Kotitekoinen näkkileipä, osa 3

Ennen joulua tein vielä kolmannen version kotitekoisesta näkkäristä. Tästä tuli minun suosikkini. Eka oli ehkä turhan jauhoinen, toisessa taas liian vähän jauhoa, tämä juuri sopiva. Ja Timotejn ideasta otin vaarin ja laitoin hieman chilihiutaleita mukaan. Ei tullut tulista näkkileipää, mutta sellainen chilin aavistus vain, oikein hyvä idea!

Pohjana oli versio 2, mutta lisäsin taikinaan 1 dl spelttijauhoja ja veden määrää vastaavasti sen verran että taikinasta tuli sopivan löysä. Tässä siis taikinan kokonaismäärä hieman isompi, muttei siltikään tullut liian paksu levy yhdelle uunipellille.

Tässä vielä ohjeet:
Sekoita kulhossa: 1½ dl kuorimattomia sesamin siemeniä, 1 dl kuorittuja sesamin siemeniä, ½ dl auringonkukkasiemeniä, 1 dl pellavan siemeniä (toki voit tehdä oman siemensekoituksen, esim kurpitsan siemenetkin sopivat tähän hyvin), 1 dl maissitärkkelystä, 1 dl ruisjauhoja, 1 dl spelttijauhoja, 1 tl suolaa ja chilihiutaleita (niitä en mitannut, mutta olisikohan ollut vajaa 1 tl). Lisää sitten ½ dl rypsiöljyä ja sen jälkeen kuumaa vettä noin 3 dl.

Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille, levitä tasaiseksi. Paista 140 asteessa 1½ tuntia.

Kuva heinäkuulta 2012, Ranska itsenäisyyspäivää vietettiin Biarritzissa

Uuden vuoden illallinen on työn alla, siitä lisää loppuviikosta. Hyvää vuotta 2015!

Glöginjuhlan uutuus, Kolatun Valma ja hunajapähkinät

Lauantaina oli perinteinen glögijuhla. Iloinen seurue nautti pientä purtavaa vanhan kaavan mukaan (yleisön pyynnöstä sitä ei muuteta!). Tällä kertaa uutuudet olivat vähissä, mutta hillon/marmeladin sijaan tein juuston seuraksi hunajapähkinöitä. Erilaisia paahdettuja ja maustettuja pähkinöitä on tullut tehtyä usein, tällä kertaa idea pohjautui Hesarissa pari (?) vuotta sitten olleeseen vihjeeseen.

Paahdoin cashew pähkinöitä pussillisen, saman verran saksanpähkinöitä ja kuorittuja manteleita, sekä vajaan kourallisen kuorittuja pistaasipähkinöitä. Uunissa (225 astetta) reilu 5 minuuttia ja annoin jäähtyä.

Sillä aikaa sekoitin purkillisen juoksevaa hunajaa ja 2-3 rkl balsamico-viinietikkaa. Jäähtyneet pähkinät hunajabalsamicon joukkoon ja siinä se. Sopi oikein, oikein hyvin Valman seuraksi.

Joulua emme vietä, ensi viikko menee muilla mailla vierahilla, tauko kokkailussa. Palataan asiaan ensi vuonna! Hyvää joulua toivottaa Maja ja Timotej.

Tartiflette, ranskalainen perunapaistos

Taas kerran inspiraatio ruokaan tuli jostain ruotsalaisesta ruokalehdestä. Tartiflette oli minulle uusi nimi, mutta pienen googlauksen jälkeen huomasin että ei ole ollenkaan niin harvinainen ruokalaji kuin tietämättömyyttäni luulin. Tämä tulee Ranskasta, Savoien alueelta, Sveitsin ja Italian rajalta.  

Reblochon juustostakaan en ollut kuullut, mutta mm Prisma kuulemma myy, joten kovin tavaton ei voi sekään olla. Omamme Timotej osti Stockalta.

Raaka-aineet ovat simppelit: kilon verran perunaa siivuina, yksi iso sipuli siivuina, 1 dl valkoviiniä, 2 dl kuohukermaa, 300 grammaa reblochonjuustoa, 25 grammaa voita, suolaa ja mustapippuria.

