keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Sieni-enchiladat nyhtökaurasta

Lisää nyhtökauraa. Koska yhdestä paketista nyhtökauraa riittää neljälle, me kaksi saamme siitä kaksi ateriaa. Viikonlopun ensimmäinen oli kaalilaatikko, tässä se toinen, sieni-enchiladat. Samasta Nyhtökaura -keittokirjasta.


Mä tykkään useasta ruokalajista johon jauheliha sopii, mutta jostain syystä se jauheliha tökkii ja harvoin (ei koskaan) tulee tehtyä, tai sitten tehdään vegeversio vaikka siitä kaalilaatikosta (linkki nyhtisversioon yllä), lasagnesta (täällä ja täällä), kaalikääryleistä, täytetyistä paprikoista jne. Nyt kolmen käyttökerran jälkeen on selvää että nyhtökaura on löytänyt paikkansa meidän keittiössämme. Etuna maun ja suutuntuman lisäksi helppokäyttöisyys ja nopeus.


Tässä reseptissä minua kiehtoi myös broccolini aineslistalla. Tuossa joku viikko sitten siitä bloggasinkin, täällä. Taas yksi nimi lisää samalle kasvikselle. Kiehtovaa kun ensin etsii jotain pitkään niin sitten se tulee vastaan joka puolella!

Enchiladat voi täyttää melkein millä vaan, tällä kertaa joukossa nyhtökauraa, kantarelleja, broccolinia, sipulia, salsaa ja juustoraastetta.

Paistoin tuoreita pilkottuja sieniä paistinpannulla ja haihdutin suurimman osan nesteestä. Lisäsin nokareen voita ja sipulisilpun. Kuten myös nyhtökauran ja pilkotut broccolinit (jotka olin ensin kiehauttanut nopeasti). Paistelin hetken, maustoin chilihiutaleilla, mustapippurilla ja suolalla. Viimeksi lisäsin puoli purkkia Santa Marian medium salsaa ja kourallisen juustoraastetta.


Sekoitus tortillojen sisään ja uunivuokaan.  Loput salsakastikkeesta tortillojen päälle ja revin yhden mozzarellapallon ylimmäksi. Uunissa noin 10-15 minuuttia kunnes juusto sulanut ja saanut väriä (laitoin lopuksi grillivastuksen päälle).


Uunista ottamisen jälkeen lisäsin pinnalle tuoretta korianteria. Tein myös satsin yksinkertaista guagamolea: kaksi avokadoa, puolikkaan limetin mehu, chilihiutaleita, suolaa ja mustapippuria. Toinen lisuke oli ranskankerma.


Ihan tuli Chicago ja 80-luvun puoliväli mieleen, siellä aikoinaan opin syömään ja tykkäämään TexMexistä. Nostalgiaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti