Glögimarmelaadi

Näin Santa Marian kotisivuilla reseptin glögimarmelaadille. Houkutteli ja ajattelin että sen tekeminenhän sujuu helposti. Niin tekikin, vaan ei reseptin mukaisesti. Sillä ei ollut kotona kuivattuja luumuja, ei glögimausteita, ei avattua punaviinipulloa eikä itse asiassa edes sokeria..... Vaan periksihän en anna, joten:

Glögimausteiden sijasta käytin valmista glögiä joka tein Pauligin kapselikoneella. Kaksi kapselia glögiä pienemmällä vesimäärällä, noin 1 dl valmista glögiä.

Stockalta oli kotiin tullut pari isoa tuoretta luumua, lähikaupasta kipaistiin hakemassa hillosokeria. Nyt alkoi olla raaka-aineet kasassa.

Pilkoin luumut pieniksi (200 gr luumua, punnitsin varta vasten(!)), laitoin ne kattilaan ja lisäsin joukkoon sen 1 dl valmista glögiä, 50 gr hillosokeria ja n 6 kokonaista neilikkaa. Maustoin myös portviinillä, n 4 rkl.

Keittelin 20-30 minuuttia, otin neilikat pois joukosta ja annoin jäähtyä.

Nauttiin iltapalaksi Mouhijärven Vilhon (=juusto), Helsingin Meijeriliikkeen Klippanin (kuten myös), fasaanipateen ja tuoreen päärynän kanssa. Oli hyvää, mukava jouluinen hillo joka sopi Cumberlandin sijasta pateen pariksi ja myös juuston makupariksi. Suosittelen.

Muuten, huomasin että viimeksi (=eka kerran) kun tein hilloa käytin siihen neljä persikkaa, nyt kaksi luumua, seuraavan kerran raaka-aineena yksi mansikka jos sama puolittuminen ja hedelmän pienentyminen jatkuu?!?

Surkål men inga sura miner

Surkål har vi gjort också förut och till och med två gånger. Första gången lyckades det bra men andra gången kontaminerades processen med ovälkomna mikrober och resultatet var oätbart.

Instruktionerna jag har är antagligen från Dagens Nyheter nån gång i början på 1990-talet.

Här är majoriteten av råmaterialet.

 Ingredienser per 1 kilo av färdig surkål:

• Vitkål (1 kg kål ger 1 kg surkål, så där ungefär)
• 2-3 teskedar salt
• 2 teskedar kummin
• 6 st enbär
• 1 tesked koriader eller 1 tesked senapsfrön (denna gång blev det senapsfrön)
• 2 st friska och fina äpplen (sjuka och fula duger ej)

Riv kålen fint. Jag är lite (bara lite?) envis så jag envisades med att skära strimlor med en kniv. Inte bra för hela processen blev ganska jobbig på det sättet. Nästa gång skall jag på nåt sätt köra kålen i mycket fina strimlor i en matprocessor. Skär loss rotstocken och riv mycket fin och blanda in i kolen. Lär ge inläggnigen "extra fin smak". Vete tusan!

Mät upp och blanda kryddorna.

Skär de två äpplena i tunna skivor (med skal och kärnor kvar).

Varva kål och äppelskivor i en stor rostfri bunke och stöt fram och tillbaka med knuten näve. Det skall enligt instruktionerna ta fem till tio minuter för att kålen skall safta till sig rejält men för mig tog det 30 minuter. Jag hade nog för grova kålstrimlor.....

Det här var tungt jobb!

Sedan packar man kålen i en stor glasburk. Se till att all kål täcks av vätska, dvs. kålsaften. Blanda in kryddorna när du packar kålen i burken. Man kan sätta ett helt kålblad överst för att "tvinga" ner kålstrimlorna i saften.

Här är kålen i burken och bara väntar.

Låt burken stå i rumsvärme i två dygn och flytta sedan till något svalare utrymme (15-18 grader) och låt stå i 2-3 veckor. ÖPPNA INTE BURKEN UNDER PROCESSEN SÅ ATT INTE HÄRLIGHETEN KONTAMINERAS OCH BLIR FÖRSTÖRD. Sen kan man smaka och kolla om resultatet blev OK. I kylskåpet håller sig kålen ätlig i flera månader.

Peuramakkara, dvs.korv gjord på hjort, eller hur det nu blir.