Useimmat (kaikki?) reseptit sanovat että perunansiivuja keitetään 10 minuuttia ennen vuokaan laittamista. En tajua miksi, enkä myöskään tehnyt niin ja hyvin toimi. Toisaalta enhän voi tietää miten paljon parempaa olisi tullut esikeittämisellä....

Joten laita perunan ja sipulin siivut uunivuokaan vuorotelleen. Suolaa, pippuroi ja päälle voi nokareina. Sekoita viini ja kerma ja kaada vuokaan. Viimeksi vielä siivutettu juusto (mä otin kuoren pois) ylimmäksi.  225 asteiseen uuniin ja noin 45 minuutin päästä valmista.

Usein Tartifletten joukossa on myös pekonia. Me tehtiin ruotsalaislehden mukaisesti paistos ilman pekonia ja tarjoiltiin lisukkeena ilmakuivatua kinkkua, pikkukurkkuja ja hillosipuleita. Vähän racletin tyyliin.

Oli hyvää, ja talvista. Kaloreitakin on niin paljon että tätä tehdään ehdottomasti hiihtolomareissulla. Helppo tehdä isollekin porukalle. Lieköhän Rukalla reblochonia vai pitäiskö kantaa etelästä mukaan. Brie vois kyllä ajaa saman asian ja sitähän saa joka kaupasta.

Sose maa-artisokasta ja pavuista

Tässä resepti edellisen postauksen maa-artisokka ja papu -muhennokseen. Maistuu ennen kaikkea maa-artisokalta, mutta papu miedontaa makua hieman. Hyvin sopi aasialaisvaikutteisen naudanfileen kanssa.

Tässä vielä sama kuva kuin lihapostauksessa, tuosta soseesta kun ei tullut otettua kuvaa erikseen. Aika vaatimattoman näköinen olisikin ollut!

Tarvitset (neljälle):
- puoli kiloa maa-artisokkia
- 1½ dl kuohukermaa
- 1½ dl maitoa
- purkillisen isoja valkoisia papuja (säilykehyllystä)
- suolaa ja muutaman tipan sitruunan mehua

Kuori ja pilko maa-artisokat. Laita kattilaan, lisää kerma ja maito ja keitä kunnes artisokat kypsiä. Siivilöi, säästä keitinliemi. Lisää huuhdotut pavut kattilaan ja soseuta. Tarpeen vaatiessa lisää keitinlientä sopivan koostumuksen saamiseksi. Mausta suolalla ja sitruunan mehulla.

Uunissa paistettu naudan sisäfilee aasialaisin maustein

Itsenäisyyspäivän pääruoka, naudan sisäfilee. Periaatteessa ei mitään ihmeellistä, uunissa paistettu reilu puolen kilo pala kolmelle. Mainitsemisen arvoisen tästä tekee marinadi/maustaminen. 

Tee ensin soijasuola (joo, kuulostaa täysin älyttömältä, mutta maistuu loistavalta!): sekoita 2 rkl sormisuolaa ja 1 tl soijaa.

Marinoi liha: sekoita yhteen 60 ml (japanilaista) soijaa, 2 rkl hienosokeria, 1 rkl riisiviinietikkaa, 1 rkl miriniä, 1/4 tl sesamöljyä, 1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna, peukalon pään kokoinen pala inkivääriä kuorittuna ja pilkottuna. Laita liha marinaadiin ja nosta jääkaappiin pariksi tunniksi.

Tässä marinoinnin jälkeen, soijan aiheuttama tummuus näkyy hyvin sesamin siemenien alla

Ota filee marinadista (säästä marinadi!) ja pyörittele se sesamin siemenissä. Ruskista paistinpannulla ja siirrä sitten uunivuokaan. Paista 180 asteessa kunnes fileen sisälämpötila on 55 astetta. Kiedo filee folioon ja anna vetäytyä vartin verran. Keitä sillä aikaa marinadia kokoon hetkinen, sen verran että hieman paksunee.

Leikka liha siivuiksi. Kaada (marinadi)kastiketta päälle, koristele tuoreella korianterilla, krassilla ja mangoldilla. Ripottele vielä soijasuolaa.

