Porkkana-inkiväärikeitto ja vähän chiliäkin

Timotejn prokkanasadosta tehtiin porkkana-inkiväärikeittoa. Valmiin annoksen päälle laitoin ranskankermaa ja paahdettuja auringonkukkasiemeniä. Hyvää oli!

Sato ei suuren suuri ollut, sopivasti yhteen keittoon kahdelle hengelle

Porkkanat kuorin ja pilkoin, kuten myös kaksi sipulia ja (ison) peukalon pään kokoisen palan inkivääriä. Kuullotin öljyssä ja siirsin kattilaan, johon myös 4-5 desiä vettä. Keitin kunnes porkkanat pehmeitä ja sitten sauvasekoittimella soseeksi.

Kuumennus, joukkoon kunnon loraus kermaa (reilu desi?) , vajaa ½tl sambal oelekia, suolaa ja mustapippuria.

Erinomainen yhdistelmä, tuo porkkana, inkivääri ja chili. Sen lisäksi ranskankermahan saa kaiken maistumaan paremmalta ja siemenet toivat rapeutta, ettei ihan vauvanmössöksi mennyt. Maistui.

Happamia, sanomme me - pihlajanmarjamarmeladi

Toisin kuin sieniä poimiessa, nyt ei tarvinnut mennä edes metsään. Näitähän pihapiirissä riittää. Timotej veti oksia alaspäin ja mä napsin saksilla marjatertut kippoon.

Jonkinlaista hyytelöä oli tarkotus saada aikaiseksi ja sitä kautta testata onko pihlajanmarjoista mihinkään. Päädyimme vaniljaiseen pihlajanmarjamarmeladiin.
Hesarin ohjeen mukaan tehtiin, koska sen ohje paitsi kuulosti lupaavalta, oli myös tarpeeksi pieni. Yksi sillipurkillinen saatiin:

Puoli litraa puhdistettuja marjoja ja 4 dl vettä keitetään 20-25 minuuttia tai kunnes marjat pehmeitä. Siivilöi sen jälkeen mehu kulhoon ja puserra viimeiset mehurippeet marjoista siivilän läpi. Tästä syntyi meille vajaa 3 dl mehua (ohjeessa luki 3,5 dl, mutta me kiehuteltiin marjoja puolisen tuntia).

Mehu takaisin kattilaan, kuumennus. Lisää joukkoon vaniljan tangosta siemenet ja itse tanko palasina. Sekoita joukkoon hillosokeria, ohjeen mukaan sokeria tarvitaan 4½ dl, minä en niin tarkkaan mitannut, mutta varmaan suurin piirtein sama määrä. Anna kiehua kymmenisen minuuttia.

Poista vaniljatangot, purkita marmeladi ja anna jäähtyä.

Ensimmäinen makupala seuraavana aamuna, paahtoleipää ja pihlajanmarjamarmeladia. Hapanta!

Kotitekoinen näkkileipä

Ensin alkuun linkki, resepti läytyy täältä.  Näytti ja kuulosti hyvältä, niinpä päätimme kokeilla. Jotain teimme eri tavalla, koska linkin kuvan näkkäri on aika erin näköistä kuin meidän. Ehkä siksi että me noudatimme reseptiä ja hän ei.... (maissijauhot toivat varmaan kellertävän värin jota ei meidän näkkärissä ei ole).

Me siis sekoitimme yhteen:

• 1 dl kaurahiutaleita
• 3,5 dl spelttijauhoja
• 4 dl siemeniä (valmis sekoitus jossa oli ainakin auringonkukka- ja kurpitsansiemeniä, muitakin, vaan en tiedä mitä)
• 2 tl suolaa
• 1 dl öljyä
• 2,5 dl vettä

Sekoitus oli helppoa ja myös taikinan levitys, koska se oli varsin löysää. Satsista tulee kaksi uunipellistä. Kaada siis puolet taikinasta uunipellille leivinpaperin päälle ja painele toisen leivinpapaerin alla tasaiseksi levyksi. 

