Tomaattipiirakka lehtitaikinasta

Perjantai-illan noutopöydässä oli kaikenlaista hyvää, mm tämä piirakka. Ostin valmista lehtitaikinaa ja kaulin hieman ohuemmaksi. Viilsin pienet viillot 1-2 cm reunasta (ei läpi asti!) ja voitelin reunat kevyesti vatkatulla munalla. Keskiosaan reikiä haarukalla ja sitten pinnalle parmesaani- ja västerbottenraastetta. 

Kirsikkatomaatit puolitin ja kierrittelin oliiviöljyssä jossa myös suolaa, mustapippuria ja tuoretta basilikaa. Siivutin sipulia ohuen ohuiksi renkaiksi. Täytteet piirakan pinnalle. Olen huomannut että usein tulee laitettua liikaakin täytettä, usein todellakin 'less is more'.

Noin 200 asteisessa uunissa kunnes pohja kypsä ja saanut sopivasti väriä. Olisikohan ollut 20 minuuttia.

Annoin jäähtyä puolisen tuntia huoneenlämmössä ja leikkasin paloiksi. Oikein hyvää näin, sekä jääkaappikylmänä seuraavana päivänä osana aamiaista.

Kuhaa, papuja ja pikkelöityjä retiisejä

Raikasta, kevyttä, maukasta ja värikästä = onnistunut kala-ateria. Tekeminenkin varsin helppoa ja suoraviivaista. Aktiiviseen tekemiseen ei mennyt puolta tuntia kauempaa, mutta retiisien pikkelöitymiseen pitää varata ainakin tunti passiivista aikaa. 

Aloita retiiseistä. Kiehauta 1 dl sokeria, 1 dl vettä ja ½ dl väkiviinaetikkaa. Anna jäähtyä. Putsaa ja pilko retiisit. Kaada jäähtynyt liemi päälle ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi.

Keitä vihreitä (ja/tai keltaisia) papuja pari minuuttia. Huuhtele kylmällä vedellä ja jätä odottamaan.

Putsaa kuhafileet. Laita ne uunin kestävään vuokaan ja pinnalle oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. Kypsennä uunissa alhaisessa lämpötilassa (minulla oli ensin 120 astetta ja lopussa nostin lämpötilaa ja laitoin grillivastuksen päälle jotta kalaan tuli vähän väriä).

Kalan ollessa uunissa tee sienimuhennos. Ennen tarjoilua kuumenna pavut voissa kuumalla paistinpannulla.

Tarjoiluastian pohjalle pavut, sitten kalat ja retiisit. Yrttejä pintaan, tällä kertaa sileälehtistä persiljaa.

Parempi kantarellimuhennos

Kermaa ja kantarelleja, hyvä klassinen yhdistelmä. Tällä kertaa siitä tehtiin vielä parempaa sekoittamalla joukkoon raastettua Västerbottenjuustoa ja tuoretta persiljaa.

Paistoin sieniä (2 litraa kantarelleja) voissa kuumalla paistinpannulla kunnes neste haihtunut. Lisäsin 2 dl kuohukermaa, suolaa ja mustapippuria. Muhivat pannulla ehkä vartin verran kunnes sienet kypsiä ja kerma melkein keittynyt kokoon. Pannu pois liedeltä ja sekoitin joukkoon kourallisen vastaraastettua Västerbottenjuustoa sekä tuoretta persiljasilppua.

Nautittin kuhan, papujen ja pikkelöityjen retiisien seurana, resepti tulossa.

Björckin munakoisovuoka

Kollega kertoi tehneensä Tomi Björckin reseptin mukaan munakoisovuokaa. Ihmetystä herätti reseptiin kuuluvat keitetyt kananmunat. Pyysin, ja sain, reseptin. 

Tein ohjeen mukaan, vaan en lukenut loppuun asti (heh heh). Tämä olikin tarkoitus laittaa jääkaappiin yön yli, lämmittää ja syödä vasta seuraavana päivänä. Noh, meillä syötiin kuumana uunista ottamisen jälkeen.

Eihän tällaisista raaka-aineista voi tulla muuta kuin hyvää!

 Ainekset ohjeen mukaan (minä tein hieman pienemmän satsin kolmelle):

• 4 isoa munakoisoa
• 1 dl oliiviöljyä
• 200 g raastettua parmesaania
• 500 g mozzarellaa ohuina siivuina
• basilikaa
• suolaa
• 8 keitettyä kananmunaa viipaleina

Tomaattikastike:

• 2 rkl oliiviöljyä
• 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• 1 purkki säilyketomaatteja
• 2 tuoretta tomaattia lohkoina
• 8 basilikanlehteä

Reseptissä lukee kahdeksan basilikan lehteä.... minkähän kokoista saisi olla? 

Tee ensin tomaattikastike: kuullota valkosipulia pannulla oliiviöljyssä. Lisää tomaatit ja anna hautua 20 minuuttia. Lisää basilika ja aja kastike sileäksi tehosekoittimessa.

Keitä ja viipaloi kanamunat. Siivuta mozzarella ja raasta parmesaani. Viipaloi munakoisot noin sentin paksuisiksi siivuiksi mielellään pitkittäin. Laita leivinpaperin päälle uunipellille, pinnalle oliiviöljyä, suolaa ja msutapippuria. Paahda 180 asteisessa uunissa 25 minuuttia.

