Haudutettua kaalia, paistettuja ahvenia ja beurre blanc -kastiketta

Olipa hyvää! Inspiraatio tuli ravintola Aitosta, jossa söin vähän samankaltaisen pääruoan viikko, pari sitten.

Ahvenet maustoin suolalla ja mustapippurilla ja paistoin runsaassa voissa.

Haudutetussa kaalissa valkokaalia suikaleina ja ruusukaalin puolikkaita. Kuullotin niitä hetken voissa, tähän tapaan:

ja haudutin sitten kermassa kannen alla, ehkä noin puoli tuntia. Maustoin lopuksi suolalla ja mustapippurlila, tietenkin.

Piste iin päällä oli klassinen beurre blanc -voikastike. Netistä löytyy ohjeita pilvin pimein jos googlaat beurre blanc. Näin mä sen tein:

• 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
• 1/2 dl valkoviinietikkaa
• 2 rkl hienonnettua salottisipulia
• n 0,8 dl kermaa
• hippunen suolaa ja valkopippuria
• n 150 grammaa kylmää voita (en kyllä mitannut, määrä arvioitu)

Laita kattilaan viini, viinietikka ja sipulisilppu. Keitä kunnes n 2-3 rkl jäljellä. Lisää kerma, suola ja valkopippuri ja anna kiehua minuutin verran. Lisää voi nokare kerrallaan ja vispaa hyvin koko ajan. Pidä keittolevyn lämpö pienenä ja/tai nosta kattila välillä pois liedeltä. Siivilöi (ei pakollista) ja tarjoa. 

Alkuruokakin klassinen:

Dippikastikkeen sekoitin seuraavasti 1rkl Hellmans majoneesia, 1 rkl ranskankermaa ja 1/2 rkl shiracha-kastiketta.

Sieni-enchiladat nyhtökaurasta

Lisää nyhtökauraa. Koska yhdestä paketista nyhtökauraa riittää neljälle, me kaksi saamme siitä kaksi ateriaa. Viikonlopun ensimmäinen oli kaalilaatikko, tässä se toinen, sieni-enchiladat. Samasta Nyhtökaura -keittokirjasta.

Mä tykkään useasta ruokalajista johon jauheliha sopii, mutta jostain syystä se jauheliha tökkii ja harvoin (ei koskaan) tulee tehtyä, tai sitten tehdään vegeversio vaikka siitä kaalilaatikosta (linkki nyhtisversioon yllä), lasagnesta (täällä ja täällä), kaalikääryleistä, täytetyistä paprikoista jne. Nyt kolmen käyttökerran jälkeen on selvää että nyhtökaura on löytänyt paikkansa meidän keittiössämme. Etuna maun ja suutuntuman lisäksi helppokäyttöisyys ja nopeus.

Tässä reseptissä minua kiehtoi myös broccolini aineslistalla. Tuossa joku viikko sitten siitä bloggasinkin, täällä. Taas yksi nimi lisää samalle kasvikselle. Kiehtovaa kun ensin etsii jotain pitkään niin sitten se tulee vastaan joka puolella!

Enchiladat voi täyttää melkein millä vaan, tällä kertaa joukossa nyhtökauraa, kantarelleja, broccolinia, sipulia, salsaa ja juustoraastetta.

Paistoin tuoreita pilkottuja sieniä paistinpannulla ja haihdutin suurimman osan nesteestä. Lisäsin nokareen voita ja sipulisilpun. Kuten myös nyhtökauran ja pilkotut broccolinit (jotka olin ensin kiehauttanut nopeasti). Paistelin hetken, maustoin chilihiutaleilla, mustapippurilla ja suolalla. Viimeksi lisäsin puoli purkkia Santa Marian medium salsaa ja kourallisen juustoraastetta.

Sekoitus tortillojen sisään ja uunivuokaan.  Loput salsakastikkeesta tortillojen päälle ja revin yhden mozzarellapallon ylimmäksi. Uunissa noin 10-15 minuuttia kunnes juusto sulanut ja saanut väriä (laitoin lopuksi grillivastuksen päälle).

Uunista ottamisen jälkeen lisäsin pinnalle tuoretta korianteria. Tein myös satsin yksinkertaista guagamolea: kaksi avokadoa, puolikkaan limetin mehu, chilihiutaleita, suolaa ja mustapippuria. Toinen lisuke oli ranskankerma.

Ihan tuli Chicago ja 80-luvun puoliväli mieleen, siellä aikoinaan opin syömään ja tykkäämään TexMexistä. Nostalgiaa!

