olivat jo varsin valmiita. Mutta kun aikaa oli, niin annoin muhia. Helppo ruoka itse asiassa, uunissa hoitelivat itse itsensä; vaikka aikaa meni kellon mukaan paljon, aktiivisia työvaiheita oli vähänlaisesti.


Jänteet ja rasvat olivat sulaneet liemeen, joten vai luun kanssa piti tulla toimeen.... sekään ei kovin vaikeaa ollut kun murea liha irtosi ihan itsestään. Hyvää oli, taas tuli todistettua että ennakkoluuloista on hyvä päästä eroon. :)

Lautasella myös bataatti-peruna-sosetta (jossa reippaanlaisesti voita) ja valkosipulilla ja unikon siemenillä maustettuja wokattuja taitepapuja.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Matjessilliä ja 'kaviaari'kastiketta, sekä muuta jouluista

Tänä vuona joulupöytään ilmestyi uutuus, matjessilliä Kallen mätitahna (Kalles kaviar ruotsiksi) - kastikkeessa. Raikasta ja maukasta, tämä pitää muistaa vappulounasta suunnitellessa.


Paloittele 4 matjessillifilettä sopiviksi suupaloiksi. Sekoita 2 dl ranskankermaa, 1 rkl Hellmanin majoneesia ja 2 rkl Kallen mätitahnaa. Lisää sillipalat kastikkeeseen. Laita sillisekoitus tarjoiluastialle. Silppua päälle ½ dl purjoa, saman verran punasipulia ja 1-2 rkl tilliä. Helppoa ja nopeata.


Majan jouluaaton kalalautanen kuvattuna yllä, ei mitään muuta uutta auringon alla. Uuden sillin lisäksi perunan ympärillä graavattua siikaa (Majan tekemää) ja lohta (Ahkera-Liisan keittiöstä), sherrysilliä (Stockmann), lämminsavulohta suolakurkkukastikkeella ja kasa muikunmätiä tykötarpeineen.

Söimme kalapäydän antimia iltapäivällä neljän aikoihin. Kinkku, rosolli, pateet, laatikot, Timotejn punakaali, paahtopaisti, ilmakuivattu kinkku, savuporoa piparjuurikastikeella, Majan papusalaatti jne pari-kolme tuntia myöhemmin ja


jälkiruokiin asti pääsimme illalla puolikymmenen maissa.

Englantilaisten jälkiruokien palan painikkeena varsin kelpo Tokaiji!
Järkevää, syötiin 'koko ajan' mutta liikaa ei tullut ahmittua. Kortin peluu kattauksien välillä piti huolta energian kulutuksesta.


maanantai 24. joulukuuta 2012

Muhammara paprikatahna glögijuhlan uutuus

Tästä lähtee perinteiseen glögijuhlaan valmistautuminen, mukien roudaus vintiltä keittiöön, 

juomapöydän (eihän kukaan monta glögiä pysty juomaan?!?) varustelu ja


jääkaappiakin piti täyttää...


Juoman seuraksi tarjolla pientä naposteltavaa, sormin syötävää. Konseptia en kuulemma saa muuttaa, joten tällä samalla kaavalla mennään edelleenkin. Kertakäyttöpöytäliinan päälle kaadetaan pussista Väinämöisen nappeja ja Santa Marian nachoja, keskellä myös patongin siivuja. Ympärillä kipoissaan erilaisia tahnoja, kahdeksan kappaletta tällä kertaa. 7-layer dip kuuluu myös niihin joita on pakko olla tarjolla, näin vieraat minulle taas illan mittaan kertoivat. 


Omaksi huvikseni haluan joka kerta mukaan jonkun uutuuden. Tällä kertaa jätin guacamolen pois ja tein sen sijaan Muhammara-tahnaa, joka on ymmärtääkseni armenialainen paprikatahna joka on suosittu Syyriassa. Minun versioni on modifioitu Allt om Mat webbisivuilta löydetystä ohjeesta.


Poista kolmesta paprikasta siemenet ja pilko paprikat paloiksi. Jauha 2 dl saksanpähkinöitä. Laita monitoimikoneen kulhoon paprikat, jauhetut pähkinät, yksi valkosipulin kynsi, yhden granaattiomenan mehu, 2 rkl sitruunan mehua ja ripaus jeeraa (=juustokuminaa). Sekoita soseeksi. Lisää sitten n 1 dl korppujauhoja, jolloin koostumus tulee sopivan 'tahnaiseksi'. Lisää sitten 1 dl oliiviöljyä, sekoita tasaiseksi. Mausta sambal oelekilla (käytin 2-3 tl) ja suolalla. Koristelin muutamalla granaattiomenan siemenellä.

Oli hyvää, jännä makuyhdistelmä jossa myös aavistus makeutta. Tämä pääsee mukaan ensi vuonnakin.


Me ei haluttu tänä vuonna hankkia joulukuusta, mutta meillä on todella upea tiikkinen tanskalainen joulukuusen jalka jonka Maja halusi esiin. Niinpä olohuonettamme koristaa nyt joulukuusen sijasta joulukukka, ilman perinteisiä kuusen koristeita. Vaikka tähden tohon ehkä olisi voinut kiinnittää...


Muuten, tietääkö joku mikä toi oksa on jossa punaisia marjoja? Mulle se(kin) on tuntematon kasvi.



sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Ruusukaalia ja omenaa

Eilen vietin 4-5 tuntia keittiössä valmistellen illan glögijuhlan tarjoilua. Tokihan puuhailessa tuli nälkä ja yllättävää kyllä, onnistuin tekemään ihan mukavan lounaan siinä sivussa. Reseptin olin nähnyt joskus aikaisemmin Helsingin Sanomien Kauhaa ja rakkautta blogissa, löytyy täältä.


Tarkan reseptin voitte hakea tuosta linkistä, lyhyesti se menee näin. Paista ruusukaalin puolikkaita voissa keskilämmöllä n 10 minuuttia, lisää pilkottua omenaa ja paista vielä 5 min. Sitten lisää pari desiä hyvää kuivaa omenasiideriä (meillä Ecusson) ja anna porista kunnes neste haihtunut. Mausta kevyesti suolalla, mustapippurilla ja kanelilla.


Nautittiin jonkunlaisen nakkimakkaran kera. Hyvältä maistui, mukavan jouluiseltakin tuon kanelin ansiosta. Suosittelemme ruusukaalin ystäville.

Illalla oli tosi kivaa. Niistä tarjoiluista olen yleisön pyynnöstä luvannut blogata Muhammara paprikatahnan, tulee lähipäivinä.


maanantai 17. joulukuuta 2012

Pizzatortillaa ja lapsivieraita

Pitkä päivä Universeumissa ja Lisebergillä takana, aika kokata illallista. Laiska emäntä laittoi pienet vieraansa töihin, jokainen sai tehdä oman pizzansa. 


Pohjana Santa Marian Pizza Tortilloja ja niiden päälle saman firman pizzakastiketta suoraan pullosta. Maistuu paremmalta kuin miltä kuulostaa ja on todella kätevää lapsien kanssa touhutessa. Jokainen kokosi mieleisensä pizzan.


Majalla parmakinkkua, tuoretta tomaattia ja buffalomozzarellaa. Uunista ottamisen jälkeen lisäsin vielä tilkan oliiviöljyä ja kasan rucolaa. Lasi punaviiniä lisäksi ja lauantai-ilta jatkui mukavasti mm Angry Birds pelin parissa (yksi iPad ja kolme lasta kuulostaa pahalta, mutta meni täysin ilman riitoja, vieraskoreutta vai oikeasti niin fiksuja lapsia!?)


