Kanaa ja ilmakuivattua kinkkua

Vuosia sitten tätä tehtiin eka kerran. Sen jälkeen perhe on nauttinut sitä useasti ja monet ystävätkin. Resepti on jaettu useampaan kertaan, mutta vielä kerran siis täällä. Kanaa ilmakuivatussa kinkussa hyvien makujen kanssa. Meillä se on useimmin tarjoiltu pinaatti-sipuli-suppis sekoituksen kanssa, niin tälläkin kertaa. Silloin kun vielä oli nuorempaa sukupolvea mukana illallisella oli lautasella myös keitettyä perunaa.

Mausta kanafileet (yksi per syöjä) suolalla, mustapippurilla ja oreganolla. Ruskista kevyesti. Kääri kanafileet ilmakuivattuun kinkkuun (Parma, Serrano tai vastaava). Minä laitan normaalisti kaksi kinkkusiivua filettä kohden.

Laita fileet uunivuokaan. Tee kastike: Sekoita 1-2 valkosipulin kynttä murskattuna, 1 rkl kanafondia, 2 rkl balsamicoviinietikkaa, 2 dl kermaa. Kaada kastike fileiden päälle. Vuoka 200 C asteiseen uuniin n vartiksi. Kanan kypsyessä uunissa tee lisuke.

Tästä alkaa lisukkeen teko

Kuullota pilkottu sipuli, lisää suppilovahverot, mausta pippurilla ja pienellä tilkalla kasvisfondia. Lisää pinaatit ja kuumenna. Lisää tilkka vettä ja anna muhia hetken.

Nosta kana uunista, nauti hyvästä (valkosipulin) tuoksusta keittiössäsi ja tarjoile perunoilla tai ilman.

Yksinkertaisesti hyvää, vuodesta toiseen. Tällä kertaa oli ehkä vähän liian suolaista meidän (suolattomaan) makutottumukseemme,  pitänee muistaa ensi kerralla olla tarkkana fondien kanssa.

Kasviskeittoa - ei linssejä, mutta papuja kylläkin

Kasviskeittoa sateisen sunnuntain lounaaksi. Öljyssä kuullotettin sipulia ja porkkanasuikaleita. Joukkoon purkillinen Mutti kirsikkatomaattisäilykettä, Puljongin kasvislientä (Stockalla myynnissä, erinomaista) ehkä n 6-7 desiä, mustapippuria. Myöhemmin kattilaan myös kesäkurpitsaa ja herkkusieniä (molemmat kevyesti paistettuja ennen kattilaan laittoa), pakasteesta haricot verts vihreitä papuja, purkista isoja valkoisia papuja, pala purjoa renkaina ja mausteeksi vielä provencen yrttejä.

Tarjoiltiin Timotejn voileipien kera; pestoa, pastramia, juustoa ja avocadoa.

Ja sade ei haitannut lainkaan.

Lisää linssejä, nyt kanan ja zucchinin kanssa

Täydensimme eilen linssivalikoimaamme, ostimme punaisia, vihreitä ja beluga (=mustia) sellaisia.

Illalliseksi oli siis tarjolla - aivan oikein - linssejä. Viime vuonna löytyi resepti jostain ruotsalaisesta ruoka/naisten lehdestä, jota olemme soveltaneet.

Ainekset meille kahdelle:

• yksi kesäkurpitsa
• kaksi kanan rintafilettä
• belugalinssejä (ois yhtä hyvin voinut olla vihreitäkin) 100 gr
• pari valkosipulin kynttä
• puolikas sitruuna
• garam masalaa
• turkkilaista jugurttia
• minttuhyytelöä
• tuoretta korianteria

Kananfileet pienemmiksi palasiksi (pienensin vielä kuvan ottamisen jälkeen) ja oliiviöljyä sekä garam masalaa (ehkä ½-1tl) pintaan. Kesäkurpitsa juustohöylällä suikaleiksi ja ne marinoituvat oliiviöljyssä ja murskatussa valkosipulissa. Linssit keitettiin paketin ohjeiden mukaan, 20 min.

Molemmat marinoituivat puolisen tuntia huoneenlämmössä

Kun linssien keittoaikaa jäljellä vajaat puolet, paistoimme kanat ja kesäkurpitsat omilla paistinpannuillaan. Lopuksi kumpikin keräsi annoksen lautaselleen. Alimmaksi linssejä, päälle kanaa, kesäkurpitsaa, sitruunasta mehua, korianteria ja kastiketta.

Garam masala, minttu, linssit, korianteri toivat Timotejlle mieleen lähi-idän ja siihen suuntaan tuo makumaailma kyllä vie. Yhtä hyvää kuin mitä muistimme viime vuodesta. Kesällä pitää tehdä uudelleen, niin että zucchinit ja kanat grillin kautta lautaselle.

Sesonkiruokaa - linssiaika alkoi nyt

Viime syksynä/talvena löysimme linssit. Teimme mm linsseillä täytettyjä paprikoita, linssejä ja kanaa, linssicurryä jne. Nyt kun sää vie ajatukset syksyyn, niin linssit löytyivät taas lämmittämään mielialaamme. Ja varmasti tulevat näkymään blogissamme.

Maukasta ruokaa, hyvä proteiinilähde, helppo valmistaa  - täydellinen raaka-aine?

