Juustokuorrutettu pinaattinen tomaattikeitto

Tällainen sattui silmiini netissä, ohje löytyy täältä. Näytti maukkaalta, hauskalta, kauniilta ja siinä oli joku juju = piti kokeilla kutakuinkin saman tien. Joten tässä meidän versio samasta reseptistä. Ei tullut yhtä kaunista, mutta oikein maukasta oli.

Tee ensin tomaattikeitto, joko oman reseptin mukaan tai näin:

Kuullota öljyssä hienonnettua sipulia (1), valkosipulia (1-2 kynttä), aurinkokuivattua tomaattia (4-5 kpl) ja yhtä laakerinlehteä. Mausta kuivatulla basilikalla ja timjamilla, myös suolalla, mustapippurilla ja sokerilla. Lisää purkillinen hyvää tomaattimurskaa ja toinen purkillinen vettä. Anna muhia pienellä lämmöllä. Poista laakerinlehti. Lisää 1 tl balsamicoviinietikkaa, tarkista maku ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Voit sen jälkeen soseuttaa sauvasekoittimella, mutta ei mitenkään välttämätöntä.

Valmiina uuniin

Keiton muhiessa, tee pinaattisekoitus. Paketti tuoretta pinaattia, yksi sipuli ja yksi valkosipulinkynsi hienonnettuna wokataan kevyesti oliiviöljyssä.

Rapatessa roiskuu pisaroista päätellen

Laita keitto annoskulhoihin, pinaattisekoitusta päälle ja mozzarellajuuston palasia. Kuorruta uunissa, meillä oli 10-15 minuuttia, speksit: 200 astetta, kiertoilma ja grillivastus.

Laitoin uunipellille mukaan myös oliiviöljyllä siveltyjä leivänsiivuja joiden päälle leikkasin valkosipulista ohuita siivuja = nopea tapa tehdä valkosipulileipää.

Nyt sitten funtsin että pitäisikö ostaa tuollaiset komeat annoskokoiset soppakulhot, jospa sitten minunkin tekemästäni tulisi yhtä kaunista kuin malliblogissa. Välineurheilua tämän ruoanlaittokin!?! Äh, jäänee tekemättä, keräävät vain tomua ja vievät tilaa.

Siikaa foliossa

Siikafilee per nuppi. Päälle oliiviöljyä ja raastettua piparjuurta, suolaa ja mustapippuria. Sekä kevätsipuli. N 20 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Nam.

Lisukkeena uunissa oli myös raita- ja keltajuurta, porkkanaa ja purjoa. Not so very much bad at all. Nuhainen Timotej arvosti erityisesti piparjuurta, maku tuntui maku- ja hajuaistittomallekin henkilölle.

Cobb salad meidän tapaan

Amerikkalaisissa ravintoloissa on yleensä ainakin kolme pääruokasalaattia, chef salad, caesar salad ja cobb salad. Joten niiltä vuosilta tulee tämän salaatin inspiraatio. Tosin ei aivan puhdasoppinen versio, mm tästä puuttuu kana.

Tämä on taas tällainen tyhjennä-jääkaappi-projekti tyyppinen postaus. Meillä kun oli tarjolla tomaattia, homejuustoa, avokadoa, pekonia, kananmunaa ja jäävuorisalaattia. Kanaa ei ollut, mutta minun mielestäni parempi niin. Ja kevätsipulin sijasta purjoa.

Kastikkeena perinteinen punaviini-oliivivöljy sekoitus.Cobb salad syntyi kuulemma 1930-luvulla Hollywoodissa. Näin 70+ vuotta myöhemmin toimii edelleen.

Sitruunakastike kalalle

Keitetty kala ei nuorena kuulostanut herkulliselta ja kokemuksetkin tukivat asennetta. Nimittäin anopin suku tarjosi keitettyä turskaa ilman mausteita ja kastikkeita. Niistä vuosista jäi käsitys että Norjasta ei maukasta ruokaa saa ja keittäminen ei kalalle sovi. Molempien asioiden osalta olen mieleni muuttanut.

Kalakattilan ostimme joskus 90-alun alussa ja käyttöä on riittänyt. Muistin just että olen tainnut jo tästä asiasta blogatakin. Kävin katsoamassa, ja totta, tällainen juttu, jossa kuvilla ei koreilla,  löytyi kolmen vuoden takaa. Mutta ei se haittaa, tällä kertaa pääosassa onkin kastike, sitruunakastike (keitetylle) kalalle. Myös resepti johtaa 90-luvun alkuun ja eka kertaa tätä on tehty meidän keittiössämme samoihin aikoihin kun tuo kalakattila hankittiin.