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Nuuska, ruotsalaisten jouluherkkuko?

Eiks joulumarkkinoilla usein käydä jotta löytyisi joitain erikoisherkkuja jota voi ostaa lahjaksi tai itselleen joulupöytään. Me kävimme Jul på Liseberg markkinoilla ja alla oleva erityisesti pisti silmääni:


Jäi ostamatta. Emme kyllä ostaneet muutakaan. Kunhan nautimme kauniista koristeluista (viisi miljoonaa lamppua!) ja lasten riemusta. Mukana meillä oli nimittäin kaksi 8-vuotiasta ja yksi 5-vuotias jotka ehtivät kutakuinkin jokaiseen pyörivään, vaappuvaan, kiihtyvään laitteeseen.

Ei ehkä ruokablogin teemaan sopiva postaus, mutta nauttikaa tekin kauniista kuvista. Käsivaralla kuvattuja, Canon toimi kiitettävästi hämärtyvässä illassa.







torstai 13. joulukuuta 2012

Sinihomejuusto-päärynäpiiraat

Viime aikoina on ollut useampikin resepti Villa Sandissa joihin inspis on tullut uusimmasta Glorian Ruoka ja Viini lehdestä, niin tämänkin kohdalla. Ja tällä(kään) kertaa ei ihan noudatettu ohjetta.

Teimme sinihomejuustoisia päärynäpiiraita valmiista lehtitaikinasta, emme siis omaa taikinaa kuten ohjeessa.

Taikina siveltiin sweet chili kastikkeella, päälle murskattua pekaanipähkinää (pähkinät laitoin muovipussiin ja lihanuijalla hakkasin sopivan koostumukseen), ja hienonnettua Aura Gold juustoa.


Pari siivua päärynää päälle ja vielä pari kierrosta chilimyllystä ja pari tippaa sitruunan meua.


225 asteisessa uunissa vartin verran. Ensi kerralla enemmän päärynää, muuten hyvä.


Varsin hyvä alkupala tai vaikka glögin seuralainen.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Mummin kanaa

Timotej hämmästyi kovin kun huomasimme että Mummin kana ei ole esiintynyt Villa Sandissa. Kunnes tajusimme että tätä lapsiperheen herkkua ei ole tullut tehtyä sen jälkeen kun nuorempi sukupolvi siirtyi omaan keittiöönsä (kohta viisi vuotta sitten = aikaa ennen tätä blogia). Joten long over due: Mummin kana, kaikkien lasten (?) suosikki.

Pakko myöntää että alkuperäisestä reseptistä ei ole hajuakaan, jostain Ahkera-Liisa oli sen bongannut. Tuunausta on varmaan tapahtunut sekä hänen että meidän keittiössämme.

Tässä yhtenä päivänä tehtiin 'aikuisempi' versio ja lisättiin mukaan suppilovahveroita. Näin se menee:
Pilko rintafileet sopiviksi paloiksi, kierittele vehnäjauhoissa ja ruskista pinta voissa.


Siirrä uunivuokaan, tässä vaiheessa voit lisätä suppilovahveroita tai jättää lisäämättä. Suolaa kevyesti ja rouhi mustapippuria kanojen päälle.


Sekoita 1 purkki smetanaa, 2 dl kuohukermaa, 2 rkl soijaa ja 1 rkl juoksevaa hunajaa, kaada seos kanojen päälle.

Kypsennä uunissa kunnes kana valmista. Aika riippuu palojen koosta, tällä kertaa noin puoli tuntia 200 asteessa.



Me laitetiin lautaselle perunalunta kanan seuraksi, riisi tai keitetty perunakin käy, pääasia että makoisa kastike imeytyy lisukkeeseen ja tulee nautittua viimeiseen pisaraan.

Ja tässä vaiheessa huomasin (siis blogatessa, ei syödessä) että olin unohtanut hyvin tärkeän ingredienssin, rosepippuria olisi pitänyt olla mukana!


