Värikas ja ehkä jouluinenkin couscoussalaatti

Lauantai-illan fonduemenu nuodatti vanhaa kaavaa. Samanlaiset lihat, marinadit, kastikkeet ja osittain myös salaatit. Alla olevassa kuvassa keskimmäisenä illan uutuus, couscouspohjainen salaatti jossa paljon herkkuja. Idea tuli uusimmasta Lantliv mat och vin -lehdestä.

Pitkä lista aineksia, mutta varsin helppotekoinen salaatti kuitenkin. Ohje, jota noudatin aika hyvin, on kuudelle ja siitä riitti kyllä meille kahdeksalle kun muutakin syötävää oli sen verran paljon. Ohjeen mukaan tarvitset:

• 4 dl helmicouscousta (meillä tavallista)
• 100 gr kuorittuja manteleita
• puolikas romanescokaalia (meillä parsakaalia)
• 2 punaista paprikaa (halkaistu ja siemenet poistettu)
• 12 kuivattua aprikoosia
• 5 tuoretta viikunaa
• 1 pieni granaattiomena
• ½ dl rusinoita
• 1½ dl hienonnettua tuoretta persiljaa
• 1 dl hienonnettua tuoretta minttua
• 3/4 dl oliiviöljyä
• ½ dl sitruunan mehua
• 1/4 tl kanelia
• ½ tl suolaa
• 1 tl sokeria
• maustemitallinen mustapippuria

Valmista couscous pakkauksen ohjeen mukaan. Anna jäähtyä ja jätä odottamaan.

Paahda mantelit kuivalla paistinpannulla ja pilko karkeasti. Pilko parsakaali pieneksi ja keitä minuutin verran, jäähdytä kylmässä vedessä, kuivaa. Paahda paprikan puolikkaat uunissa grillivastuksen alla kuoripuoli ylöspäin, anna jäähtyä kulhossa muovin alla, kuori ja pilko jäähtyneet paprikat. Suikaloi aprikoosit. Lohko viikunat. Irrota granaattiomenan siemenet. Hienonna yrtit. Sekoita kaikki nämä ainekset (ei couscous) ja rusinat keskenään.

Sekoita oliiviöljy, sitruunamehu, kaneli, sokeri, suola ja mustapippuria kastikkeeksi. Lisää kastike couscousin joukkoon ja sekoita couscous muiden aineksien kanssa. (Couscouksen määrä on minusta valtava, mä taisin valmistaa 2,5 dl 'raakaa' couscousia ja sitäkään en kaikkea käyttänyt.)

Koristele, jos muistat, tuoreilla yrteillä. Minä en muistanut, vaan väliäkö tuolla. Kaneli, rusinat ja mantelit varmaan syynä että tästä tuli joulu mieleen. Varsin sopiva talvisalaatti siis.

Rapeat uunissa paistetut avokadolohkot

En oikein miten näitä kutsuisi suomeksi, otsikko yksi ehdotus, menkööt sillä. Mietin kyllä jos kutsuisin avokadoranskalaisiksi.... (avocado fries kun oli alkuperäinen nimi). Idea löytyi täältä (ohje englanniksi).

Kuulostaa hölmöltä, mutta maistuu hyvältä! Ja vieläpä terveellistä, täysin ilman rasvaa (paitsi avokadon oma, terveellinen sellainen). Lihansyöjävieraatkin tykkäsivät, puhumattakaan meistä avokadofaneista.

Poista avokadoista kivet ja kuoret, leikkaa kahdeksaan lohkoon. Kasta lohkot ensin vehnäjauhossa jossa joukossa hieman mustapippuria ja suolaa. Sen jälkeen kevyesti vatkatussa kanamunassa ja viimeksi Pankossa (japanilainen 'korppujauho', meillä sitä käytetään esim kalan kuorrutukseen, paljon kevyempää kuin tavallinen leivästä jauhettu).

Laita lohkot uuniritilälle. Kannattaa laittaa pelti alle, niin uuni pysyy puhtaana, jos ja kun pankoa tippuu ritilän väleistä. Paista 15-20 minuuttia 200 asteisessa uunissa.

Tarjoile mieleisen dippikastikkeen kanssa. Nämä olivat alkudrinkin seurana, tein kolme lohkoa jokaiselle (tai kuvasta päätellen niitä on 21, kolme vajaa siis, mihinköhän ne katosivat - kokin suuhun ennen kuorrutusta kenties). Aika sopiva määrä, kun ilta jatkui lihafonduen ääressä.

