Suomalainen illallinen

Joku aika sitten lupasin suomalaisen illallisen amerikkalaiselle tuttavalle. Alkuruoka oli helppo päättää, suomalainen version antipastista:

Kylmäsavustettua lohta, graavisiikaa ja niiden kera tilli-ranskankerma-majoneesi-kastiketta. Muikunmätiä, smetanaa ja punasipulia voissa paistetun maalaisleivän päällä. Piparjuurijuustolla täytettyä poron kylmäsavupaistia. Keitettyä punjauurta ja Peltolan blue homejuustoa. Yksinkertaista ja maittavaa.

Pääruoka olikin sitten vaikeampi päättää. Vieras ei ollut ekaa kertaa Suomessa, joten porot ja lohet olivat jo koettu (näin oletimme ja osoittautui oikeaksi arvaukseksi). Pohdinnan jälkeen päädyimme hirveen, on suomalaista ja ajankohtaista. Lisukkeena paahdettua maa-artisokkaa, pinaatti-sipuli-suppilovahvero-sekoitusta ja punaviinikastiketta.

Hirvi oli onnistui hyvin, ehkä osittain myös silavan takia. Stockan nuori ja taitava lihamyyjä kehoitti tekemään näin:

Kuvassa liha on ruskitettu ja vasta menossa uuniin. Silavat sulivat melkein kokonaan ja pitivät lihan upean mehukkaana.

Jälkiruoka on taas sarjassa helppoa, kotimaisia Mouhijärven juustoja ja viikunahilloa (ok, viikunat eivät Suomessa kasvaneita, mutta hillo täällä tehty.)

Tässä siis yksi ehdotus suomalaiseksi illalliseksi jos ja kun tulee muillekin ajankohtaiseksi.

Kurpitsakeitto

Jokaisen itseään kunnioittavan ruokabloggaajan on tietysti julkaistava kurpitsakeiton ohje näin syksyllä, kauden raaka-aine jne. Näin en ole aikaisempina syksyinä toiminut, mutta nyt siis annoin periksi ryhmäpaineelle. Tosin en kyllä ole ennen kurpitsakeittoa tehnytkään, joten eipä ihme ettei ole Villa Sandissa esiintynyt.....

Aikani eri reseptejä selattuani, päädyin tekemään oman version. Näin se meni:

Kilon verran kurpitsaa lohkoiksi, yksi sipuli puoliksi ja pari valkosipulinkynttä kuorineen uunipannulle ja reilu tunniksi 200 asteeseen. (Ajattelin että uunissa paahtaminen tuo enemmän makua kuin kurpitsan keittäminen.)

Sen jälkeen pehmenneet osat (vaan ei kurpitsan- ja valkosipulinkuoria tai liian mustia kohtia) kulhoon ja soseeksi sauvasekoittimella.

Sose kattilaan, joukkoon ½ litraa Puljonkin kanalientä, desin verran ranskan kermaa, suolaa ja tuoretta timjamia. Keittelin hetken ja maistelin, jotain puuttui. Päädyin lisäämään 'hyppysellisen' (yksi tl?) Santa Marian Natural Umami maustesekoitusta, ja se toi sen kuuluisan pisteen ii:n päälle.

Sopan päälle laitettiin sitten paahdettuja kurpitsansiemeniä ja liruttelinpa vielä kermaraidankin.

Hyvää oli; ensimmäinen, vaan ei viimeinen tekemäni kurpitsakeitto.

Ruusukaaligratiini

Taisi olla alunperin BBC Food sivuilla kun tämän gratiinin näin. Ruusukaali on suuri herkkumme, joten pakkohan tätä oli kokeilla. Meillä oli kilon verran ruusukaaleja, josta riitti sopivasti neljälle pääruokana, lisukkeena menisi varmaan tuplajoukolle.

Ruskista paketti pekonia, nosta pois pannulta ja sen jälkeen ruskista kevyesti pussillinen mantelilastuja siinä pekonin rasvassa. Nosta nekin pois ja kuulottele ruusukaalin puolikkaita pari minuuttia (esikeitä kaalit 2-3 minuuttia, pitempääkin jos ovat kovin isoja, ennen kuullotusta).

Lisää pannulle 3-4 dl kermaa ja anna kiehua kokoon hetkinen. Mausta sitruunanmehulla, suolalla ja mustapippurilla. Kaada ruusukaali-kerma sekoitus uuninkestävään vuokaan. Ripottele päälle mantelilastut ja pienennetyt pekonit.

Päällimmäiseksi vielä korppujauho-parmesaani sekoitusta. Mä laitoin joukkoon vähän pankoakin, mutta tavallinen korppujauho toimii ihan hyvin.

Paista 200 asteessa vartin verran.

Tämä toimii hyvin myös liharuoan lisukkeena, me nautimme tällaisenaan. Laitoin tunnisteiden joukkon myös 'kasvis', koska kyllähän tämä onnistuu ilman pekoniakin.