Paista 200 asteessa. Ohjeen mukaan noin vartti, mutta meillä oli kyllä pidempään, luulen että reilut 20 minuuttia.

Lohko jäähtynyt levy palasiksi.

Verdict:
Hieman keksimäinen rakenne. Kivan makuista, eikä välttämättä tarvitse mitään leivän päällystyksiä. Toimi hyvin sunnuntain iltapala naposteluna. Kokeilin myös valkosipulituorejuuston kanssa,  sopivat yhteen. Tää näkkäri on varsin kelpo kaveri juustolautaselle, ja terveellisempääkin kuin perinteiset suolakeksit.

Syksy = yrtit siirtyivät kaupunkiin

Joka kesä saviruukuissa on yrttejä. Pakolliset ovat basilika, rosmariini, timjami ja oregano. Muitakin esiintyy vaihtelevasti. Nyt on sesonki lopussa, basilika jo paleltuikin (joku yö ollut siis alle 8C, jopa meran rannalla).

Tänä vuonna muut olivat niin rehottavia ja tuuheita, että päätin ottaa riskin ja yrittää siirtää nämä kaupunkiin. Ostin halpaliikkeestä ruukut, ainoat mitä siellä oli, mutta tarpeeksi neutraalit. Eikä maksanut paljoa, hyvä niin koska tämä kokeilu (ja ruukkujen käyttöikä) saattaa olla kvin lyhyt. Se viherpeukaluus minulta kun puuttuu.

Nyt ovat kuitenkin kauniissa rivissä Väiskin ikkunalaudalla.  Valoa pitäisi riittää vielä muutama viikko, saa nähdä miten käy veden.

Kyllähän tuon rivin katseleminen piristää kummasti. Reunimmaiset, lehtipersilja ja laakerinlehti tuskin kauaa kestävät. Rosmariini, timjami ja oregano voivat olla sitkeämpiä.

Kaali-piparjuurisalaatti

 Kukkakaalia, parsakaalia ja piparjuurta:

Viikko sitten tehtiin kauden viimeinen veneretki Helsingin edustalla.

Sen loppupuolella kävimme Ruohonlahden kanavan rannalla olevassa Faro ravintolassa. Kätevää veneellä koska heillä on omat poijut asiakkaille.

Meidän 'Örnen' Faron poijussa

Söimme selleriä ja sientä pääruoaksi. Ihan hyvää mutta isomman vaikutuksen teki lisuke, kaali-piparjuurisalaatti. Siinä oli kukka- ja parsakaalia, sekä tietenkin piparjuurta.

Eilen tein sitten sen innoittaman suurinpiirtein samanlaista. Kukkakaali siivutettiin juustohöylällä, parsakaalin pikkomisessa käytin sekä juustohöylää että veistä. Kaaleja ei keitetä, joten siivujen on hyvä olla ohuita.

Sekoitin kastikkeeksi noin 3-4 rkl Hellmanin majoneesia, 3-4 tl raastettua piparjuurta, 1 tl punaviinietikkaa, suolaa ja mustapippuria. Kaikki aineet sekaisin ja jääkaappiin maustumaan tunniksi.

Muistuttaa hieman cole slawta. Kiva lisuke grillatulle ruoalle, hampurilaisille, hot dogille jne. Ensi kerralla enenmmän piparjuurta!

Lehtikaalichips

Nyt siis täälläkin. Kaikki ruoka-aiheiset julkaisut ovat hehkuttaneet lehtikaalichipsejä viimeiset pari vuotta. Me olemme toistaiseksi välttäneet tätä aihetta, mutta enää ei onnistu. On ne vaan niiiiin hyviä!

Osta kasa lehtikaalia. Huuhtele ja kuivaa huolellisesti. Poista ruodot (onko oikea sana?!) ja pilko chipsinkokoisiksi paloiksi. Sekoita joukkoon hieman oliiviöljyä ja suolaa. Levitä chipsit uunipelille.

Laita 200 asteissen uuniin 10-12 minuutiksi.  Siirrä tarjoilukulhoon, nauti.