Tarjoiltiin maa-artisokka-papu muhennoksen kanssa (laitan sen reseptin eri postaukseen, niin löydän helpommin jälkeen päin).

Liha onnistui loistavasti. Ilmeisesti yhtälö hyvä lihanpala, maukas marinadi ja oikea kypsyys tekivät sen, suussa sulavan mureaa!

Lämmin ruusukaalisalaatti omenalla ja appelsiinilla

Tällainen resepti löytyi, alkuperä Ruotsista, kokki Fredrik Erikssonin ideoima. Tämä oli tänään itsenäisyyspäivän alkuruokana/lounaana. (Pääruoka vuorossa parin tunnin päästä.) Loistava makuyhdistelmä. Reseptin sinappi minua mietitytti, mutta osoittautua erinomaiseksi lisäksi makuharmoniaan.

Tarvitset (varmaan hyvä neljälle alkuruokana, meitä oli kolme ja kävi kevyestä lounaasta):

- 500 gr ruusukaalia
- 1 appelsiini
- 1 rkl voita
- 1 punainen omena
- 1 rkl hunajaa
- suolaa, mustapippuria
- smetanaa
- sinappia
- ½ dl paahdettuja kurpitsansiemeniä

Putsaa ruusukaalit ja puolita. Kuori appelsiini, irrota lohkot ja poista lohkoista kalvot. Jos lohkot ovat isoja, voi leikata pienemmiksi. Lohko omena kuorineen, mutta poista siemenkota.

Paista ruusukaaleja voissa noin viiden minuutin ajan. Lisää omenanlohkot ja hunaja, paista vielä pari minuuttia. Suolaa ja pippuroi.

Lusikoi ruusukaali-omena sekoitus lautasille, lisää appelsiinin palat ja kurpitsan siemenet. Klikkaa salaatin päälle smetanaa ja sinappia. (Mä laitoin ne lautasen reunalle, kun olin hieman epäileväinen sinapin suhteen. Turhaan. Päädyimme sekoittamaan molemmat salaatin joukkoon.)

Oli yksinkertaisesti hyvää. Tällaista yhdistelmää en olisi kyllä itse keksinyt, kiitokset Fredrikille. Resepti oli jossain lehdessä ja siinä hän kertoi tämän kuuluvan hänen joulupöytäänsä. Sopii hänen mukaansa leikkeleiden ja jopa joulukinkun kanssa. Pitääpä muistaa vaikka ensi vuonna kun jouluruokia mietitään.

Värikas ja ehkä jouluinenkin couscoussalaatti

Lauantai-illan fonduemenu nuodatti vanhaa kaavaa. Samanlaiset lihat, marinadit, kastikkeet ja osittain myös salaatit. Alla olevassa kuvassa keskimmäisenä illan uutuus, couscouspohjainen salaatti jossa paljon herkkuja. Idea tuli uusimmasta Lantliv mat och vin -lehdestä.

Pitkä lista aineksia, mutta varsin helppotekoinen salaatti kuitenkin. Ohje, jota noudatin aika hyvin, on kuudelle ja siitä riitti kyllä meille kahdeksalle kun muutakin syötävää oli sen verran paljon. Ohjeen mukaan tarvitset:

• 4 dl helmicouscousta (meillä tavallista)
• 100 gr kuorittuja manteleita
• puolikas romanescokaalia (meillä parsakaalia)
• 2 punaista paprikaa (halkaistu ja siemenet poistettu)
• 12 kuivattua aprikoosia
• 5 tuoretta viikunaa
• 1 pieni granaattiomena
• ½ dl rusinoita
• 1½ dl hienonnettua tuoretta persiljaa
• 1 dl hienonnettua tuoretta minttua
• 3/4 dl oliiviöljyä
• ½ dl sitruunan mehua
• 1/4 tl kanelia
• ½ tl suolaa
• 1 tl sokeria
• maustemitallinen mustapippuria

Valmista couscous pakkauksen ohjeen mukaan. Anna jäähtyä ja jätä odottamaan.

