Kesäkurpitsasalaatti

Tämäkin on Risentan resepti. Näkyi jo edellisen postauksen kuvassa.

Näin se tehtiin: siivuta ohuesti yksi keltainen kesäkurpitsa. Sekoita 2 rkl oliiviöljyä, 1 rkl viinietikkaa, suolaa ja mustapippuria kastikkeeksi. Sekoita kesäkurpitsan siivut kastikkeen joukkoon ja asettele sitten tarjoilulautaselle. Koristele tuoreella basilikalla.

Tätä kirjoittaessani huomasin että olin unohtanut salaatista reseptin mainitsemat kurpitsansiemenet, vaikka ostinkin niitä ihan tätä varten. Noh, ensi kerralla sitten.

Kesäkurpitsasatoa on tullut, joten kaikki nämä uudet tavat käyttää sitä ovat tervetulleita. Ja tätä reseptiä yksinkertaisempaa voisi olla vaikea löytää.

Punajuuri-linssipihvit Risentan reseptillä

Tein jokunen aika sitten  Risentan ohjeella punajuuripihvejä, kesäkurpitsasalaattia ja omenatzatzikia. Hyviä kaikki kolme ja yhdessä tekivät erinomaisen aterian. 

Tässä postauksessa punajuuripihvit, muut kaksi reseptiä tulevat perässä. Hätäisimmät voivat lukea reseptit ruotsiksi yllä olevasta kuvasta ja niin pääsevät heti testaamaan.

Ainekset neljälle (mä tein puolikkaan satsin meille kahdelle):

• 1 dl keitettyjä vihreitä linssejä
• 2 keitettyä, kuorittua perunaa
• 4 tuoretta punajuurta
• 1 sipuli hienonnettuna
• 1 kananmuna
• 1 rkl maissijauhoa (mulla ei ollut mökillä, laitoin pienen määrän perunjauhoasen sijaan, hyvin toimi)
• suolaa ja pippuria

Kuori ja raasta punajuuret. Laita lävikköön ja puristele pois osa nesteestä. Puserra perunat. Sekoita kaikki ainekset kulhossa.

Muotoile pihveiksi ja paista öljyssä miedolla lämmöllä noin kolme minuuttia per puoli.

 Tarjoile pihvit omenatzatzikin ja kesäkurpitsasalaatin kera.

Paistettu halloumi ja coctailtikut

Eipä tästä oikein reseptiä saa aikaiseksi, mutta ehkä tuo inspiraatiota jollekin teistä. Niin kävi minullekin kun ystävien luona tarjottiin grillattua juustoa, kinkkua ja oliiveja ennen rapuillallista.

Niinpä sitten loma-loppuu-jääkaappi-tyhjäksi - iltapala syntyi näin viime perjantaina. Paistoin halloumin siivuja ja leikkasin ne pienemmiksi paloiksi. Palvikinkun jämät mukaan lautaselle, samoin tuoreen mangon. Oliivipurkeista loput vihreät ja kalamataoliivit. Kirsikkatomaattejakin oli vielä muutama, sekä keltaisia että punaisia.

Sitten vain coctailtikulla seivästämään maun mukaisia yhdistelmiä. Halloumin sijasta tähän varmasti sopii loistavasti myös leipäjuusto ja sitähän ei tarvitsisi edes paistaa.

Uunissa 'friteeratut' kesäkurpitsalohkot

Loma loppui ja Timotejn kesäkurpitsasato alkoi. Niinpä sunnuntain iltapala tehtiin ensimmäisestä itse kasvatetusta kesäkurpitsasta (kukkia jo friteerasimme). Komea yksilö ja lisää on tulossa. Tuhti lounas oli jo syöty joten varsinaisesti ruokaa ei ollut tarkoitus laittaa. Jotain piti kuitenkin keksiä, sillä muuten tämä olisi kasvanut aivan ylimittoihin (tai homehtunut) ennen ensi viikonloppua.

Ajattelin että tämä avokadoresepti voisi sopia kesäkurpitsallekin. Pankoa ei valitettavasti ollut, niinpä jouduin hieman muuttamaan tekotapaa.

Microplanen raastimella saa loistaavaa kevyttä parmesaania, kuin pakkaslunta

Sekoitin hienoksi raastettua parmesaania, korppujauhoja, mustapippuria ja suolaa. Määrät yläkuvan mukaiset. Pilkoin kesäkurpitsan lohkoiksi (leikkasin pehmeimmän keskiosan pois).

Kastelin lohkot kevyesti vatkatussa kanamunassa ja sen jälkeen juusto-korppujauhosekoituksessa. Nostin uuniritilän päälle ja ritilän alle vielä vuorattu uunipelti ettei uuni sotkeudu kun jauhosta kuitenkin osa varisee.

Olivat 200 asteissa uunissa kunnes rapeita ja ruskistuneet kevyesti.Tarjoilussa mukana kaksi vaihtoehtoa. Kokeilimme sekä pelkän sitruunmehun kanssa, että myös dipattuna. Molemmat hyviä. Näiden, kuten niiden avokadoversioidenkin syömistä oli vaikea lopettaa. Nam.