Karpalo-granaattiomenahilloa ja hirven ulkofilettä

Jossain postauksessa mainitsinkin että pakastimesta löytyi paketti jossa luki 'hirvi entrecote' (kiitokset Perniöön). Tulin siihen tulokseen että kyseessä ulkofilee ja niinpä se valmistettiin uunissa. Lisäksi oli tarjolla juurespyttiä ja karpalo-granaattiomenahilloa.

Hillon ohje löytyi Martha Stewartin sivuilta. Eka ohje koskaan joka on päätynyt meidän keittiöön Marthalta, nyt on aika 'homemaker' olo!

Meidän versio meni näin: Kuullota kattilassa hienonnettua salottisipulia. Lisää paketti pakastettuja karpaloita, 2 dl granaattiomenamehua, 1 dl fariinisokeria, hieman suolaa ja mustapippuria. Kiehauta ja anna kiehua hiljalleen kunnes karpalot rikkoutuneet ja kastike (tai siis hillo) saennut, reilu vartti siinä taisi mennä. Jäähdytä ennen tarjoilua.

Lihat maustoin, ruskistin voissa ja kypsensin uunissa (175 C) kunnes sisälämpötila oli 55 C.

Juurespytissä mukana porkkanaa, palsternakkaa, maaselleriä ja perunaa. Mausteena Santa Marian Scandinavian forest -sekoitusta.

Alkupalaleipä, lohta ja garia

"Monkey see, monkey do" sanoi Timotej tuossa joku aika sitten. Näinhän se on, matkiminen on helppoa, kivaa ja maukasta. Lauantaina oli kylässä tarjolla tervetuliaisdrinkin kanssa mm. leipäsiä, jossa lohta ja garia. Oli hyvää, niinpä tehtiin heti sunnuntaina oma versio alkupalaksi.

Tummaa leipää, piparjuurituorejuustoa (suomi on kyllä mahtava kieli, nää yhdyssanat ovat uskomattomia!), kylmäsavustettua lohta ja garia. Nam.

Löydettiin Stockan herkusta sopiva leipä tähän tarkoitukseen, valmiiksi siivutettu ja pyöreä muodoltaan. Joo, ehkä turhaa, siivut ja muodon saa itsekin aikaiseksi, mutta ostettiin kuitenkin.

Garia tulee lähinnä syötyä sushin kanssa (ja kaupassahan sitä usein myydään sushi-inkiväärinä), mutta hyvin sopi tämä japanilainen herkku näihin suomalaisiin makuihin. Kiitos MB vinkistä!

Punajuuriröstit

Timotej on perheen röstimaakari, se lienee jo käynyt ilmi. On tehty tavallisia ja omenaisia, nyt myös punajuurellisia. Idea tuli kun jonkun ruokalehden kannessa asiasta mainittiin.

Yksi iso peruna, yksi sipuli ja pari isohkoa tuoretta punajuurta kuorittiin ja raastettiin. Joukkoon sekoitettiin yksi kananmuna ja mausteita. Paistettiin paistinpannulla kunnes juurekset kypsyneet.

Päällä ranskankermaa ja pakastimesta löytynyttä muikunmätiä. (Mikä oli yllätys, meidän pakastin on mallia pieni ja tyhjä. Joskus sattuu kuitenkin kohdalle tällaisia unohduksia, kiva niin.)

Tämä oli noin kuukauden takainen sunnuntain aamiainen, kuva olivat unohtuneet kameraan ja nyt sattuivat silmiini.

Paprikassa paistettu kananmuna

Ihminen kaipaa vaihtelua (ainakin meillä asuvat yksilöt), niinhän sanoi jo Veijo Miettinen aikoinaan Insinööriuutisten kolumnissaan ("joka 5. vuosi pitää vaihtaa työtehtävää, asuntoa tai puolisoa....").
Tämän päivän vaihtelu toteutettiin aamiaisessa.

Käytiin pyhäpäivän aluksi kahvakuulassa ja venyttelemässä, joten aamiaisesta tulikin brunssi ja meni iltapäivän puolelle. Oli niin nälkä, että piti saada jotain oikeeta syömistä. Tarjonta liki tyhjässä jääkapissa oli rajallinen, mutta sieltä löytyi kananmunia, puolikas paprika ja porsaan kylmäsavukinkkua.

Joten paprika renkaiksi ja paistinpannulle, jokaiseen renkaaseen yksi kanamuna, suolaa ja pippuria. Paistetaan keskilämmöllä kunnes keltuainen sopivasti jähmettynyt.

Pekonin sijaan paistoin niitä kylmäsavukinkun siivuja. Niistä tuli oikein rapeita ja maukkaita, vähärasvaisempi versio pekonista.

Majan annos

Huomenna on vuorossa hirven entrecote, joka nyt onjääkaapissa sulamassa. Resepti ja tykötarpeet pitää miettiä huomenna aamupäivällä ennen kaupan aukeamista. Ruokailijat onneksi tulevat vasta illalla, joten aikaa on kehittää jotain uutta ja maukasta.