Paahda mantelit kuivalla paistinpannulla ja pilko karkeasti. Pilko parsakaali pieneksi ja keitä minuutin verran, jäähdytä kylmässä vedessä, kuivaa. Paahda paprikan puolikkaat uunissa grillivastuksen alla kuoripuoli ylöspäin, anna jäähtyä kulhossa muovin alla, kuori ja pilko jäähtyneet paprikat. Suikaloi aprikoosit. Lohko viikunat. Irrota granaattiomenan siemenet. Hienonna yrtit. Sekoita kaikki nämä ainekset (ei couscous) ja rusinat keskenään.

Sekoita oliiviöljy, sitruunamehu, kaneli, sokeri, suola ja mustapippuria kastikkeeksi. Lisää kastike couscousin joukkoon ja sekoita couscous muiden aineksien kanssa. (Couscouksen määrä on minusta valtava, mä taisin valmistaa 2,5 dl 'raakaa' couscousia ja sitäkään en kaikkea käyttänyt.)

Koristele, jos muistat, tuoreilla yrteillä. Minä en muistanut, vaan väliäkö tuolla. Kaneli, rusinat ja mantelit varmaan syynä että tästä tuli joulu mieleen. Varsin sopiva talvisalaatti siis.

Rapeat uunissa paistetut avokadolohkot

En oikein miten näitä kutsuisi suomeksi, otsikko yksi ehdotus, menkööt sillä. Mietin kyllä jos kutsuisin avokadoranskalaisiksi.... (avocado fries kun oli alkuperäinen nimi). Idea löytyi täältä (ohje englanniksi).

Kuulostaa hölmöltä, mutta maistuu hyvältä! Ja vieläpä terveellistä, täysin ilman rasvaa (paitsi avokadon oma, terveellinen sellainen). Lihansyöjävieraatkin tykkäsivät, puhumattakaan meistä avokadofaneista.

Poista avokadoista kivet ja kuoret, leikkaa kahdeksaan lohkoon. Kasta lohkot ensin vehnäjauhossa jossa joukossa hieman mustapippuria ja suolaa. Sen jälkeen kevyesti vatkatussa kanamunassa ja viimeksi Pankossa (japanilainen 'korppujauho', meillä sitä käytetään esim kalan kuorrutukseen, paljon kevyempää kuin tavallinen leivästä jauhettu).

Laita lohkot uuniritilälle. Kannattaa laittaa pelti alle, niin uuni pysyy puhtaana, jos ja kun pankoa tippuu ritilän väleistä. Paista 15-20 minuuttia 200 asteisessa uunissa.

Tarjoile mieleisen dippikastikkeen kanssa. Nämä olivat alkudrinkin seurana, tein kolme lohkoa jokaiselle (tai kuvasta päätellen niitä on 21, kolme vajaa siis, mihinköhän ne katosivat - kokin suuhun ennen kuorrutusta kenties). Aika sopiva määrä, kun ilta jatkui lihafonduen ääressä.

Pari oluttakin näkyy olleen tarjolla, muilla palan painikkeena oli toisenlaista kuohuvaa.

Katkarapucocktail

Nostalgiaa! 80-luvun Amerikkaa. Oikein perinteinen katkarapucocktail josta puuttuu kaikki hienostelu ja tilpehöörit (ei salaattia, sitruunan siivuja, tilliä tai muutakaan 'turhaa').  Tarvitset vain katkarapuja ja cocktailkastikkeen raaka-aineet, kts alla. Kastike tässä toki minun versioni, en väitä mitenkään alkuperäiseksi. Kannattaa sitten satsata katkarapuihin, osta niin hyvän laatuisia kuin onnistut löytämään. Nämä meidän yksilöt Timotej haki Espoosta asti, Mankkaan K-marketista (se joka myös ex-vexinä tunnetaan), tuoreita kuorimattomia norjalaisia.

Sekoita kastike (määrät arvioita siitä mitä laitoin, reseptiä ei ollut): puoli pulloa chilikastiketta (sitä ketsupin tapaista), 2 tl raastettua piparjuurta, muutama tippa Worchesterkastiketta, sitruunan mehua (1 tl?) ja 1 tl Hellmansin majoneesia. Tee kastike mielellään etukäteen, hyvä että maut saavat sekoittua toisiinsa jääkaapissa tunnin verran, tai pitempäänkin.

