Porkkana-inkiväärikeitto ja vähän chiliäkin

Timotejn prokkanasadosta tehtiin porkkana-inkiväärikeittoa. Valmiin annoksen päälle laitoin ranskankermaa ja paahdettuja auringonkukkasiemeniä. Hyvää oli!

Sato ei suuren suuri ollut, sopivasti yhteen keittoon kahdelle hengelle

Porkkanat kuorin ja pilkoin, kuten myös kaksi sipulia ja (ison) peukalon pään kokoisen palan inkivääriä. Kuullotin öljyssä ja siirsin kattilaan, johon myös 4-5 desiä vettä. Keitin kunnes porkkanat pehmeitä ja sitten sauvasekoittimella soseeksi.

Kuumennus, joukkoon kunnon loraus kermaa (reilu desi?) , vajaa ½tl sambal oelekia, suolaa ja mustapippuria.

Erinomainen yhdistelmä, tuo porkkana, inkivääri ja chili. Sen lisäksi ranskankermahan saa kaiken maistumaan paremmalta ja siemenet toivat rapeutta, ettei ihan vauvanmössöksi mennyt. Maistui.

Happamia, sanomme me - pihlajanmarjamarmeladi

Toisin kuin sieniä poimiessa, nyt ei tarvinnut mennä edes metsään. Näitähän pihapiirissä riittää. Timotej veti oksia alaspäin ja mä napsin saksilla marjatertut kippoon.

Jonkinlaista hyytelöä oli tarkotus saada aikaiseksi ja sitä kautta testata onko pihlajanmarjoista mihinkään. Päädyimme vaniljaiseen pihlajanmarjamarmeladiin.
Hesarin ohjeen mukaan tehtiin, koska sen ohje paitsi kuulosti lupaavalta, oli myös tarpeeksi pieni. Yksi sillipurkillinen saatiin:

Puoli litraa puhdistettuja marjoja ja 4 dl vettä keitetään 20-25 minuuttia tai kunnes marjat pehmeitä. Siivilöi sen jälkeen mehu kulhoon ja puserra viimeiset mehurippeet marjoista siivilän läpi. Tästä syntyi meille vajaa 3 dl mehua (ohjeessa luki 3,5 dl, mutta me kiehuteltiin marjoja puolisen tuntia).

Mehu takaisin kattilaan, kuumennus. Lisää joukkoon vaniljan tangosta siemenet ja itse tanko palasina. Sekoita joukkoon hillosokeria, ohjeen mukaan sokeria tarvitaan 4½ dl, minä en niin tarkkaan mitannut, mutta varmaan suurin piirtein sama määrä. Anna kiehua kymmenisen minuuttia.

Poista vaniljatangot, purkita marmeladi ja anna jäähtyä.

Ensimmäinen makupala seuraavana aamuna, paahtoleipää ja pihlajanmarjamarmeladia. Hapanta!

Kotitekoinen näkkileipä

Ensin alkuun linkki, resepti läytyy täältä.  Näytti ja kuulosti hyvältä, niinpä päätimme kokeilla. Jotain teimme eri tavalla, koska linkin kuvan näkkäri on aika erin näköistä kuin meidän. Ehkä siksi että me noudatimme reseptiä ja hän ei.... (maissijauhot toivat varmaan kellertävän värin jota ei meidän näkkärissä ei ole).

Me siis sekoitimme yhteen:

• 1 dl kaurahiutaleita
• 3,5 dl spelttijauhoja
• 4 dl siemeniä (valmis sekoitus jossa oli ainakin auringonkukka- ja kurpitsansiemeniä, muitakin, vaan en tiedä mitä)
• 2 tl suolaa
• 1 dl öljyä
• 2,5 dl vettä

Sekoitus oli helppoa ja myös taikinan levitys, koska se oli varsin löysää. Satsista tulee kaksi uunipellistä. Kaada siis puolet taikinasta uunipellille leivinpaperin päälle ja painele toisen leivinpapaerin alla tasaiseksi levyksi. 

Paista 200 asteessa. Ohjeen mukaan noin vartti, mutta meillä oli kyllä pidempään, luulen että reilut 20 minuuttia.

Lohko jäähtynyt levy palasiksi.

Verdict:
Hieman keksimäinen rakenne. Kivan makuista, eikä välttämättä tarvitse mitään leivän päällystyksiä. Toimi hyvin sunnuntain iltapala naposteluna. Kokeilin myös valkosipulituorejuuston kanssa,  sopivat yhteen. Tää näkkäri on varsin kelpo kaveri juustolautaselle, ja terveellisempääkin kuin perinteiset suolakeksit.

