Uunissa paahdettua kukkakaalia ja valkosipulista naurista

Olimme perjantaina Kuukuussa syömässä ja valitsin pääruoaksi paahdettua kukkakaalia. Oli aivan valtavan hyvää! Ja niin sitten eilen sitä tehtiin kotona. Koska olemme kaupungissa paahtaminen tapahtui uunissa, ensi kerralla kokeilen grillausta.

Kukkakaalin lisäksi tarjolla oli myös pensaspapuja ja naurista. Tässä kohtaa on hyvä myöntää tietämättömyytemme, emme tunnistaneet naurista kaupassa, vaan Timotejn piti kysyä yhdeltä asiakkaalta mikä se on..... Selityksenä voisi sanoa että samassa kasassa oli sekä keltaisia että valkoisia nauriita ja me luultiin että vain ne keltaiset ovat nauriita. Taas ollan vähän tietäväisempiä, nauriit voivat olla valkoisia.

Leikkasin kukkakaalit siivuiksi. Sivelin oliiviöljyllä ja sirottelin suolaa ja mustapippuria päälle. Tässä pitää sitten olla hyvän laatuiset öljyt ja mausteet, maku ratkaisee! Siivut leivinpaperin päälle uunipellille ja n 20-25 minuuttia (paksuudesta riippuen) 225 asteisessa uunissa.

Pensaspavut keitin; nauriit siivutin ja paistoin valkosipulin kanssa paistinpannulla. Vähän vielä krassia koristeeksi ja kasvisateria valmis. Timotej laittoi myös anjovisfileitä kukkakaain päälle, sopivat varsin hyvin yhteen.

Kuten sanottua, seuraavaksi teen kukkakaalin grillissä, niin pinta liki karamellisoituu. Uskon että on vielä parempaa kuin tämä, jo hyvä, tapa laittaa kukkakaalia.

Miksi blogata, mitä blogata? That's the question!

Välillä pohdin miksi ylläpidän tätä blogia, miksi se yleensäkään tuli aloitettua. Kun asiaa hetken mietin, niin vastaus molempiin kysymyksiin löytyi ja on itse asiassa identtinen, ja kaksiosainen.

Maanantaina alkudrinkin kanssa tarjotut leipäset, toisessa lohimössöä ja toisessa ravunpyrstömössöä

Ensiksikin moni ystävistä pyysi reseptejä ja ajattelin blogin kautta jakamisen olevan helpompaa, riittää että kirjoitan kerran muistiin mitä tuli tehtyä. Näin se toimii edelleenkin, check the box, tavoite täyttynyt. Kiitos lukijoille palautteesta, joka tulee suullisesti, ette pahemmin kommentteja blogiin jätä....

Kalapullat vuodelta 2010

Toinen syy on että blogin pitäminen pakoittaa kokeilemaan uusia ruokalajeja tai tekotapoja, tuo siis kaivattua vaihtelua omaan repertuaariin. Tässä onnistuminen vaihtelee, välillä on helppoa keksiä uutta ja ruoanlaitto mukavaa. Välillä inspis on totaalisesti hukassa, ja silloinhan juuri tätä tarvitaan.

Parsakaalia, pekonia, pinjan siemeniä ja muuta hyvää, tätä(kin) pitäisi tehdä uudelleen

Olen päättänyt että matkoista ja ravintoloista en bloggaa (paitsi joku poikkeus vahvistaa säännön), ennen kaikkea kyseessä on oma tekemä ruoka. Olen myös päättänyt että kaikkea en bloggaa, kysymyksessä ei ole 'mitä söin tänään' päiväkirja.

Toisaalta - tämä päivän lounas, nakkimunakas paprikan, punasipulin, basilikan ja savustetun paprikajauheen kanssa ei ollut ollenkaa hassumpaa... Varsinkaan kun ainoa tavoite oli jääkaapin tyhjennys

Itse luen blogeja nimen omaan inspiraatiota etsiessä ja silloin helposti löytyy vain uusin postaus. Vanhemmat ideat eivät kovin helposti nouse esiin. Sitä tässä pohdin päivänä menneenä ja mietin pitäiskö blogata hyviksi todettuja reseptejä useamman kerran, jotta varmasti ne löytäisitte ja kokeilisitte itsekin.

Tässä tulossa maanantain illallinen, kuhaa-tomaattii-tilli-kermakastikeessa. Vanha resepti, mutta hyvää, muista kokata!

Päätin kuitenkin ettei, joten muistakaapa selata vanhojakin sivuja kun inspiksestä pula. Toivomuksia jatkosta otan mielelläni vastaan, sekä blogin kommenttilootassa sekä suullisesti kun tavataan.

Sjöbevakningen är aktiv - bra så !

Sjöbevakningen hade razzia utanför Villa Sandis brygga tidigare idag. 

Såg dem "blåsa" två båtförare utan att det var något problem.

Ser positivt på att de hinner inomskärs också på under högsäsong. "Value for money" för skattepengarna. Keep up the good work!

Sjöbevakningens RIB visade sig vid Villa Sandi

Sileä ja parempi hummus

Jostain näin vinkin miten humuksesta saa vieläkin parempaa, kuorimalla kikherneet. Kuulostaa hassulta ja työläältä, vaan eipä ollut ja lopputulos erinomainen. Tästä lähtien hummus tehdään meillä näin.