Perunalumen tekemiseen Timotej osti 90-luvulla oivan kapineen:

Rosteria ja varmaan ikuinen.




maanantai 10. joulukuuta 2012

Paistettua ankanrintaa

Maja sai joskus vähemmän hyvää ankanrintaa jossain ravintolassa ja pitkäksi aikaa sen jälkeen ankanrinta jäi pois mahdollisten ruokalajien joukosta. Se vaihe on, onneksi,  mennyt ohi ja niinpä nyt kokattiin ensi kertaa itse ankanrintaa.

Stockalta ostetetut ankanrinnat niin isoja että yhdestä riitti hyvin kahdelle, välillä näkee pienempiäkin, jolloin yksi per nuppi tarpeen.

Tee nahkapuolelle ristoviiltoja terävällä veitsellä. Mausta molemmin puolin suolalla ja mustapippurilla.



Laita lihat nahkapuoli alaspäin kylmälle paistnpannulle ja nosta levylle. Kuumenna ja paista kunnes pinta on rapeaa, ehkä 5-10 minuuuttia. Tässä vaiheessa voit nostaa 200 asteiseen uuniin n 10 minuutiksi (nahkapuoli ylöpäin) tai tehdä niin kuin me, kääntää ja paistaa pannulla valmiiksi. Valmista on kun lihan sisälämpötila on 52 astetta. No, se pannulla paistaminen sai aikaan melkoisen käryn, mutta eiks se vaan ole hyvä juttu että palohälytin tulee testattua silloin tällöin..... ensi kerralla siis uuniin.....


Ankan kanssa karpalokastiketta johon vinkki tuli Glorian Ruoka ja Viini lehdestä.

Kuori ja hienonna 2 salottisipulia, kuullota voissa. Lisää 3 dl karpalomehua, puoli rkl sokeria ja 1 rkl kanafondia. Anna kiehua 20 minuuttia. Mausta kastike suolalla (1 tl) ja valkopippurilla (0,25 tl), Vatkaa lopuksi kastikkeeseen 25 grammaa kylmää voita. Siivilöi.


Kuva näyttää toista, mutta liha oli oikein sopivasti punainen, taitaa olla varakameran tekemisiä 

Nautimme tämän loistavan Glorian inspiroiman aterian lehdessä suosittellun punaviinin kera, Fog head Pinot Noir Kaliforniasta. Things could be worse.....


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Ruusukaali-linssisalaatti Glorian mukaan



Resepti löytyi uusimmasta Glorian Ruoka ja Viini lehdestä. Sisältää kahta suosikkiamme, ruusukaalia ja linssejä, joten pakkohan tätä oli tehdä. Ai niin, ja avokadoakin, suosikkeja olikin kolme. Aivan älyttömän hyvää! Loistava makukokonaisuus.

Tässä yksinkertaistettu versio reseptistä, tämän mukaan tein noin suurin piirtein.

Keitä pari desiä linssejä (ohjeessa du puy, meillä beluga) kypsiksi ja jätä odottamaan. Siivuta paketillinen huuhdeltuja ruusukaaleja ohuiksi viipaleiksi, sekoita hienonnetun valkosipulin (1-2 kynttä) ja oliivöljyn kanssa. Paahda 175 asteisessa uunissa n 10 min (sekoita puolessa välissä) ja mausta suolalla ja mustapippurilla uunista ottamisen jälkeen.


Kokoa salaatti: ruusukaali-valkosipuli-sekoitus alimmaksi, päälle linssit, 1-2 avokadoa kuutioituna, kourallinen kevätsipulin renkaita, 4 rkl paahdettua pähkinämurskaa (meillä pekaanipähkinää).

Kastikkeeksi sekoita 4 rkl oliiviöljyä, 2 tl sherryviinietikkaa ja 1 tl juoksevaa hunajaa (+suolaa, mustapippuria).