Syksy = yrtit siirtyivät kaupunkiin

Joka kesä saviruukuissa on yrttejä. Pakolliset ovat basilika, rosmariini, timjami ja oregano. Muitakin esiintyy vaihtelevasti. Nyt on sesonki lopussa, basilika jo paleltuikin (joku yö ollut siis alle 8C, jopa meran rannalla).

Tänä vuonna muut olivat niin rehottavia ja tuuheita, että päätin ottaa riskin ja yrittää siirtää nämä kaupunkiin. Ostin halpaliikkeestä ruukut, ainoat mitä siellä oli, mutta tarpeeksi neutraalit. Eikä maksanut paljoa, hyvä niin koska tämä kokeilu (ja ruukkujen käyttöikä) saattaa olla kvin lyhyt. Se viherpeukaluus minulta kun puuttuu.

Nyt ovat kuitenkin kauniissa rivissä Väiskin ikkunalaudalla.  Valoa pitäisi riittää vielä muutama viikko, saa nähdä miten käy veden.

Kyllähän tuon rivin katseleminen piristää kummasti. Reunimmaiset, lehtipersilja ja laakerinlehti tuskin kauaa kestävät. Rosmariini, timjami ja oregano voivat olla sitkeämpiä.

Kaali-piparjuurisalaatti

 Kukkakaalia, parsakaalia ja piparjuurta:

Viikko sitten tehtiin kauden viimeinen veneretki Helsingin edustalla.

Sen loppupuolella kävimme Ruohonlahden kanavan rannalla olevassa Faro ravintolassa. Kätevää veneellä koska heillä on omat poijut asiakkaille.

Meidän 'Örnen' Faron poijussa

Söimme selleriä ja sientä pääruoaksi. Ihan hyvää mutta isomman vaikutuksen teki lisuke, kaali-piparjuurisalaatti. Siinä oli kukka- ja parsakaalia, sekä tietenkin piparjuurta.

Eilen tein sitten sen innoittaman suurinpiirtein samanlaista. Kukkakaali siivutettiin juustohöylällä, parsakaalin pikkomisessa käytin sekä juustohöylää että veistä. Kaaleja ei keitetä, joten siivujen on hyvä olla ohuita.

Sekoitin kastikkeeksi noin 3-4 rkl Hellmanin majoneesia, 3-4 tl raastettua piparjuurta, 1 tl punaviinietikkaa, suolaa ja mustapippuria. Kaikki aineet sekaisin ja jääkaappiin maustumaan tunniksi.

Muistuttaa hieman cole slawta. Kiva lisuke grillatulle ruoalle, hampurilaisille, hot dogille jne. Ensi kerralla enenmmän piparjuurta!

Lehtikaalichips

Nyt siis täälläkin. Kaikki ruoka-aiheiset julkaisut ovat hehkuttaneet lehtikaalichipsejä viimeiset pari vuotta. Me olemme toistaiseksi välttäneet tätä aihetta, mutta enää ei onnistu. On ne vaan niiiiin hyviä!

Osta kasa lehtikaalia. Huuhtele ja kuivaa huolellisesti. Poista ruodot (onko oikea sana?!) ja pilko chipsinkokoisiksi paloiksi. Sekoita joukkoon hieman oliiviöljyä ja suolaa. Levitä chipsit uunipelille.

Laita 200 asteissen uuniin 10-12 minuutiksi.  Siirrä tarjoilukulhoon, nauti.

Todella hyvää ja aika terveellistäkin. Tykkään. Paitsi että laitoin liikaa suolaa.... mittamattomuuden huonoja puolia.

Maustamiseen voi käyttää myös esim parmesaania, sesamin siemeniä, chiliä ja kaikkea muuta mahdollista mielikuvituksen mukaan.

Etelä-afrikkalainen kasvismuusi

Heinäsorsan kanssa oli etelä-afrikkalaista kasvislisuketta. Ainakin lisukkeen tehnyt kokkaaja kertoi sen tulevan siitä maasta ja koska hän on siellä syntynyt, niin toki uskomme ja näin lisuke on saanut nimensä, etelä-afrikkalainen kasvismuusi.

Perunan lisäksi tähän muusiin tulee vihreitä papuja ja sipulia (meillä salottisipulia, kun sitä sattui olemaan kotona). Perunaa oli itse asiassa aika vähän, alla olevassa kuvassa näkyy jokunen pala.

Pilko kasvikset, keitä kypsiksi ja muusaa. Sekoita joukkoon suolaa ja mustapippuria maun mukaan sekä reippaasti voita.

Mukavaa ja maukasta vaihtelua, käy arkeen ja juhlavampaan ateriaan siinä missä perunamuusikin.