Pari oluttakin näkyy olleen tarjolla, muilla palan painikkeena oli toisenlaista kuohuvaa.

Katkarapucocktail

Nostalgiaa! 80-luvun Amerikkaa. Oikein perinteinen katkarapucocktail josta puuttuu kaikki hienostelu ja tilpehöörit (ei salaattia, sitruunan siivuja, tilliä tai muutakaan 'turhaa').  Tarvitset vain katkarapuja ja cocktailkastikkeen raaka-aineet, kts alla. Kastike tässä toki minun versioni, en väitä mitenkään alkuperäiseksi. Kannattaa sitten satsata katkarapuihin, osta niin hyvän laatuisia kuin onnistut löytämään. Nämä meidän yksilöt Timotej haki Espoosta asti, Mankkaan K-marketista (se joka myös ex-vexinä tunnetaan), tuoreita kuorimattomia norjalaisia.

Sekoita kastike (määrät arvioita siitä mitä laitoin, reseptiä ei ollut): puoli pulloa chilikastiketta (sitä ketsupin tapaista), 2 tl raastettua piparjuurta, muutama tippa Worchesterkastiketta, sitruunan mehua (1 tl?) ja 1 tl Hellmansin majoneesia. Tee kastike mielellään etukäteen, hyvä että maut saavat sekoittua toisiinsa jääkaapissa tunnin verran, tai pitempäänkin.

Timotej näppäristi kuori katkaravut niin että pyrstökuori jäi paikoilleen. Nämähän syödään sormin, joten se kuoren pala on hyvä olla sormien alla kun kastaa katkaravun kastikkeeseen ja vie suuhunsa. Plus näyttäähän nuo paremmilta kun tuo pyrstökuori on paikallaan.

Asettele katkaravut kuvan mukaisesti lasin reunalle ja lusikoi kastiketta lasiin. Valmiit annokset voivat hyvin odottaa vieraita jääkaapissa jonkun aikaa. Helppo alkuruoka, erityisesti Timotejn suosikki, mutta kelpaa kyllä minullekin!

Linssilisuke

Edellisen postauksen turskan lisukkeena oli linssi-tomaatti-rucola sekoitusta. Oikein minun makuuni istuva sekoitus.

Tarvitset neljälle pari desiä belugalinssejä, kaksi shalottisipulia,  valkosipulin kynnen (litistä kynsi veitsen laidalla, niin että kynsi pysyy kasassa, mutta makua irtoaa enemmän kuin kokonoisesta kynnestä) , laakerilehden, oksan tuoretta rosmariinia. Laita kattilaan, lisää reippaasti vettä ja keitä kannen alla kunnes linssit kypsiä (vie 15-20 minuuttia). Kaada vesi pois ja poista myös laakerilehti, rosmariini ja valkosipuli.

Sekoita linssien joukkoon loraus oliiviöljyä (ehkä 1-2 rkl) ja hieman balsamicoviinietikkaa (1rkl?). Lisää myös uunikuivattuja tomaatteja (kyllä, tomaatit päätyivät, tai paremminkin osa niistä, saman päivän illalliseen) ja rucolaa.

Suosittelen lämpimästi. Mä tykkään kaikista linsseistä, mutta erityisesti Belugasta. Tämä kolminaisuus toimi hienosti yhteen, olen tyytyväinen improvisaation tulokseen.

Turskaa ja tapenadea

Lauantain menu suunniteltiin viikolla ja ostoslistakin tehtiin. Kuulostaa erinomaiselta valmistautumiselta. No, ihan putkeen ei kuitenkaan mennyt. Nimittäin lauantaina oli kyllä raaka-aineet kasassa, mutta pääruoan resepti hukassa! Eikä sitä koskaan löytynyt, joten hieman meni improvisaation puolelle. 

Löysin kuitenkin samoja raakaineita sisältävän turskareseptin, joten sen inspiroimana: turskaa jonka päälle tapenadea. (Tapenade ei kuitenkaan tahnana vaan ainekset pieninä palasina.)

Tee ensin tapenade. Pilko muistia oliiveja (tässä ehkä parin desin verran), 2-3 anjovisfilettä, 1-2 rkl kapriksia, 1 valkosipulin kynsi, tuoretta oreganoa. Sekoita ja lisää joukkoon muutama rkl oliiviöljyä, noin ruokalusikallinen sitruunan mehua ja mustapippuria.