Timotej näppäristi kuori katkaravut niin että pyrstökuori jäi paikoilleen. Nämähän syödään sormin, joten se kuoren pala on hyvä olla sormien alla kun kastaa katkaravun kastikkeeseen ja vie suuhunsa. Plus näyttäähän nuo paremmilta kun tuo pyrstökuori on paikallaan.

Asettele katkaravut kuvan mukaisesti lasin reunalle ja lusikoi kastiketta lasiin. Valmiit annokset voivat hyvin odottaa vieraita jääkaapissa jonkun aikaa. Helppo alkuruoka, erityisesti Timotejn suosikki, mutta kelpaa kyllä minullekin!

Linssilisuke

Edellisen postauksen turskan lisukkeena oli linssi-tomaatti-rucola sekoitusta. Oikein minun makuuni istuva sekoitus.

Tarvitset neljälle pari desiä belugalinssejä, kaksi shalottisipulia,  valkosipulin kynnen (litistä kynsi veitsen laidalla, niin että kynsi pysyy kasassa, mutta makua irtoaa enemmän kuin kokonoisesta kynnestä) , laakerilehden, oksan tuoretta rosmariinia. Laita kattilaan, lisää reippaasti vettä ja keitä kannen alla kunnes linssit kypsiä (vie 15-20 minuuttia). Kaada vesi pois ja poista myös laakerilehti, rosmariini ja valkosipuli.

Sekoita linssien joukkoon loraus oliiviöljyä (ehkä 1-2 rkl) ja hieman balsamicoviinietikkaa (1rkl?). Lisää myös uunikuivattuja tomaatteja (kyllä, tomaatit päätyivät, tai paremminkin osa niistä, saman päivän illalliseen) ja rucolaa.

Suosittelen lämpimästi. Mä tykkään kaikista linsseistä, mutta erityisesti Belugasta. Tämä kolminaisuus toimi hienosti yhteen, olen tyytyväinen improvisaation tulokseen.

Turskaa ja tapenadea

Lauantain menu suunniteltiin viikolla ja ostoslistakin tehtiin. Kuulostaa erinomaiselta valmistautumiselta. No, ihan putkeen ei kuitenkaan mennyt. Nimittäin lauantaina oli kyllä raaka-aineet kasassa, mutta pääruoan resepti hukassa! Eikä sitä koskaan löytynyt, joten hieman meni improvisaation puolelle. 

Löysin kuitenkin samoja raakaineita sisältävän turskareseptin, joten sen inspiroimana: turskaa jonka päälle tapenadea. (Tapenade ei kuitenkaan tahnana vaan ainekset pieninä palasina.)

Tee ensin tapenade. Pilko muistia oliiveja (tässä ehkä parin desin verran), 2-3 anjovisfilettä, 1-2 rkl kapriksia, 1 valkosipulin kynsi, tuoretta oreganoa. Sekoita ja lisää joukkoon muutama rkl oliiviöljyä, noin ruokalusikallinen sitruunan mehua ja mustapippuria.

Laita kalan fileet uunivuokaan, suolaa ja pippuroi kevyesti, erityisesti suolan kanssa kannattaa olla varovainen, tapenaden kun on varsin suolaista. Levitä tapenadesekoitus kalan päälle ja vielä ohuita sitruunan siivuja päällimmäiseksi. Viimeksi alumiinifolio vuoan kanneksi ja sitten uuniin. Paista 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kirsikkatomaattien puolittaminen

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, talvisaikaan tomaatit päätyvät lautaselle useimmiten uunin kautta. Nyt täällä valmistelen illan tarjoilua (ja tietenkin kuuntelen Poppikoulua ja Enskaa) ja siinä sivussa uunipellinen tomaatteja on kuivumassa ja makeutumassa. En tiedä vielä tulevatko tämän päivän illalliseen, jos ei, niin siirtyvät jääkaappiin odottamaan sopivaa salaattia, piirakkaa, voileipää, pastaa jne.