Kärsimätön kun olen, niin käytin valmiita purkkiherneitä enkä aloittanut liottamalla ja keittämällä kuten kai pitäisi jos oikein aitoa makua tavoittelisi.
Ota siis purkillinen kikherneitä, huuhtele liemi pois. Laita kattilaan vettä ja herneet.

Sekoita käsin herneitä veden alla, niin kuoret irtoavat ja nousevat pinnalle. Poista kuoret. Vaikka kikherneet ovatkin valmiita käytettäviksi, keitin niitä vartin verran niin pehmenivät vielä enemmän. Valuta herneet keitinvedestä, mutta säästä vesi.

Sitten monitoimikoneeseen kikherneet, 1 iso valkosipulin kynsi, puolikkaan sitruunan mehu, 3-4 rkl tahinia, ½ tl suolaa ja ½ tl juustokuminaa. Sekoitetaan kunnes kaikki yhtä mössöä. Lisää sitten keitinvettä ruokalusikallinen kerrallaan kunnes koostumus on mieleinen, mä taisin lisätä 5-6 rkl.

Siirrä tarjoiluastiaan ja jääkaappiin odottamaan ruokailua. Siinä vaiheessa lisää pinnalle hieman hyvää oliiviöljyä ja paprikajauhetta.

Nauti esimerksiksi (nuotiossa/uunissa) paahdetun leivän päällä tai seuraavana aamuna ruisleivän päällä terveellisenä aamiaisena. Nam.

Kauden ensimmäiset kantarellit

Ei, eivät ole (nytkään) itsepoimittuja. Pitäähän jonkun ostaakin että poimijat saavat toimeentulonsa.

Voitaikinalevyihin viilsin veitsellä 'marginaalit', jotta nousivat kauniisti ylös paistuessaan. Täytteeksi ensin levitettävää sinihomejuustoa, sitten kuullotettua sipulia ja paistettuja kantarelleja. Mausteeksi kevyesti parmesaania (vielä ei ole Italiasta päästy irti ihan kokonaan) ja mustapippuria. Reunat penslasin kanamunalla. 225 asteessa vartin verran.

Tarjoiltiin mansikkasalaatin kera. Ja tietenkin balsamicoviinietikkaa.... mutta ei aitoa, sitä ei kannata salaatteihin haaskata.

Italialaista

Villa Sandin hiljaiselon aikana me tutustuimme Emilia-Romagnan maakuntaan Italiassa. Kaupungit kuten Parma, Modena, Maranello, Bologna ja Ravenna sekä näyttivät että maistuivat hyviltä. Aceto tradizionale di Modena, Culatello di Zibello (linkkien takana viralliset kotisivut joissa lisätietoja kummastakin) ja parmakinkku sekä parmesaanijuusto ovat kotoisin tältä alueelta. Kuten myös Ferrari, Maserati, Bugatti ja Ducati (ei, ei tullut ostettua tuliaisia...).

Tällä kertaa teen poikkeuksen ja postaan muutamia kuvia matkaltamme. Oli sen verran hyvää että mielelläni jaan ja herätän teidänkin ruokahalunne!

Culatello di Zibello kinkku kypsytettän sian virtsarakosta tehdyssä säkissä

Parmesaanijuustoa

Ja kaksi edellistä samalla lautasella

Aceto balsamico tradizionale di Modena. Tunnistaa pullon muodosta ja sinetistä. Maksaa omaisuuden ja on híntansa arvoista. Kotona sitä ostamme Hakaniemen hallista. Kuvan yksilö on vielä saanut Ferrarin logonkin kylkeensä, liekö vieläkin parempaa....

Viinietikat ullakolla kypsymässä

Valmiina maistiaisiin, seä 12 v että 24 v testattiin, ero on huomattava. 24-vuotias käy vaikka mansikoiden tai jätskin kera

Tämä ei ole Culatelloa vaan tavallista parmakinkkua, hyvää sekin, mutta Culatello suorastaan suli suussa

Rapeaksi paistettua possun poskea balsamicoviinietikkaa mausteenaan, nam!

Nyt taas suomalaisten raaka-aineiden äärellä. Tänään jo ensimmäiset kantarellit lautasella, siitä lisää vaikka huomenna.

Kampasimpukoita - taas kerran....

Tällä kertaa paistettujen kampasimpukoiden lisukkeena omena-sipuli-chili-korianteri-limen mehu-sokeri-oliiviöljy salsaa ja gremolataa.

Salsa: pilko yksi punainen omena, yksi uuden sadon pienehkö sipuli ja n ½ punainen chili (omasta maasta!). Kuullota oliiviöljyssä minuutin,kaksi. Lisää 1 rkl sokeria ja kahden limen mehu. Keittele hiljakseen parisen minuuttia. Anna jäähtyä, lisää silputtu korianteri. 

Gremolata: hienonnettua persiljaa, sitruunan kuorta, hienonnettu valkosipulin kynsi ja oliiviöljyä. Sekoita. 

Pääruokana omasta rannasta ongittuja ahvenia. Savustettiin ja niiden lisäksi lautasella uusia perunoita, sipulisoosia ja uuden sadon kukkakaalia. Varsin kelpo hääpäiväateria!

Ny on turvallista uida uudelta laiturilta (vaikka uimaraput vielä puuttuvat....) ja veneilijät tietävät saapuneensa perille:

Tervetuloa!