Laita kalan fileet uunivuokaan, suolaa ja pippuroi kevyesti, erityisesti suolan kanssa kannattaa olla varovainen, tapenaden kun on varsin suolaista. Levitä tapenadesekoitus kalan päälle ja vielä ohuita sitruunan siivuja päällimmäiseksi. Viimeksi alumiinifolio vuoan kanneksi ja sitten uuniin. Paista 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kirsikkatomaattien puolittaminen

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, talvisaikaan tomaatit päätyvät lautaselle useimmiten uunin kautta. Nyt täällä valmistelen illan tarjoilua (ja tietenkin kuuntelen Poppikoulua ja Enskaa) ja siinä sivussa uunipellinen tomaatteja on kuivumassa ja makeutumassa. En tiedä vielä tulevatko tämän päivän illalliseen, jos ei, niin siirtyvät jääkaappiin odottamaan sopivaa salaattia, piirakkaa, voileipää, pastaa jne.

Tomaattien tuoksi tuntuu jo olohuoneeseen asti. (Tomaattien päällä ei ole mitään keltaista mössöä, taitaa tomaatien siemenet ja salamavalo tehdä yhdessä sen vaikutelman.)

Varmaan moni teistä on jo tämän niksin nähnytkin, mutta jos on uusi juttu, niin käy katsomassa miten pikkutomaattien puolittaminen sujuu vauhdilla. Mä näin tämän joskus Allt om mat lehden netisivulla, katso täältä. Youtubessa video on täällä.

Tomaatit kahden lautasen väliin ja veitsi rakoon, toimii!

Tähän loppuun vielä viime viikonlopun tomaattikuvat:

Juuressipsit

Tehtiin juuressipsejä. Lanttua, porkkanaa, raitajuurta ja palsternakkaa. Vedeltiin perunankuorimisveitsellä ohuiksi siivuiksi (mandoliini sanoi sopimuksen irti juuri kriittisellä hetkellä). Sekoitettiin pienen oliiviöljytilkan kanssa ja kuivattiin noin 140 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia per pelti.

Onnistuttiin tekemään niin ohuita siivuja että kuivauksen jälkeen sipsit olivat mallia 'mini'. Ensi kerralla paksumpia siivuja, ehkä (uusi) mandoliini sittenkin parempi kuin kuorimisveitsi.

Valmiit sipsit kulhoon ja joukkoon suolan kukkia. Juurekset ovat jänniä, kuivattuina niiden makeus tulee selvästi esille, ihan eri maku kuin perunalastuissa (vaikka niissäkin kotitekoiset makeampia kuin teolliset). Kotitekoinen chiliaioli toimi dippikastikkeena.

Lihaton Burgundin pata

Ruotsalaisesta ruokalehdestä löytyi tapa tehdä Burgundin pataa ilman lihaa. Kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta, niinpä se meni kokeiluun! Kyllä kannatti, hyvää ja täyteläistä. 

Ihan tarkkaan ei ohjetta noudatettu, alla meidän versio (mutta myös ohjeen mukaiset määrät).

• 1 sipuli (pilkottuna)
• 4 valkosipulin kynttä (hienoksi pilkottuna)
• 8 pientä raita- tai punajuurta (kuorittuna ja lohkottuna)
• 6 porkkanaa (isoina palasina)
• 3 laakerinlehteä
• 2 timjamin oksaa
• 2 rkl tomaattipyreetä
• 2½ dl punaviiniä (burgundilaista?!)
• 5 dl kasvislientä
• 2-3 portabellosientä (siivutettuna)
• kourallinen suppilovahveroita (ohjeessa 10 metsäherkkusientä)
• hillosipuleita (ohjeessa helmisipuleita)
• lisukkeeksi keitettyjä belugalinssejä ja perunamuusia

Kuumenna 2 rkl oliiviöljyä padassa keskilämmöllä ja lisää joukkoon sipuli ja valkosipuli. Kuullota pehmeäksi. Lisää raita/punajuuret, porkkanat, timjami, laakerinlehdet, suolaa ja mustapippuria. Paista sekoitellen viitisen minuuttia. Lisää joukkoon tomaattipyree, punaviini, kasvisliemi ja anna muhia kannen alla matalalla lämmöllä noin 20 minuuttia (tai kunnes juurekset kypsiä).

Sillä välin kun juurekset kypsyvät paista sienet (ja helmisipulit, jos käytät niitä) paistinpanulla.

