Vattnet det går upp och ner - hej doda, doda...

Vi vet ju alla att vattenståndet varierar. Hango minus 25 o.dy. hör man på radio. Den låggrunda stranden vid Villa Sandi gör dock fenomenet extremt.

Ovan en bild från sommaren 2007 och en ruggig storm.

Man kunde inte torrskodd ta sig ut på bryggan.

Men, men...här en bild från våren 2006 när man torrskodd kunde promenera runt bryggan.

Leikkelelautanen - vieläkö muistatte?

Meillä usein perjantain iltapala on lautasellinen pientä hyvää. Yhtenä iltana sitä syödessämme aloimme muistelemaan miten ravintoloissa oli aikoinaan ruoka nimeltä leikkelelautanen. Muistatteko? Ainakin 70-luvulla Turun ravintoloissa se oli normaali vaihtoehto.

Kuvassa näkyy mitä meidän lautasella oli viikko-pari sitten: parman kinkkua, lämminsavustettua lohta, tomaatteeja, avocadoa, juustoja, leipää. Aineslista vaihtelee jonkun verran, mutta runko aika samanlainen kerrasta toiseen. Aivan erinomainen iltapala kun nauttiminen on vatsalaukun täyttämistä tärkeämpää.

Tätä syödessä mietimme mitä leikkelelautasella oli. Majan mieleen (ja kieleen) muistui heti italiansalaatti, keitetty peruna ja kinkku. Timotejn muistiin nousi maksapatee ja suolakurkku. Ainekset siis erilaisia meidän iltapalaamme verrattuna, mutta sama konsepti. Oli nimi sitten leikkelalautanen, antipasto tai fredagsmys. Nauttikaa.  

Projektina tutustuminen Helsingin ruokaravintoloihin

Enää ei joka viikonloppu ajeta Villa Sandiiin ja niin on aikaa tutustua paremmin kotikaupungin ravintoloihin. Osittain sitä jo aloitimme viime keväänä, mutta nyt on tarkoitus aktiivisesti hakea uusia kokemuksia. Tietokoneelta löytyy excel tiedosto nimeltä fredagsrestauranger. Ajatuksena että syksyn/talven mittaan saisimme ainakin pari uutta kokemusta kuukaudessa. Toki muutkin viikonpäivät mahdollisia, mutta työhypoteesina että nimenomaan perjantaisin kävisimme syömässä ulkona ja lauantaina kokkaamme itse.

Kuten sanottua, varaslähtö tuli tehtyä jo keväällä, silloin lähinnä kiersimme uuden asuntomme lähellä olevia ravintoloita. Nyt olemme tuon excel tiedoston perusteella laajentaneet reviiriä. Kokemukset ovat pääsääntöisesti erinomaisia. Muutamia mainitakseni: La Table, Juuri, Karl Johan, Umeshu, Aito, Ateljee Finne, Salutorget, Nuevo, El Greco, Raku Ya, Elite. Ravintola Aito Museokadulla on edelleen suosikkimme, ruoka, palvelu, viinit hyvässä tasapainossa; ja jälkiruokajuustot ansaitsevat erikoismaininnan.

Eilen illalla kävimme ystävän vinkin pohjalta pohjois-Espalla Copas Y Tapas paikassa syömässä tapaksia ja niiden seuraksi lasilliset punaviiniä. Mikä viehättävä paikka ja tarjoilijat! Harvoin Suomessa on ruokapaikkaa jossa ei ole edes ruokalistaa, kysymys kuuluu vain montako tapasta saisi olla. Jokaisesta annoksesta ja juustosta, kuten myös viineistä oli tarina kerrottavana ja alkuperä tiedossa. Käynnistä jäi hyvä maku suuhun, myös kirjaimellisesti. 

Nyt lauantaina vuorossa Farang ja heidän maistelumenyynsä. Maja on ollut siellä pari kertaa lounaalla ja lupaavalta vaikuttaa. Senkin jälkeen on listalla vielä moooonta paikkaa, tästä syksystä on tulossa hyvä!

Grillisesongin loppu - toisen kerran

Muutimme omakotitaloon toukokuussa 1989, kummallekin eka kerta oman pihan omistajana tai edes asujana. Pari viikkoa myöhemmin tuli uuteen taloon ensimmäinen ruokavieras ja niinpä Timotej lähti grillin ostoon. Naapurikorttelin StatOil bensikseltä se löytyi ja maksoi 89 SEK. Oli muuten hyvä grilli, oli käytössä vielä 2006!

Siitä alkoi ensimmäinen grillisesonkimme joka päättyi viime syksynä kun muutimme taas kaupungin keskustaan ja kerrostaloon. Nimittäin grillasimme aina koko vuoden, talvella hiiligrilli nostettiin lumihankeen ja grillausaikoja hieman pidennettiin. Hyvin sujui. Nyt sitten kausi nr kaksi alkoi keväällä Villa Sandissa ja päättyi eilen.

Sesongin viimeisen kunnian sai lampaan kyljykset ja foliossa muhii punajuuret. Lampaassa sopivasti marinadia jotta valkosipulin tuoksu levisi ympäristöön. Punajuurien lisäksi käärössä oli hieman oliiviöljyä, kuusenkerkkäsiirappia (hunaja olisi ajanut saman asian, vaan eipä ollut kaapissa), suolaa ja pippuria.