Pinoa uunin kestävään vuokaan munakoisoviipaleita, tomaattikastiketta, basilikaa, parmesaania, mozzarellaa, suolaa ja mustapippuria. Tee kerroksia niin monta kuin kippoon mahtuu ja raaka-aineita riittää. Kanamunanviipaleet keskimmäiseen kerrokseen.

Ja nyt tulee se osa minkä missasin... Ohjeen mukaan: laita päällimmäiseksi leivinpaperi ja kevyt uuninkestävä paino. Paista 180 asteessa 30 minuuttia. Jäähdytä, laita jääkaappiin yön yli ja leikkaa seuraavana päivänä annospaloiksi. Lämmitä uunissa lopussa tomaattikastikkeessa.

Meidänkin vuoka oli 180 asteessa, mutta vähän pitempään kuin tuo 30 minuuttia ja me syötiin kun vuoka oli vetäytynyt huoneenlämmössä vartin verran.

Hyvää oli näinkin. Mitä muuta voisi odottaakaan tällä juustomäärällä!

Palmitopizza

Eräs kollega luki Villa Sandin jutun Palmitosta ja kertoi syöneensä Brasiliassa palmitopizzaa. Oli kuulemma ollut hyvää. Vaikka palmitosta kovin tykkään, pizzaversio ei ollut koskaa tullut eteeni. Niinpä sitä testattiin kotioloissa.

Pizzasta tehtiin valkoinen versio. Tomaattikastikkeen sijasta laitoin Philadelphiajuusto-ranskankerma sekoitusta. Päälle palmiton lisäksi ravunpyrstöja purkista, mozzarellaa ja ruohosipulia.

(Pizzapohja oli teollinen versio kaupan pakastimesta, pettymys, vaan ei yllätys. Huonoon ei pitäisi tyytyä, vaan pohjan leipominen alusta alkaen ei juuri silloin innostanut.)

Täytteet maistuivat oikein hyviltä. Tuo vaalea pizza on ehdottomasti kokeilun arvoinen vaikkei palmitoa olisikaan tarjolla.

Kvinoasalaatti jossa aprikooseja, luumuja ja kirsikoita

Hankon K-kaupassa on vain valkoista kvinoaa, mutta tämä kyllä vaatisi mustaa tai punaista. Makuhan ei siitä muutu, mutta kauniinpi olisi värikkäämpänä. Joten jos teette tätä salaattia, niin älkää valitko valkoista jos valinnan varaa on.

Salaatissa on kvinoan lisäksi rucolaa, luumun ja aprikoosin lohkoja, kirsikan puolikkaita, tuoretta minttua, fetaa, oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. Ruokaisa salaatti sellaisenaan tai grillatun lihan seuraksi.

Palmito, palmun ydin

Brasiliasta toin purkillisen palmitoa, palmun ydintä. Tykkään siitä tosi paljon ja aina kun olen sillä puolella maapalloa syön sitä 'varastoon', palmitoa kun ei ihan lähikaupasta täällä kotona löydä. Tosin en ole yrittänyt Suomesta ostaa, pitäneekin kiertää etniset ruokakaupat Hämeentiellä, ehkä jostain löytyisi.

Palmito on siis palmun ydintä, wikipedia kertoo lisää (englanniksi).

Paikallinen isäntä oli kauppareissulla mukana ja valitsi tämän jota piti parhaana

Simppeli salaatti paras tapa nauttia tätä herkkua. Tässä maussa on jotain mikä sopii minun suuhuni, suosittelen maistamaan jos tulee kohdalle.

Chimichurri parmesaanilla ja pistaasipähkinällä

Perusversio chimichurrista Villa Sandin tyyliin löytyy täältä. Nyt tein pienellä twistillä jonka näin jossain ruokalehdessä, joukossa pistaasipähkinää ja parmesaania.

Ainekset näkyvät kuvassa yllä: kuorittuja pistaasipähkinöitä, valkosipulin kynsi, chili, ruukulliset tuoretta oreganoa, persiljaa ja korianteria, sitruuna, hunajaa, parmesaania (ei kuvassa), suolaa ja oliiviöljyä.

Hienonna yrtit, pähkinät, chili ja valkosipuli. Raasta sitruunankuori ja purista mehu. Sekoita. Lisää joukkoon 2 tl hunajaa, 3rkl raastettua parmesaania ja 2-3 dl oliiviöljyä. Suolaa 'sopivasti'.

Tämä soosi oli grillatun naudan sisäfileen parina. Hyvin kelpasi nuorille miehille (ja meille muillekin).

Viimeksi eilen tein yhden taas version, siinä yrtteinä oli ruohosipulia, oreganoa, tavallista ja sileälehtistä persiljaa ja basilikaa. Ei hunajaa eikä pistaaseja mutta kylläkin parmesaania ja mustapippuria. Nautittiin yhtenä dippikastikkeena savustetuille katkaravuille. Erinomaista! Kiitollinen kastike kun sitä voi säveltää oman maun ja saatavilla olevien yrttien mukaan.