Med Maja avnjöt vi kålen tillsammans med hjortkorv. Bröderna Räsänen i Bjärnå (Perniö på finska) lyckades med konststycket att fälla två hjortar. Innerfiléerna togs tillvara för oprocesserad konsumtion (antagligen steker de dock dem....) och resten av köttet kärrades till Perniön Liha Oy (Perniös Kött Ab) som också tidigare gjort korv av hjort till och enbart för bröderna Räsänen. Enligt överenskommet recept! Jag var i Perniö och hälsade på vännen Arto som hade fått en låda med vakuumförpackad korv av Räsänens. Arto begåvade mig med några paket. Tack för det!

Öl från ett mikrobryggeri i Rosla i Hitis skärgård.

Som dryck hade jag införskaffat ett mindre känt öl, dvs. från bryggeriet Rousal på Rosala. En "Ale" men det gick bra det med.

Enligt instruktioner från Bjärnå skall korven stekas, inte kokas.

Ja, så här blev det då en oktoberfest till i Villa Sandi. Både kålen och korven hantverksmässiga produkter. Senapen och gurksalladen från K-affären. Lyckat blev det!

Var inte rädd för att prova göra surkål. Det västa som kan hända är att det misslyckas. Och alltid kan man ju i uppfostrande syfte hota barn med surkål!

Suomalainen illallinen

Joku aika sitten lupasin suomalaisen illallisen amerikkalaiselle tuttavalle. Alkuruoka oli helppo päättää, suomalainen version antipastista:

Kylmäsavustettua lohta, graavisiikaa ja niiden kera tilli-ranskankerma-majoneesi-kastiketta. Muikunmätiä, smetanaa ja punasipulia voissa paistetun maalaisleivän päällä. Piparjuurijuustolla täytettyä poron kylmäsavupaistia. Keitettyä punjauurta ja Peltolan blue homejuustoa. Yksinkertaista ja maittavaa.

Pääruoka olikin sitten vaikeampi päättää. Vieras ei ollut ekaa kertaa Suomessa, joten porot ja lohet olivat jo koettu (näin oletimme ja osoittautui oikeaksi arvaukseksi). Pohdinnan jälkeen päädyimme hirveen, on suomalaista ja ajankohtaista. Lisukkeena paahdettua maa-artisokkaa, pinaatti-sipuli-suppilovahvero-sekoitusta ja punaviinikastiketta.

Hirvi oli onnistui hyvin, ehkä osittain myös silavan takia. Stockan nuori ja taitava lihamyyjä kehoitti tekemään näin:

Kuvassa liha on ruskitettu ja vasta menossa uuniin. Silavat sulivat melkein kokonaan ja pitivät lihan upean mehukkaana.

Jälkiruoka on taas sarjassa helppoa, kotimaisia Mouhijärven juustoja ja viikunahilloa (ok, viikunat eivät Suomessa kasvaneita, mutta hillo täällä tehty.)

Tässä siis yksi ehdotus suomalaiseksi illalliseksi jos ja kun tulee muillekin ajankohtaiseksi.

Kurpitsakeitto

Jokaisen itseään kunnioittavan ruokabloggaajan on tietysti julkaistava kurpitsakeiton ohje näin syksyllä, kauden raaka-aine jne. Näin en ole aikaisempina syksyinä toiminut, mutta nyt siis annoin periksi ryhmäpaineelle. Tosin en kyllä ole ennen kurpitsakeittoa tehnytkään, joten eipä ihme ettei ole Villa Sandissa esiintynyt.....

Aikani eri reseptejä selattuani, päädyin tekemään oman version. Näin se meni:

Kilon verran kurpitsaa lohkoiksi, yksi sipuli puoliksi ja pari valkosipulinkynttä kuorineen uunipannulle ja reilu tunniksi 200 asteeseen. (Ajattelin että uunissa paahtaminen tuo enemmän makua kuin kurpitsan keittäminen.)

Sen jälkeen pehmenneet osat (vaan ei kurpitsan- ja valkosipulinkuoria tai liian mustia kohtia) kulhoon ja soseeksi sauvasekoittimella.

Sose kattilaan, joukkoon ½ litraa Puljonkin kanalientä, desin verran ranskan kermaa, suolaa ja tuoretta timjamia. Keittelin hetken ja maistelin, jotain puuttui. Päädyin lisäämään 'hyppysellisen' (yksi tl?) Santa Marian Natural Umami maustesekoitusta, ja se toi sen kuuluisan pisteen ii:n päälle.