Kuori sitruuna ohuelti, niin ettei tule yhtään valkoista mukaan. Leikkaa kuori ohuiksi suikaleiksi ja keitä ne pehmeäksi vesitilkassa kattilassa, kaada vesi pois. Sekoita kaksi desiä  ranskankermaa, loraus kalafondia (tai kalaliemikuutio), sitruunan kuorisuikaleet ja 1 dl kuohukermaa. Kiehauta. Mausta valkopippurilla ja sitruunanmehulla.

Mukana myös kaksi wokattua kasvissekoitusta: pinaattia ja sipulia, sekä keltajuurta ja vihreitä papuja. Jälkimmäiset esikeitin ja jäähdytin kylmässä vedessä jotta värit säilyisivät. Wokatessa maustoin ne kevyesti seesamiöljyllä (ja kuvasta päätellen myös mustapippurilla). Pinaatti-sipulit saivat tyytyä suolaan ja mustapippuriin.

Lisää pikaruokaa - sinisimpukoita siiderissä

Kalakeiton lisäksi toinen nopea herkku, joka myös on useamman kerran tänne Villa Sandiin päätynyt (linkkien takana aikaisemat kolme postausta). Sinisimpukat. Tällä kertaa siiderissä.

Pilko varsiselleriä, valkosipulia, sipulia, chiliä. Kuullota öljyssä. Lisää joukkoon hyvää kuivaa omenasiideriä, parisen desiä.

Kun siideri kiehuu, kaada kattilaan pestyt sinisimpukat. Kansi päälle, anna simpukoiden höyrystyä muutama minuutti. Valmista.

Viimeksi vielä simpukkakeon päälle (lehti)persiljaa. Ja aikaa tähän ei saa kulumaan puolta tuntia vaikka yrittäisi. Varsinkin kun kaupasta saa nykyisin valmiiksi putsattuja sinisimpukoita.

Suosittelen perjantai-illan iloksi.

The SIlver Spoon ja tarinaa keittokirjoista

Kaniresepti löytyi netistä ja alkuperä oli The Silver Spoon, italialaisen keittiön 'raamattu'. Kun reseptiä hain ja tuohon Hopealusikkaan törmäsin, niin innostuin tutkimaan sitä enemmänkin. Sillä seurauksella, että viime lauantaina klikkasin Amazonilta sen itselleni. Torstaina kirja tuli kotiin UPSn toimittamana, ja toimitus jopa kuului hintaan, not bad.

Kirja edestä, kirja takaa...

1504 sivua italialaista ruokaa! Pitäisköhän tehdä kuin elokuvassa Julia ja Julie ranskalaisen keittiön osalta: kokata läpi kaikki reseptit?!? Ehkä en kuitenkaan. Melkoinen opushan tuo on, jos edes muutaman reseptin tekisin, niin vähän olisi auktoriteettiä puhua 'aidosta italialaisesta keittiöstä', vai mitä luulette?

.... ja kirja sohvalla makaa.

Keittokirjojen rooli on muuttunut paljon viime vuosien mittaan. Kirjoja meilläkin on jokunen, kts kuva alla, mutta käyttö on jäänyt vähemmälle. Inspistä ja ideoita tulee haettua enemmän netistä. Toki noita kirjojakin selaan edelleen, nimenomaan ideointivaiheessa. Jos ruokalaji on jo selvä, mutta tekotapa auki, netti yleensä auttaa siinä vaiheessa.

Kuvan ottamisen jälkeen innostuin siivoamaan hyllyn, pienet vihkoset päätyivät kierrätykseen. Nyt on tilaa uusillekin kirjoille. :) 

Viime vuosituhannen lopulla lehtien mielenkiintoiset reseptit, joita olin säästänyt jossain tapauksissa vuosiakin, päätyivät leikekirjoihin. Poika kuvitti liha- (ankkaa ja koiraa?!) ja kalakirjojen kannet, kasvis-, jälkiruoka-, leivonnais- (!)  ja pikkupurtavakirjat jäivät kuvittamatta. 

Lyijykynällä tehdyt Aku ja Hessu eivät kovin hyvin enää näy kaikkien rasvatahrojen joukosta.

Blogissamme on usein ollut reseptejä joiden olen todennut olevan 90-luvulta tai 2000-luvun alusta, ne siis näistä omista leikekirjoista noukittuja. Edelleen ovat ahkerassa käytössä, mutta reseptien määrä ei oikein enää lisäänny. Nyt uudet ideat tulee testattua nopeammmin ja dokumentoitua tänne Villa Sandiin.

Reseptienkin suhteen minulla tuntuu olevan kausia. Yhteenaikaan ruokablogit olivat pääasiallinen ideoiden lähde, tällä hetkellä en seuraa yhtäkään ruokablogia, mutta sen sijaan lehtien ja muun median ruokasivut ovat ahkerassa käytössä, esimerkkinä voisin mainita bbc food ja fine cooking. Vinkkejä muista hyvistä inspiraation lähteistä?