Me tällä kertaa nautittiin tätä salaattia paistetun ankanrinnan kanssa (siitä toiste lisää), mutta tämä kelpaa hyvin kasvisateriaksikin.


torstai 6. joulukuuta 2012

Stekt sill och löksås

Nånstans i bakhuvudet fanns ett barndomsminne om denna maträtt. Jag var bara 6½ år när vi flyttade från Mölndal/Sverige till Finland. I Finland åt vi INTE stekt sill, så det måste vara ett gammalt minne.

Egentligen skall enligt recept på internet rätten tillredas på lätt saltad sill. Detta fanns dock inte färdigt på ICA Focus så det blev färsk osaltad hel sill som killarna i affären filérade. Men de såg lite frågande ut när jag förklarade vad jag ville ha. Tydligen en gammaldags maträtt.


Här sillfiléerna
Enligt receptet dubbelpanering. Först i vetemjöl, sedan i vispat/omrört ägg och sedan skorpmjöl. På finska "korppujauho" och på rikssvenska "ströbröd". Jag tillsatte lite salt i paneringen.



Här panerade filéer
Stek filéerna i rikligt (!) med smör.

Såsen! Timotejs barvur, heh heh! Har bara en gång för ca. 15 år sedan försökt göra brun sås till Sonen. Jag tittade då på resultatet och kom fram till att det där "fanstyget" är ett brott mot mänskliga rättigheter så det blev pizza den kvällen. Svårt det där med att bryna vetemjöl. Nå, enligt instruktioner på internet skar jag en en lök i små bitar, brynde löken i en matsked smör och satte försiktigt till en matsked vetemjöl. "Tillsätt sedan försiktigt grädde" stod det i instruktionerna. Såsen liknade oroande resultatet för 15 år sedan. Maja alarmerades och hon sa lungt "mera vätska och rör om". Simsalabim - det började likna en ätbar sås! Såhär i efterhand förstår jag att jag borde ha gjort samma sak för 15 år sedan! En trauma mindre numera.

Alla instruktioner säger "avsmaka med salt och peppar". Så jag tillsatte lite salt och peppar i såsen medan jag rörde om. Men att "avsmaka" är lite för avancerat för mig. Det blir vad det blir.

Potatismos enligt normala instruktioner. Recepten på internet föreslår kokt potatis med skal på men de har alla fel. Det skall vara potatismos till!

Nå, här är slutresultatet. Vi försöker ge omvärlden ett civileserat intryck så som dekoration lite citron och dill.

Slutresultatet. Lite citronsaft gjorde susen.
Helt bra och gedigen husmanskost. Mycket gott egentligen. Men inte Michelinstjärnor, inte många iallafall. Men jag är nöjd att jag gjorde det. One more "tick in the box".

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Risottoa, kuhaa, paahdettua ruusukaalia ja vähän antipastoakin



Ensimmäiset ruokavieraat Ryyperissä saivat lautaselleen risottoa, voissa paistettua kuhaa ja uunissa paahdettuja ruusukaaleja. Ja tietysti tuoreita katkarapuja..... 

Risotto tehtiin normaaliin tapaan, nesteenä tällä kertaa valkoviinin ja hummeriliemen (fondista tehty) sekoitus. Kuhafileet paistoin voissa ja maustoin sitruunan mehulla, suolalla ja mustapippurilla.



Ruusukaalit paahtuivat uunissa. Kaalit huuhtelin, halkaisin ja maustoin oliiviöljy-sitruunan mehu-puristettu valkosipuli-suola-mustapippuri sekoituksella. Ehkä vajaa puoli tuntia olivat 200 asteessa.



Alkupala antipasto tyyliin: ilmakuivattua kinkkua, oliiveja, capresesalaattia, manchego juustoa ja pateeta cumberland-kastikeella. Sekä hyvää leipää jota dippailtiin oliiviöljyyn.