Nyhtökaura-kaalilaatikko

Ei taida olla ruoanlaittajaa Suomessa joka ei ole nyhtökaurasta kuullut. Minä kokeilin sitä ensimmäisen kerran kesäkuussa, bibimbap silloin reseptinä.

Kaikesta hypesta huolimatta, tykkään tästä raaka-aineesta todella paljon. Terveellistä, monipuolista ja käytännöllistä. Ja riittoisaa, 250 gramman paketti riittää neljälle aikuiselle (jos ei nyt ihan suursyömäreitä ole). Saatavuus toki huono, kysyntä kuulemma kasvaa nopeammin kuin tuotanto. Muutamia ostospaikkoja: Stockan herkut keskiviikkona, monet K-kaupat perjantaisin ja Prismat lauantaisin. Timotej kävi keskiviikkona keskustan Herkussa heti klo 9 ja osti useamman pakettia (säilyy hyvin jääkapissa viikkoja jos ei heti kokkaa). Aamuvirkku kyllä kannattaa olla, ei näitä yleensä ole iltapäivällä enää jäljellä.

Muista myös että 'nyhtis' on vähän kuin maustamaton ylikypsä possunliha tai paistettu jauheliha, siis ainesosa ruoanlaittoon eikä suoraan syötäväksi tarkoitettu (vaikka toki voi sitä suoraan paketistakin syödä).

Ostin viime viikolla uuden keittokirjan:

ja siitä olen nyt kaksi reseptiä kokeillut. Ensimmäisena tämä 'Martan kaalilaatikko', jossa siis nyhtökaura on klassikkoruoassa jauhelihan vaihtoehtona.

Tarvitset neljälle (mä tein puolikkaan annoksen):

• paketin nude-nyhtökauraa (nude = maustamaton)
• 1 sipuli
• 600 gr valkokaalia
• 2 dl sieniä (ohjeessä pakastettuja, meillä tuoreita kantarelleja)
• 1½ dl rikottuja ohrasuurimoita
• n 5 dl kasvislientä (mä tein siis puolikkaan satsin ja silti tarvitsin lähes 5 desiä)
• 2 rkl siirappia
• suolaa, valkopippuria, öljyä
• pinnalle: ½ dl korppujauhoja, 50 gr voita

Pienennä sipuli ja kaali. Kuullota niitä öljyssä isossa kattilassa miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää sienet ja ohrasuurimot. Kuullota vielä hetki. Lisää siirappi ja kasvislientä niin paljon että ainekset peittyvät. Keitä seosta kunnes ohrasuurimot turpoavat, meillä 10-15 minuuttia, mutta riippuu ohrasta.

Paista nyhtökaura pannulla öljyssä, mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää nyhtökaura kaaliseokseen ja sekoita. Kaada voideltuun vuokaan ja tarkista että nestettä on tarpeeksi (kasvikset liki peittyvät).Ripottele pinnalle korppujauhoja ja lisää voinokareita.

Paista uunissa 175-200 asteessa pari tuntia. Minulle on tärkeää että laatikko on mehukas, vaan ei vetinen, joten laatikkoa kannattaa pitää silmälle jo noin 1-1,5 tunnin jälkeen jotta osaa ottaa oikeaan aikaan ulos uunista. Mä muistelen että tämä yksilö oli uunissa 1h45min.

Syötiin puolukkasurvoksen ja mummin kurkkujen kera. Mummin kurkut = ahkera-Liisan etikkakurkut.

Me molemmat tykätään kaalista ja kaalilaatikosta. Vuosien mittaan on tullut syötyä eri versioita ja itse tehtyä tälläinen vegeversio. Martan kaalilaatikko nyhtökaurasta pääsi ehdottomasti parhaiden joukkoon, jopa ehkä paras syömäni kaalilaatikko. Vahva suositus!

Omenatzatziki

Tässä se kolmas ja viimeinen (tällä kertaa) Risentan resepti. Kahden edellisen postauksen punajuuri-linssipihvit ja kesäkurpitsasalaatti saivat lisukkeekseen tämän omenatzatzikin. Yllättävä yhdistelmä, mutta hyvin toimi. Valkosipuli sattui olemaan erityisen voimakasta, joten se dominoi vähän liikaa. Pitäisi aina muistaa maistaa pieni pala ennen kuin lisää ruokaan.

Ainekset:

• 2 hapanta vihreää omenaa, Granny Smith esimerkiksi
• 3 dl maustamatonta jugurttia
• 1 pieni valkosipulin kynsi
• 1 rkl hienonnettua tilliä
• suolaa ja mustapippuria

Kuori, lohko ja siivuta omenat ohuesti. Sekoita omenat, tilli, murskattu valkosipuli ja jugurtti. Mausta suolalla ja mustapippurilla.