Tomaattien tuoksi tuntuu jo olohuoneeseen asti. (Tomaattien päällä ei ole mitään keltaista mössöä, taitaa tomaatien siemenet ja salamavalo tehdä yhdessä sen vaikutelman.)

Varmaan moni teistä on jo tämän niksin nähnytkin, mutta jos on uusi juttu, niin käy katsomassa miten pikkutomaattien puolittaminen sujuu vauhdilla. Mä näin tämän joskus Allt om mat lehden netisivulla, katso täältä. Youtubessa video on täällä.

Tomaatit kahden lautasen väliin ja veitsi rakoon, toimii!

Tähän loppuun vielä viime viikonlopun tomaattikuvat:

Juuressipsit

Tehtiin juuressipsejä. Lanttua, porkkanaa, raitajuurta ja palsternakkaa. Vedeltiin perunankuorimisveitsellä ohuiksi siivuiksi (mandoliini sanoi sopimuksen irti juuri kriittisellä hetkellä). Sekoitettiin pienen oliiviöljytilkan kanssa ja kuivattiin noin 140 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia per pelti.

Onnistuttiin tekemään niin ohuita siivuja että kuivauksen jälkeen sipsit olivat mallia 'mini'. Ensi kerralla paksumpia siivuja, ehkä (uusi) mandoliini sittenkin parempi kuin kuorimisveitsi.

Valmiit sipsit kulhoon ja joukkoon suolan kukkia. Juurekset ovat jänniä, kuivattuina niiden makeus tulee selvästi esille, ihan eri maku kuin perunalastuissa (vaikka niissäkin kotitekoiset makeampia kuin teolliset). Kotitekoinen chiliaioli toimi dippikastikkeena.

Lihaton Burgundin pata

Ruotsalaisesta ruokalehdestä löytyi tapa tehdä Burgundin pataa ilman lihaa. Kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta, niinpä se meni kokeiluun! Kyllä kannatti, hyvää ja täyteläistä. 

Ihan tarkkaan ei ohjetta noudatettu, alla meidän versio (mutta myös ohjeen mukaiset määrät).

• 1 sipuli (pilkottuna)
• 4 valkosipulin kynttä (hienoksi pilkottuna)
• 8 pientä raita- tai punajuurta (kuorittuna ja lohkottuna)
• 6 porkkanaa (isoina palasina)
• 3 laakerinlehteä
• 2 timjamin oksaa
• 2 rkl tomaattipyreetä
• 2½ dl punaviiniä (burgundilaista?!)
• 5 dl kasvislientä
• 2-3 portabellosientä (siivutettuna)
• kourallinen suppilovahveroita (ohjeessa 10 metsäherkkusientä)
• hillosipuleita (ohjeessa helmisipuleita)
• lisukkeeksi keitettyjä belugalinssejä ja perunamuusia

Kuumenna 2 rkl oliiviöljyä padassa keskilämmöllä ja lisää joukkoon sipuli ja valkosipuli. Kuullota pehmeäksi. Lisää raita/punajuuret, porkkanat, timjami, laakerinlehdet, suolaa ja mustapippuria. Paista sekoitellen viitisen minuuttia. Lisää joukkoon tomaattipyree, punaviini, kasvisliemi ja anna muhia kannen alla matalalla lämmöllä noin 20 minuuttia (tai kunnes juurekset kypsiä).

Sillä välin kun juurekset kypsyvät paista sienet (ja helmisipulit, jos käytät niitä) paistinpanulla.

Maista pataa ja lisää tarpeen mukaan viiniä, yrttejä, mausteita. Me ei taidettu lisätä mitään, hyvää oli. Suurusta pata maissitärkkelyksellä. Lisää sitten sienet ja helmi/hillosipulit.  Anna muhia vielä 10 minuuttia. Nouki laakerinlehdet ja timjamin oksat padasta.

Tarjoile belugalinssien ja perunamuusin kanssa. Perunat keitettiin, muusattiin ja joukkoon hieman oliiviöljyä (ei maitoa, ei voita, ei vettä). Pisteeksi iin päälle tuoretta timjamia.

Upeat värit! Syksyn ruska ulkona ja lautasella