Sopan päälle laitettiin sitten paahdettuja kurpitsansiemeniä ja liruttelinpa vielä kermaraidankin.

Hyvää oli; ensimmäinen, vaan ei viimeinen tekemäni kurpitsakeitto.

Ruusukaaligratiini

Taisi olla alunperin BBC Food sivuilla kun tämän gratiinin näin. Ruusukaali on suuri herkkumme, joten pakkohan tätä oli kokeilla. Meillä oli kilon verran ruusukaaleja, josta riitti sopivasti neljälle pääruokana, lisukkeena menisi varmaan tuplajoukolle.

Ruskista paketti pekonia, nosta pois pannulta ja sen jälkeen ruskista kevyesti pussillinen mantelilastuja siinä pekonin rasvassa. Nosta nekin pois ja kuulottele ruusukaalin puolikkaita pari minuuttia (esikeitä kaalit 2-3 minuuttia, pitempääkin jos ovat kovin isoja, ennen kuullotusta).

Lisää pannulle 3-4 dl kermaa ja anna kiehua kokoon hetkinen. Mausta sitruunanmehulla, suolalla ja mustapippurilla. Kaada ruusukaali-kerma sekoitus uuninkestävään vuokaan. Ripottele päälle mantelilastut ja pienennetyt pekonit.

Päällimmäiseksi vielä korppujauho-parmesaani sekoitusta. Mä laitoin joukkoon vähän pankoakin, mutta tavallinen korppujauho toimii ihan hyvin.

Paista 200 asteessa vartin verran.

Tämä toimii hyvin myös liharuoan lisukkeena, me nautimme tällaisenaan. Laitoin tunnisteiden joukkon myös 'kasvis', koska kyllähän tämä onnistuu ilman pekoniakin.

Karpalo-granaattiomenahilloa ja hirven ulkofilettä

Jossain postauksessa mainitsinkin että pakastimesta löytyi paketti jossa luki 'hirvi entrecote' (kiitokset Perniöön). Tulin siihen tulokseen että kyseessä ulkofilee ja niinpä se valmistettiin uunissa. Lisäksi oli tarjolla juurespyttiä ja karpalo-granaattiomenahilloa.

Hillon ohje löytyi Martha Stewartin sivuilta. Eka ohje koskaan joka on päätynyt meidän keittiöön Marthalta, nyt on aika 'homemaker' olo!

Meidän versio meni näin: Kuullota kattilassa hienonnettua salottisipulia. Lisää paketti pakastettuja karpaloita, 2 dl granaattiomenamehua, 1 dl fariinisokeria, hieman suolaa ja mustapippuria. Kiehauta ja anna kiehua hiljalleen kunnes karpalot rikkoutuneet ja kastike (tai siis hillo) saennut, reilu vartti siinä taisi mennä. Jäähdytä ennen tarjoilua.

Lihat maustoin, ruskistin voissa ja kypsensin uunissa (175 C) kunnes sisälämpötila oli 55 C.

Juurespytissä mukana porkkanaa, palsternakkaa, maaselleriä ja perunaa. Mausteena Santa Marian Scandinavian forest -sekoitusta.

Alkupalaleipä, lohta ja garia

"Monkey see, monkey do" sanoi Timotej tuossa joku aika sitten. Näinhän se on, matkiminen on helppoa, kivaa ja maukasta. Lauantaina oli kylässä tarjolla tervetuliaisdrinkin kanssa mm. leipäsiä, jossa lohta ja garia. Oli hyvää, niinpä tehtiin heti sunnuntaina oma versio alkupalaksi.

Tummaa leipää, piparjuurituorejuustoa (suomi on kyllä mahtava kieli, nää yhdyssanat ovat uskomattomia!), kylmäsavustettua lohta ja garia. Nam.

Löydettiin Stockan herkusta sopiva leipä tähän tarkoitukseen, valmiiksi siivutettu ja pyöreä muodoltaan. Joo, ehkä turhaa, siivut ja muodon saa itsekin aikaiseksi, mutta ostettiin kuitenkin.

Garia tulee lähinnä syötyä sushin kanssa (ja kaupassahan sitä usein myydään sushi-inkiväärinä), mutta hyvin sopi tämä japanilainen herkku näihin suomalaisiin makuihin. Kiitos MB vinkistä!