Bataattiranskalaiset uunissa

Bataattiranskalaisista tykkään ja tein nyt eka kertaa itse. Uunissa, ei friteeraten. Hieman epäilin tuleeko tarpeeksi rapeita. Lopputulos oli ok, mutta ajattelin vielä testata eri tapoja josko löytysi vielä parempi. Mutta kyllä näitäkin kehtaan suositella.

Kärsivällinen Timotej leikkasi kaksi bataattia ohuen ohueiksi tikuiksi. Ajattelin nimittäin että ohuemmat olisivat todennäköisemmin kypsiä sisältä ja rapeita päältä. Ehkä vähän liiottelin, tuppasivat mustumaan. Seuraavalla kerralla siis vähän, mutta vain vähän, paksumpia. 1-2 rkl öljyä ja hyvää suolaa joukkoon. Sitten uunipelleille yhdeksi kerrokseksi. Kiertoilmauunissa olivat 225 asteessa reilu 20 minuuttia. 

Tarjoiltiin punakaali-coleslawn ja paistettujen kanafileiden kanssa. Lisäksi myös pari kastiketta jotka sopivat sekä kanan että ranskisten kassa, tulisempi Shiracha-majoneesi ja kermainen avokado-ranskankerma.

Jepp, hyväksytty lopputulos, vaan ei vielä täydellinen. Pitääpä googlata miten muut näitä tekevät, uskon edelleen että uunissa onnistuu. Friteeraus turhan työlästä tehdä ja rasvaista syödä.

Kurpitsakeitto lehtikaali-sesamsiemen-sekoituksella

Syksy ja kurpitsakeitto, kuten tavallista. Tällä kertaa juju on keiton lisukkeessa, nimittäin lehtikaali-valkosipuli-sesamsiemen - strösseli (sirote?). Tämä syksy on mennyt (työ)matkaillessa ja ruoanlaitto on jäänyt minimiin. Kävin mm New Yorkissa ja ehkä sieltä tuli idea tähän. NYCissä kun lehtikaalia oli kaikkialla. 

Tee keitto oman suosikkireseptisi mukaan. Minä paahdoin myskikurpitsan lohkoja uunissa kunnes pehmenivät. Kuullotin sitten kattilassa salottisipulia ja valkosipulia oliiviöljyssä. Lisäsin kurpitsamössön, kasvislientä, kookosmaitoa, suolaa, mustapippuria ja muskottipähkinää. Keittelin hiljalleen ja lopuksi soseutin sauvasekoittimella.

Samaan aikaan paahdoin muutaman ruokalusikallisen sesamin siemeniä kuivalla paistinpannulla kunnes kevyesti ruskistuneet ja siirsin sitten lautaselle odottamaan. Kuullotin valkosipulia oliiviöljyssä ja lisäsin silpottua lehtikaalia pannulle. Annoin kypsyä hetken kannen alla. Ja sen jälkeen ilman kantta että rapeutuivat. Lisäsin kurpitsan siemeniä ja ne paahdetut sesamin siemenet.

Erinomainen lisuke keitolle, mukava suutuntuma ja puruvastus. Suosittelen!

 Tässä vielä lähikuva:

EDIT: Loppusoppa syötiin alkuruokana seuraavana päivänä. Lisäsin silloin tuohon strösseliin vielä chilihiutaleita, hyvä lisäys!

Sadonkorjuu- ja riista-aika

Pitkästä aikaa Villa Sandissa on kokattu (tai oikeammin kaupunkikeittiössä, mutta blogihan on sama). Meni melkein kuukausi niin että (työ)matkat häiritsivät sekä ruoanlaittoa että bloggausta. Tauko ei siis johtunut siitä että olisin lopettanut bloggauksen tai syömisen, mutta ruoanlaitossa oli piiiitkä tauko.

Nyt näin riistan ja sadonkorjuun aikana lautanen oli täynnä syksyn makuja:

Hirven jauhelihasta pihvit, suppilovahverokastiketta, punajuuri-homejuusto-paistosta ja mummin
kurkkuja. Hyvä yhdistelmä!

Hirven jauhelihasta muotoilin pihvit ja paistoin voi-öljy-sekoituksessa valurautapannulla. Vasta paistamisen jälkeen maustoin suolalla ja mustapippurilla. Yksinkertaista ja toimivaa. Samalla tavalla teen grillattavat hampurilaispihvitkin, pysyvät paremmin koossa ilman kananmunaa, korppujauhoja ja muuta sellaista 'turhaa'.

Punajuuret pestiin ja raastetttiin karkeasti. Punajuuriraastetta, sinihomejuustoa ja mustapippuria vuorotellen uunivuokaan. Päälle loraus kermaa ja uunissa kunnes punajuuret kypsyneet. Myös kastikkeen tein perinteiseen tyyliin: suppiksia, sipulia, kermaa, kasvisfondia ja mustapippuria.