Tänään oli vuorossa operaatio jääkaapin tyhjennys. Sieltä nimittäin löytyi paprikoita joille oli ajateltu joku muu käyttötarkoitus joka jäi toteutumatta. Tänään sitten vuorossa keräilyerät ja varsin maukas olikin lopputulos.

On makuasia käyttääkö paprikat sellaisenaan vaiko esikeittää jotta olisivat hieman pehmeämpiä. Tällä kertaa laitoin paprikan puolikkaat siivilään ja annoin höyrystyä linssikattilassa muutaman minuutin.

Täytteessä tällä kertaa:

• punaisia linssejä, keittoaika 20 min
• 1 sipuli, pilkottuna ja kuullotettuna
• valkosipulin kynsi murskattuna
• kuivattuja suppilovahveroita kourallinen murskattuna
• palanen italialaista salamia pieninä kuutioina
• tuorejuustoa (Viola, maku Afrikan paprika)
• suolaa ja pippuria
• niin ja myös Oltermannin jämät pieninä palasina
• ja päälle juustoraastetta

Mikään maku ei dominoinut, kokonaisuus oli vallan maukas. Salamin savunmaku sopi tosi hyvin linssien jauhoisuuteen, vaikka salamia oli varsin vähän.



Tämä tarjoiltiin Italialaisen punaviinin kera. Elämästä nauttiminen on varsin helppoa!

Vattnet det går upp och ner - hej doda, doda...

Vi vet ju alla att vattenståndet varierar. Hango minus 25 o.dy. hör man på radio. Den låggrunda stranden vid Villa Sandi gör dock fenomenet extremt.

Ovan en bild från sommaren 2007 och en ruggig storm.

Man kunde inte torrskodd ta sig ut på bryggan.

Men, men...här en bild från våren 2006 när man torrskodd kunde promenera runt bryggan.

Leikkelelautanen - vieläkö muistatte?

Meillä usein perjantain iltapala on lautasellinen pientä hyvää. Yhtenä iltana sitä syödessämme aloimme muistelemaan miten ravintoloissa oli aikoinaan ruoka nimeltä leikkelelautanen. Muistatteko? Ainakin 70-luvulla Turun ravintoloissa se oli normaali vaihtoehto.

Kuvassa näkyy mitä meidän lautasella oli viikko-pari sitten: parman kinkkua, lämminsavustettua lohta, tomaatteeja, avocadoa, juustoja, leipää. Aineslista vaihtelee jonkun verran, mutta runko aika samanlainen kerrasta toiseen. Aivan erinomainen iltapala kun nauttiminen on vatsalaukun täyttämistä tärkeämpää.

Tätä syödessä mietimme mitä leikkelelautasella oli. Majan mieleen (ja kieleen) muistui heti italiansalaatti, keitetty peruna ja kinkku. Timotejn muistiin nousi maksapatee ja suolakurkku. Ainekset siis erilaisia meidän iltapalaamme verrattuna, mutta sama konsepti. Oli nimi sitten leikkelalautanen, antipasto tai fredagsmys. Nauttikaa.  

Projektina tutustuminen Helsingin ruokaravintoloihin

Enää ei joka viikonloppu ajeta Villa Sandiiin ja niin on aikaa tutustua paremmin kotikaupungin ravintoloihin. Osittain sitä jo aloitimme viime keväänä, mutta nyt on tarkoitus aktiivisesti hakea uusia kokemuksia. Tietokoneelta löytyy excel tiedosto nimeltä fredagsrestauranger. Ajatuksena että syksyn/talven mittaan saisimme ainakin pari uutta kokemusta kuukaudessa. Toki muutkin viikonpäivät mahdollisia, mutta työhypoteesina että nimenomaan perjantaisin kävisimme syömässä ulkona ja lauantaina kokkaamme itse.

Kuten sanottua, varaslähtö tuli tehtyä jo keväällä, silloin lähinnä kiersimme uuden asuntomme lähellä olevia ravintoloita. Nyt olemme tuon excel tiedoston perusteella laajentaneet reviiriä. Kokemukset ovat pääsääntöisesti erinomaisia. Muutamia mainitakseni: La Table, Juuri, Karl Johan, Umeshu, Aito, Ateljee Finne, Salutorget, Nuevo, El Greco, Raku Ya, Elite. Ravintola Aito Museokadulla on edelleen suosikkimme, ruoka, palvelu, viinit hyvässä tasapainossa; ja jälkiruokajuustot ansaitsevat erikoismaininnan.

Eilen illalla kävimme ystävän vinkin pohjalta pohjois-Espalla Copas Y Tapas paikassa syömässä tapaksia ja niiden seuraksi lasilliset punaviiniä. Mikä viehättävä paikka ja tarjoilijat! Harvoin Suomessa on ruokapaikkaa jossa ei ole edes ruokalistaa, kysymys kuuluu vain montako tapasta saisi olla. Jokaisesta annoksesta ja juustosta, kuten myös viineistä oli tarina kerrottavana ja alkuperä tiedossa. Käynnistä jäi hyvä maku suuhun, myös kirjaimellisesti. 

Nyt lauantaina vuorossa Farang ja heidän maistelumenyynsä. Maja on ollut siellä pari kertaa lounaalla ja lupaavalta vaikuttaa. Senkin jälkeen on listalla vielä moooonta paikkaa, tästä syksystä on tulossa hyvä!