Rapini, broccoli rabe, varsiparsakaali

Näitä olen joskus etsinyt Suomen kaupoista, vaan en löytänyt. (Etsin joskus vuosi, pari sitten koska joku amerikkalainen/italialainen resepti niin 'ehdotti'.) Nyt tulivat vastaan Hangon K-kaupassa, yllättäen ja pyytämättä. Pakkohan oli ostaa. Amerikassa tämä kasvis tunnetaan nimellä broccoli rabe ja Italiassa nimellä rapini. Pussin päällä luki varsiparsakaali, kaipa se sitten on sen suomenkielinen nimi.

Minä sivelin ne oliiviöljyllä ja grillasin grillatun siian seuraksi. Maustoin suolalla ja chilihiutaleilla. Hyviä! Lieköhän vahvimman makuinen kasvis (chilit poislukien) joka on kohdalle tullut. Parsakaalista muistutta vain ulkönäkö ja nimi, maku on varsin erinlainen. Kokeilkaa!

Tortillalastut ja papudippi

Taas kerran resepti joka löytyi jostain ruotsalaisesta ruokalehdestä. Ensin tortillalastut (tortillasnibbar, en tiennyt miten tuon kääntäisin suomeksi):

Leikkaa sopiva määrä tortilloja kahdeksaan osaan, pieniä kolmioita siis. Voitele pinta oliiviöljyllä, ripottele päälle hyvää sormisuolaa ja unikonsiemeniä. Paista 200 asteissa uunissa kunnes rapeita ja kauniin ruskeita, reilu 5 minuuttia.

Näitä voi syödä sellaisenaan tai dipata saatavilla olevaan kastikkeeseen. Meillä papudippi:
Ota purkillinen valkoisia papuja (ei tomaattikastikkeessa!), huuhtele, valuta ja laita monitoimikoneeseen. Lisää mukaan yhden sitruunan raastettu kuori ja puolikkaan mehu, 1dl turkkilaista jugurttia, 1 tl juoksevaa hunajaa, 1 rkl oliiviöljyä. Sekoita sileäksi, tai ainakin melkein. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Koristele tuoreella mintulla.

Maistuvia molemmat. Tortillakolmioita tehtiin jo uudestaan heti seuraavana iltana.

Silliä ja uusia perunoita

Silliä ja uusia perunoita, kesäruokaa parhaimmillaan. Erityisesti kun perunat ovat todella uusia, omasta tai kaverin maasta nostettuja.

Kaverin maasta nousi kahta meille uutta sorttia, Mozartia ja Rikeaa:

Mozart tuo punakuorinen. Se on jauhoinen peruna, vähän Rosamundan tyyppinen. Rikea oli kiinteä ja selvästi Mozartia makeampi. Tämä oli siis makutesti ja tulokset toimitettiin viljelijälle (hänellä myös Siikliä ja Timoa). Timotej sanoi että tasapeli, mä tykkäsin Rikeasta enemmän näin voin ja sillin kera syötynä.

Silli on kesällä usein jotain valmista sorttia, niin myös tuossa perunoiden makutestissä.. Jostain syystä omat sillit tulee tehtyä jouluksi, vappulounaalle ja juhannuksena, mutta harvoin heinäkuussa. Nyt tein poikkeuksen. Lähinnä siksi että nuo valmiit purkkisillit ovat melko suolaisia ja aika samanmakuisia keskenään. Kyllästytti siis. Ostin tässä yhtenä päivänä matjesfileitä ja ajattelin tehdä niistä jotain oman maan perunoiden seuraksi. No, reseptiä ei ollut, enkä ostanut muita aineksia, mutta onneksi (jää)kaapista aina löytyy jotain. (Tämä pätee muuten vain loma-aikana, kaupunkikeittiössä kaapit tuppaavat olemaan tyhjiä.)

Kuvassa Timotejn viljelemää perunaa (emme tiedä lajiketta, voisi olla Timoa pyöreydestä päätellen) ja kaikkea muutta 'kivaa' joiden ajattelin sopivan sillikastikkeeseen. Kananmunta tulivat mukaan Timotej ehdotuksesta, hyvä niin.

Sillifileet huudoin kylmällä vedellä, kuivasin ja leikkasin siivuiksi. Perunoiden kiehuessa sekoitin sitten majoneesia ja kermaviiliä fifty-fifty. Silppusin joukkoon tuoretta tilliä ja punasipulia. Keitin kananmunat ja niistä yhden hienonsin ja lisäsin kastikkeeseen. Sitruunan kuoren raastoin hienoksi ja laitoin mukaan, kuten myös 1-2 rkl sitruunan mehua. Mustapippuria tietenkin ja sillipalat. Kaikki sekaisin ja tarjoiluastiaan.

Pinnalle vielä lisää tilliä ja sitruunan kuorta. Vielä kanamunat lohkoiksi ja perunoiden lisuke oli valmis. Hyvää tuli ilman reseptiäkin!