Alkuruoka oli raikas:

Erilaisia tomaatteja, 'tavallisia', miniluumutomaatteja ja kumato-tomaatteja. Lisäksi oliiviöljyä, balsamico viinietikkaa, suolankukkia, mustapippuria ja tuoretta basilikaa.  Yksinkertaista ja toimivaa, tämäkin.

Haudutettua kaalia, paistettuja ahvenia ja beurre blanc -kastiketta

Olipa hyvää! Inspiraatio tuli ravintola Aitosta, jossa söin vähän samankaltaisen pääruoan viikko, pari sitten.

Ahvenet maustoin suolalla ja mustapippurilla ja paistoin runsaassa voissa.

Haudutetussa kaalissa valkokaalia suikaleina ja ruusukaalin puolikkaita. Kuullotin niitä hetken voissa, tähän tapaan:

ja haudutin sitten kermassa kannen alla, ehkä noin puoli tuntia. Maustoin lopuksi suolalla ja mustapippurlila, tietenkin.

Piste iin päällä oli klassinen beurre blanc -voikastike. Netistä löytyy ohjeita pilvin pimein jos googlaat beurre blanc. Näin mä sen tein:

• 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
• 1/2 dl valkoviinietikkaa
• 2 rkl hienonnettua salottisipulia
• n 0,8 dl kermaa
• hippunen suolaa ja valkopippuria
• n 150 grammaa kylmää voita (en kyllä mitannut, määrä arvioitu)

Laita kattilaan viini, viinietikka ja sipulisilppu. Keitä kunnes n 2-3 rkl jäljellä. Lisää kerma, suola ja valkopippuri ja anna kiehua minuutin verran. Lisää voi nokare kerrallaan ja vispaa hyvin koko ajan. Pidä keittolevyn lämpö pienenä ja/tai nosta kattila välillä pois liedeltä. Siivilöi (ei pakollista) ja tarjoa. 

Alkuruokakin klassinen:

Dippikastikkeen sekoitin seuraavasti 1rkl Hellmans majoneesia, 1 rkl ranskankermaa ja 1/2 rkl shiracha-kastiketta.

Sieni-enchiladat nyhtökaurasta

Lisää nyhtökauraa. Koska yhdestä paketista nyhtökauraa riittää neljälle, me kaksi saamme siitä kaksi ateriaa. Viikonlopun ensimmäinen oli kaalilaatikko, tässä se toinen, sieni-enchiladat. Samasta Nyhtökaura -keittokirjasta.

Mä tykkään useasta ruokalajista johon jauheliha sopii, mutta jostain syystä se jauheliha tökkii ja harvoin (ei koskaan) tulee tehtyä, tai sitten tehdään vegeversio vaikka siitä kaalilaatikosta (linkki nyhtisversioon yllä), lasagnesta (täällä ja täällä), kaalikääryleistä, täytetyistä paprikoista jne. Nyt kolmen käyttökerran jälkeen on selvää että nyhtökaura on löytänyt paikkansa meidän keittiössämme. Etuna maun ja suutuntuman lisäksi helppokäyttöisyys ja nopeus.

Tässä reseptissä minua kiehtoi myös broccolini aineslistalla. Tuossa joku viikko sitten siitä bloggasinkin, täällä. Taas yksi nimi lisää samalle kasvikselle. Kiehtovaa kun ensin etsii jotain pitkään niin sitten se tulee vastaan joka puolella!

Enchiladat voi täyttää melkein millä vaan, tällä kertaa joukossa nyhtökauraa, kantarelleja, broccolinia, sipulia, salsaa ja juustoraastetta.

Paistoin tuoreita pilkottuja sieniä paistinpannulla ja haihdutin suurimman osan nesteestä. Lisäsin nokareen voita ja sipulisilpun. Kuten myös nyhtökauran ja pilkotut broccolinit (jotka olin ensin kiehauttanut nopeasti). Paistelin hetken, maustoin chilihiutaleilla, mustapippurilla ja suolalla. Viimeksi lisäsin puoli purkkia Santa Marian medium salsaa ja kourallisen juustoraastetta.

Sekoitus tortillojen sisään ja uunivuokaan.  Loput salsakastikkeesta tortillojen päälle ja revin yhden mozzarellapallon ylimmäksi. Uunissa noin 10-15 minuuttia kunnes juusto sulanut ja saanut väriä (laitoin lopuksi grillivastuksen päälle).

Uunista ottamisen jälkeen lisäsin pinnalle tuoretta korianteria. Tein myös satsin yksinkertaista guagamolea: kaksi avokadoa, puolikkaan limetin mehu, chilihiutaleita, suolaa ja mustapippuria. Toinen lisuke oli ranskankerma.

Ihan tuli Chicago ja 80-luvun puoliväli mieleen, siellä aikoinaan opin syömään ja tykkäämään TexMexistä. Nostalgiaa!

Nyhtökaura-kaalilaatikko

Ei taida olla ruoanlaittajaa Suomessa joka ei ole nyhtökaurasta kuullut. Minä kokeilin sitä ensimmäisen kerran kesäkuussa, bibimbap silloin reseptinä.

Kaikesta hypesta huolimatta, tykkään tästä raaka-aineesta todella paljon. Terveellistä, monipuolista ja käytännöllistä. Ja riittoisaa, 250 gramman paketti riittää neljälle aikuiselle (jos ei nyt ihan suursyömäreitä ole). Saatavuus toki huono, kysyntä kuulemma kasvaa nopeammin kuin tuotanto. Muutamia ostospaikkoja: Stockan herkut keskiviikkona, monet K-kaupat perjantaisin ja Prismat lauantaisin. Timotej kävi keskiviikkona keskustan Herkussa heti klo 9 ja osti useamman pakettia (säilyy hyvin jääkapissa viikkoja jos ei heti kokkaa). Aamuvirkku kyllä kannattaa olla, ei näitä yleensä ole iltapäivällä enää jäljellä.

Muista myös että 'nyhtis' on vähän kuin maustamaton ylikypsä possunliha tai paistettu jauheliha, siis ainesosa ruoanlaittoon eikä suoraan syötäväksi tarkoitettu (vaikka toki voi sitä suoraan paketistakin syödä).

Ostin viime viikolla uuden keittokirjan:

ja siitä olen nyt kaksi reseptiä kokeillut. Ensimmäisena tämä 'Martan kaalilaatikko', jossa siis nyhtökaura on klassikkoruoassa jauhelihan vaihtoehtona.

Tarvitset neljälle (mä tein puolikkaan annoksen):

• paketin nude-nyhtökauraa (nude = maustamaton)
• 1 sipuli
• 600 gr valkokaalia
• 2 dl sieniä (ohjeessä pakastettuja, meillä tuoreita kantarelleja)
• 1½ dl rikottuja ohrasuurimoita
• n 5 dl kasvislientä (mä tein siis puolikkaan satsin ja silti tarvitsin lähes 5 desiä)
• 2 rkl siirappia
• suolaa, valkopippuria, öljyä
• pinnalle: ½ dl korppujauhoja, 50 gr voita

Pienennä sipuli ja kaali. Kuullota niitä öljyssä isossa kattilassa miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää sienet ja ohrasuurimot. Kuullota vielä hetki. Lisää siirappi ja kasvislientä niin paljon että ainekset peittyvät. Keitä seosta kunnes ohrasuurimot turpoavat, meillä 10-15 minuuttia, mutta riippuu ohrasta.

Paista nyhtökaura pannulla öljyssä, mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää nyhtökaura kaaliseokseen ja sekoita. Kaada voideltuun vuokaan ja tarkista että nestettä on tarpeeksi (kasvikset liki peittyvät).Ripottele pinnalle korppujauhoja ja lisää voinokareita.

Paista uunissa 175-200 asteessa pari tuntia. Minulle on tärkeää että laatikko on mehukas, vaan ei vetinen, joten laatikkoa kannattaa pitää silmälle jo noin 1-1,5 tunnin jälkeen jotta osaa ottaa oikeaan aikaan ulos uunista. Mä muistelen että tämä yksilö oli uunissa 1h45min.

Syötiin puolukkasurvoksen ja mummin kurkkujen kera. Mummin kurkut = ahkera-Liisan etikkakurkut.

Me molemmat tykätään kaalista ja kaalilaatikosta. Vuosien mittaan on tullut syötyä eri versioita ja itse tehtyä tälläinen vegeversio. Martan kaalilaatikko nyhtökaurasta pääsi ehdottomasti parhaiden joukkoon, jopa ehkä paras syömäni kaalilaatikko. Vahva suositus!

Omenatzatziki

Tässä se kolmas ja viimeinen (tällä kertaa) Risentan resepti. Kahden edellisen postauksen punajuuri-linssipihvit ja kesäkurpitsasalaatti saivat lisukkeekseen tämän omenatzatzikin. Yllättävä yhdistelmä, mutta hyvin toimi. Valkosipuli sattui olemaan erityisen voimakasta, joten se dominoi vähän liikaa. Pitäisi aina muistaa maistaa pieni pala ennen kuin lisää ruokaan.

Ainekset:

• 2 hapanta vihreää omenaa, Granny Smith esimerkiksi
• 3 dl maustamatonta jugurttia
• 1 pieni valkosipulin kynsi
• 1 rkl hienonnettua tilliä
• suolaa ja mustapippuria

Kuori, lohko ja siivuta omenat ohuesti. Sekoita omenat, tilli, murskattu valkosipuli ja jugurtti. Mausta suolalla ja mustapippurilla.