Todella hyvää ja aika terveellistäkin. Tykkään. Paitsi että laitoin liikaa suolaa.... mittamattomuuden huonoja puolia.

Maustamiseen voi käyttää myös esim parmesaania, sesamin siemeniä, chiliä ja kaikkea muuta mahdollista mielikuvituksen mukaan.

Etelä-afrikkalainen kasvismuusi

Heinäsorsan kanssa oli etelä-afrikkalaista kasvislisuketta. Ainakin lisukkeen tehnyt kokkaaja kertoi sen tulevan siitä maasta ja koska hän on siellä syntynyt, niin toki uskomme ja näin lisuke on saanut nimensä, etelä-afrikkalainen kasvismuusi.

Perunan lisäksi tähän muusiin tulee vihreitä papuja ja sipulia (meillä salottisipulia, kun sitä sattui olemaan kotona). Perunaa oli itse asiassa aika vähän, alla olevassa kuvassa näkyy jokunen pala.

Pilko kasvikset, keitä kypsiksi ja muusaa. Sekoita joukkoon suolaa ja mustapippuria maun mukaan sekä reippaasti voita.

Mukavaa ja maukasta vaihtelua, käy arkeen ja juhlavampaan ateriaan siinä missä perunamuusikin.

Härkäpapu'bruschetta'

Timotejlla ja peuroilla on ollut kesän mittaan erimielisyyttä kenen suuhun kasvikset on tarkoitettu. Peurat voittivat vihreä papu ja herne osuuden ja Timotej veti pitemmän korren perunoiden ja härkäpapujen suhteen.

Härkäpapusatoa nautittiin mm tällä tavoin: Keitetyt ja kuoritut härkäpavut sekoitettiin tuoreen mintun, oliiviöljyn, sitruunamehun, suolan ja mustapippurin kanssa. Sekoitus laitettiin voissa paistettujen maalaisleipäsiivujen päälle. Vielä pecorinojuustoa ja varsin miellyttävä iltapala/alkupala oli valmis.

Punajuuria ja porkkanoita näkyi Timotejlla vielä olevan ja viisi kirsikkatomaattia, eiköhän niistäkin keksitä jotain kokattavaa ja blogattavaa.

Tattirisottoa ja savustettuja ahvenia

Sunnuntai-illallinen paremmasta päästä. Tattirisotto itse (!) poimituista tateista ja itse savustettuja (toki kalastaja-Eemelin kalastamia....) ahvenia lisäksi. Niin, ja tuore timjami oli itse kasvatettua. Kovin itsekäs illallinen, siis.

Noin puolen tunnin metsässä samoaminen antoi ihan mukavan tattisadon ensikertalaisille

Kaksi kaupunkilaista ei metsään mene ihan helpolla. Nelisen vuotta sitten uskalsimme sen tehdä ensimäisten pakkasten jälkeen (jotta hirvikärpäset ja muut ötökät olisivat varmasti jo muilla mailla) ja yllätykseksemme opimme löytämään suppilovahveroita.  Tämä vuosi on kuulemma vuosisadan tattivuosi, ja niinpä mekin päätimme rohkaista mielemme ja menimme metsään. Metsään olisi tattiretkemme varmasti mennytkin ellei mökkinaapuri olisi sattunut kohdalle ja näyttänyt miltä tatit näyttävät...

 Sato siivutettiin ja laitettiin keittiön pöydälle kuivumaan.

Timotejn mielestä näyttävät omenan siivuilta

Makupalaksi paistoin voissa tatteja ja timjamin oksia. Ne laitettiin risottoa maustamaan.

Savustimme kalastaja-Eemelin ahvensaaliin.

Ja näistä sitten syntyi se sunnuntai-illallinen paremmasta päästä. Nyt sitten voikin siirtyä vatsojensa viereen lepäämään uutta viikkoa odotellessa.