Maista pataa ja lisää tarpeen mukaan viiniä, yrttejä, mausteita. Me ei taidettu lisätä mitään, hyvää oli. Suurusta pata maissitärkkelyksellä. Lisää sitten sienet ja helmi/hillosipulit.  Anna muhia vielä 10 minuuttia. Nouki laakerinlehdet ja timjamin oksat padasta.

Tarjoile belugalinssien ja perunamuusin kanssa. Perunat keitettiin, muusattiin ja joukkoon hieman oliiviöljyä (ei maitoa, ei voita, ei vettä). Pisteeksi iin päälle tuoretta timjamia.

Upeat värit! Syksyn ruska ulkona ja lautasella

Ruusukaalia, karamellisoitua valkosipulia ja sitruunan kuorta

Tässä seuraava resepti Ottolenghin kirjasta Plenty more. Tällä kertaa ruusukaaleille löytyi uusi resepti, niitä aina tarvitaan. Huomaa että vaikka ohje on neljälle, kuvissa on kahden ruokailijan annos. 

Raaka-aineet yhteiskuvassa

Aloita valkosipulista. Kuori valkosipulin kynsiä 200 gramman verran (3 isoa tai 5 normaalin kokoista valkosipulia). (Määrä kuulostaa suurelta, mutta valmiissa ruoassa maku on mieto.) Keitä kynsiä kolme minuuttia, poista vedestä ja kuivaa. Sen jälkeen paista niitä parisen minuuttia 2 rkl oliiviöljyä kunnes ympäriinsä kullanruskeita. Lisää pannulle 2 tl balsamico viinietikkaa, 1 rkl sokeria, 90 ml vettä ja 1/4 tl suolaa. Kiehauta ja anna poreilla keskilämmöllä 10-15 minuuttia kunnes kutakuinkin kaikki neste on haihtunut ja valkosipulin kynnet ovat karamellisoituneet. Nosta pannu pois liedeltä ja jätä odottamaan.

Seuraavana vuorossa sitruuna. Kuori perunankuorimisveitsellä ohuita siivuja sitruunan kuorta, vältä valkoisen osan mukaan tuloa. Leikkaa 1-2 mm suikaleiksi ja laita pieneen kattilaan. Lisää sitruunan mehu ja sen verran vettä että mehun ja veden yhteinen määrä on 1 dl. Lisää neste kattilaan kuorien kanssa, lisää 2 rkl sokeria ja keittele hiljalleen 12-15 minuuttia kunnes neste vähentynyt noin kolmasosaan. Nosta pois liedeltä, anna jäähtyä ja kaada neste pois, säästä kuoret.

Putsaa ruusukaalit (ohjeessa 600 gr) ja puolita pitkittäin. Kuumenna 3 rkl oliiviöljyä paistinpannussa. Lisää ruusukaalit, suolaa ja mustapippuria (saattaa olla järkevää tehdä tämä kahdessa erässä jos kaaleja on paljon ja pannu pieni). Paista sekoittaen viitisen minuuttia.

Tämän jälkeen vuorossa annoksen teko: sekoita ruusukaalit, valkosipulit siirappineen ja 1 punainen chili pilkottuna. Tarjoilun alla lisää joukkoon sitruunan kuoret ja pilkottua tuoretta basilikaa (20 gr luki ohjeessa).

Kaunista, eikä totta? Käy sellaisenaan kasvisateriasta, mutta sopii myös liha/kalaruoan lisukkeeksi.

Libanonilaiset herkkusienet

Viime aikoina meille on tullut melkeinpä tavaksi aloittaa viikonloppu perjantaina kuntosalilla ja sen jälkeen pikaillalliselle libanonilaista ruokaa tarjoavaan Vivos ravintolaan. Muutenkin tykkäämme antipasti, meze, tapas tyyppisistä pikkusyötävistä, ja nämä yhdistettynä pikaiseen ravintolakäyntiin sopii meidän perjantain viettoomme paremmin kuin hyvin.

Tilaus Vivossa menee jo listaa katsomatta. Yksi suosikeista on paistetut herkkusienet (listalla nimellä Fitr) ja viime perjantaina kysyin mikä on niiden salaisuus - korianterin siemenet kuului vastaus.

Sitähän piti sitten testata heti lauantaina omassa keittiössä. Paistinpannulla oliiviöljyssä paistettiin pilkottuja tuoreita herkkusieniä, hienonnettua sipulia ja valkosipulia, sekä niitä morttelissa murskattuja korianterin siemeniä. Suolan kukkia ja mustapippuria mukaan. Oli hyvää!