Tarjoilussa lisukkeena feta-ranskan kerma-rosmariini kastike, sopii hyvin sekä punajuurien että lampaan kanssa

Loppuun vielä muutama syksyinen kuva Villa Sandin ympäristöstä. Kyllä se niin on että syksy on täällä, aivan upean kauniina!

Liki autio hiekkaranta, green tomato chutney ja muita syksyn merkkejä

Alkaa Villa Sandin tämän vuoden sesonki olla loppuillaan. (Toki ei tarkoita että bloggaaminen jää talviteloille, vaan että nyt blogista tulee koko viikkoisesti stadilainen kuten meistäkin.) Ponttorilaituri nostettu hiekalle, veneet käännetty pukeilleen ja sadot korjattu. Hiekkarantakin on aika masentuneen näköinen:



Lähikuva sienistä ei ole varsinaisesti ruokahalua herättävä! Mitä lievät ihmetyksiä, mutta peuroille näyttävät maistuvan



Tomaattisato jäi aika pieneksi ja eivät ehtineet kypsyäkään. Jotain tuli tehtyä väärin, vaikka kovin olen ylpeä että onnistuin lahjataimet pitämään hengissä ja jopa muutama tomaattikin jaksoi kasvaa hyvässä (?) hoidossani.



Koko komea sato yhteiskuvassa, ahdasta, mutta sopu sijaa antaa

Päätin tehdä jotain noista vihreistä tomaateista ja kuvittelin niiden sopivan hillokkeeksi juuston kanssa (ei vähiten lahjaksi saadun aivan erinomaisen 'tomatmarmelad':in innoittamana - kiitos KR). Niinpä googlasin aikani ja englannista löytyi useampi resepti tehdä 'green tomato chutney'. Minunhan piti tietenkin saada valmista saman tien joten melkoiseksi improvisoinniksi meni. Raaka-aineet piti löytyä heti kaapista ja valmista piti tulla nyt eikä 15.päivä.

Joten laitoin kattilaan tomaatin puolikkaat, silputtua sipulia ja rusinoita, sekä siirappia ja viinietikkaa. En mitannut määriä, menivät näppituntumalla. Muhivat ehkä 30-40 minuttia hiljaisella tulella, kunnes sopivan sakeaa. Näin pienestä määrästä ei riittänyt purkitettavaa, joten vain kulhoon ja jääkaappiin odottamaan käyttöä, ensimmäinen maistaminen vaikutti lupaavalta.



Syksyn myötä myös harmaahaikara on rohkaistunut, niitä on ollut välillä kaksikin laiturilla. Arkoja ovat, kovin lähelle ei kameran kanssa pääse.

Fågeltragedi i kvadrat

Kom till Villa Sandi och hittade två döda fåglar utanför gästrummet - också "Akvariet" kallat pga stora fönster på båda sidorna av huset.




Min Sherlock Holmes-instinkt säger följande: Stora fågeln jagar lilla fågeln - lilla fågeln försöker fly genom Akvariet - PANG - stora fågeln hinner inte mera väja - PANG - och allt är över för dessa två "vänner". Nå, lilla fågeln hade ju inte så mycket att förlora.

Synd, så synd, i alla fall! Skall nu dra för gardinerna när vi far hem.....

Nån som vet vad det är för fåglar?

Reuben Sandwich - aito klassikko

Toinen Amerikan vuosien klassikko on Reuben Sandwich (aiemmin bloggasin seven layer dipistä, joka sekin on meille tuttu 80-luvun Chicagosta), jota tosin tuli harvemmin tehtyä kotona. Nyt Timotejn toive täksi illaksi oli "varma smörgåsar" ja kielelleni nousi välittömästi hapankaalin maku. Mistä lie aivojen perukoilta ilmestynyt, mutta iltapala oli sillä selvä - Reuben.



Ja tietenkin tarjoiltuna kolmioina ja suolakurkun kera

Reuben on lämmin kerrosvoileipä jossa on corned beef leikelettä (kait lähinnä naudan suolalihaa Suomeksi), joskus myös näkyi olleen pastramia. Me otettiin leikkelehyllystä naudan paistia. Sen lisäksi hapankaalia, emmental juustoa ja Thousand Island tyyppistä kastiketta.

Näin mínä tein neljä pienenköä Reubenia.

• kahdeksan viipaletta ruisleipää, voitele voilla toiselta puolelta
• thousand island kastiketta (sekoitin ranskan kermaan majoneesia ja chilikastiketta (sitä ketsupin tapaista)), ehkä n 1 rkl per leipä
• naudan paisti-leikkelettä 12 siivua
• emmental juustoa 8 siivua
• hapankaalia, oliskohan ollut 2-3 rkl leipää kohden

Lämmitä hapankaali mielellään, joko mikrossa tai kattilassa, ennen kuin kokoat leivät, niin saat helpommin täydellisen Reubenin.
Kokoa leivät: sivele ei-voidellulle puolelle kastiketta, nosta päälle paistisiivut, hapankaali, juuston siivut.

Kantta vaille valmiina paistinpannulle

Nosta toinen leipäviipale kanneksi, kastiketta sisäpinnalle ja voi ulospäin. Paista leivät keskilämmöllä, kunnes juusto sulanut ja leipä lämmennyt. Leivästä tulee prosessin aikana mukavan rapea.

Reuben nimen alkuperää en tiedä, Wikipediakin on siitä epävarma. Leipä saattaa olla kotoisin Nebraskasta tai New Yorkista. Vaan eipä haittaa, hyvältä maistuu - myös Villa Sandissa kauniina syysiltana!