Heinäsorsaa kermakastikkeessa

Timotej näki Stockan herkussa tuoreita sorsia ja ehdotti niitä lauantain illalliseksi. Niinpä hän sitten osti kaksi sorsaa, joiden oletimme olevan sopiva määrä neljälle ruokailijalle. Sorsareseptejä oli netissä paljon, mutta suurinosa oli toistensa kopioita, sekä ruotsin- että suomenkieliset. Päädyin sitten varsinaiseen klassikkoon, sorsaa kermakastikkeessa.

Täytin sorsat sipulin lohkoilla. Lohkoja laitoin myös pataan sorsien viereen. Pataan meni lisäksi kourallinen timjamin oksia, loraus punaviiniä ja tietenkin suolaa ja mustapippuria.

Pinnalle vielä pekonin siivuja, sitten 150 asteisessa uunissa kunnes lintujen sisälämpötila oli 60 astetta, siihen meni parisen tuntia. Jätin linnut puoleksi tunniksi vetäytymään folioon ja siivilöin liemen.

Ruoan vaikein vaihe tuli tässä vaiheessa. Lihojen irroittaminen oli yllättävän työlästä. Timotej oli siinä minua parempi, muttei hänkään kokenut hommaa helpoksi. Siivutin lihat ja jätin odottelemaan ruokailua.

Kastikkeeseen ajattelin käyttää padassa olleen liemen, vaan sen suurustamisesta ei jostain syystä tullut mitään ja niin aloitin alusta. Kastike numero kaksi alkoi perinteisesti voilla ja vehnäjauhoilla. Kermaa lisäksi ja kun kermakastike valmis, niin maustoin sen sinihomejuustolla ja karpalohyytelöllä. Olipa hyvää, suolaisen ja makean liitto toimi tässäkin tapauksessa.

Ruoka siis maistui hyvältä (sorsa EI maistu kanalta), kastike oli erinomaista ja etelä-afrikkalainen kasvislisuke myös maukasta. Mutta, kauniiksi tuota annosta ei voi mitenkään sanoa!

Punajuurihummus

Lauantain alkupalaksi ajattelin punajuurihummusta. Googlasin hetken ohjeita, mutta yhtään mielestäni oikeanlaista reseptiä ei sattunut silmiini. Sitten käänsin katseen pois näytöltä ja huomasin vieressäni kököttävän uusimman Glorian ruoka ja viini lehden, ja mitä olikaan kannessa - punajuurihummus. Alitajunta oli tehnyt tepposet, laittanut idean muhimaan ja unohtanut lähteen.

Ohejtta en tullut noudattaneeksi mittojen osalta, laitoin summamutikassa. Tässä kuitenkin Glorian resepti nille jotka mittaamisesta tykkäävät....

600 gr punajuuria
3rkl sitruunan mehua
½ dl tahinia
½ dl oliiviöljyä
2-3 valkosipulinkynttä
suolaa
sokeria
mustapippuria

Keitä, kuori ja piko punajuuret. Laita kaikki aineet monitoimikoneeseen ja sekoita tahnaksi. Jos maltat, anna vetäytyä jääkaapissa jonkun aikaa, maku syvenee. Jos et malta (nimimerkillä kokemusta on), syö heti. Me kauhottiin tahnaa sekä tumman että vaalean leivän päälle, hyvin passasi kummankin kanssa.

(Jämät sitten yksi ruokailijoista veti lusikalla suoraan suuhun muutamaa tuntia myöhemmin.)

Glorian jutussa tämä oli yhdistetty lihapulliin, pitänee joskus testata sitäkin ideaa.

Kalanyytit ja fenkolia

Ehkä säännölliset lukijat muistavatkin että en ole fenkolin ystävä. Olen muutaman kerran yrittänyt päästä sen makuun, mm grillattuna, mutta ei oikein ole menestystä ollut.

Tässä kuvassa yritys oli yhdistää fenkoli kalaan. Nyyteissä kuhan, lohen ja fenkolin lisäksi myös kirsikkatomaatteja ja tuorejuustoa (ei näy kuvassa).

Verdict? Toistaiseksi paras fenkoliyritys, oli oikeasti ihan hyvää. Ehkä sitä tässä iässä voi oppia tykkämään uusista mauista..... tai sitten ei.......