Pikaruokaa parhaimmillaan - kalakeittoa ja parmesaani-'aiolia'

Meillä tehdään kalakeittoa aika usein, täällä blogissakin niitä 'reseptejä' on esiintynyt useampia. Helppoa, nopeaa, muunneltavaa ja jopa hyvää sekä terveellistä. Mitä muuta voisi toivoa. Yhteisiä nimittäjiä meidän kalakeitoissa on kaksi, yleensä niissä ei ole perunaa ja maitoon niitä ei keitetä koskaan. Kirkas liemi pitää olla.

Tällä kertaa kattilaan päätyi jääkaapista löytyneitä vihannesten jämiä; varsiselleriä, porkkanaa, chiliä, lanttua, vihreitä papuja, purjoa, oliskohan ollut jotain muutakin, tiedä häntä. Kuullotin noita kaikkia hetken olliviöljyssä, lisäsin lorauksen valkoviiniä ja annoin keihua hiljalleen kunnes viini liki kokonaan haihtunut. Sitten puoli litraa Puljongin kalalientä, Santa Marian Fish and Seafood maustetta ja purkillinen Mutin kirsikkatomaatteja. Kiehuttelin hiljalleen. Lisäsin kalat, lohta ja siikaa tällä kertaa. Kun kalat kypsiä (mikä tapahtuu liki silmän räpäyksessä), kaadoin joukkoon kourallisen katkarapuja ja hienonnettua tilliä. Valmista.

Syy postaukseen on kuitenkin parmesaanilla ja valkosipulilla maustettu smetana, se kuuluisa piste iin päällä tässä sopassa. Sekoitin n puoli purkkia smetanaa, yhden murskatun valkosipulikynnen ja 1-2 tl raastettua parmesaania. Aivan loistava yhdistelmä joka syntyi puolivahingossa kun jääkaapista löytyi smetanapurkki ja parmesaania ja päätin kokeilla mitä siitä syntyy. Kyllä oli hyvää!

Honey bunny = coniglio al miele con vendure = hunajakania ja kasviksia

Who framed Roger Rabbit? (Sen niminen leffa oli n 1986, tässä tapauksessa jäljet johtavat Timotejn mielikuvitukseen ja tausta muistuttaa kummasti keittiömme lattiaa...)

Timotej näki Stockan herkussa tuoreen kanin (tai, oli niitä useampiakin) ja esitteli sen perjantaina minulle. Siinä tuli lauantain illallinen päätettyä. Kumpikin on syönyt kania ravintoloissa maailmalla, mutta itse emme ole koskaan sitä kokanneet.

Joten ensin piti surffata resepti-ideoita ja sitten vielä paloitteluohjeita. Timotej otti teurastajan roolin ja paloittelu sujui erinomaisesti tämän ohjeen katsomisen jälkeen. 

Minä päädyin italialaiseen reseptiin, tähän. Ei, en osaa italiaa, google translate auttoi ja pienistä virheistä (esim kanin määrä näytti olevan 200 kg! tai jopa 1200 kg, se oli hieman epäselvää, tulkitsin että tarkoittivat 1,2 kg) huolimatta tämä onnistui varsin hyvin. Puolet kanista laitoin pakastimeen, meille kahdelle yksi kani (1,2 kg lähtöpaino ennen pilkkomista) olisi ollut liikaa. Käytän alla kuitenkin koko kanille tarkoitettuja määriä, vaikka minä siis sovelsin jonkun verran.

Sulata padassa 80 grammaa voita ja lisää 1 rkl hunajaa (minä laitan kyllä ensi kerralla enemmän). Sekoita ja lisää kanin palat ja anna ruskistua molemmin puolin. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Nosta palat pois ja jätä odottamaan folion alle.

Lisää hunajavoin joukkoon desin verran valkoviinietikkaa (tätä laittanen ensi kerralla vähän vähemmän), vähennä lämpöä ja anna viinietikan haihtua liki olemattomiin.

Laita pataan vihannekset, meillä lanttua, porkkanaa ja vihreitä papuja. Alkuperäinen resepti piti sisällään myös (pakaste)herneitä, mutta koska kumpikaan meistä ei oikein niistä pidä, niin jätettiin pois. Toinen muutos oli, että reseptin mukaan kasvikset olisi pitänyt esikeittää, mutta minusta se kuulostaa turhalta, jopa järjettömältä, en tehnyt niin.

Sekoita vihanneksia hetki hunajavoissa ja lisää sitten kanin palat pataan. Laita uuniin muhimaan, meillä oli n 70 minuutia 180 asteessa.

Hyvää (uskoisin että vielä parempaa jos lisäisi hunajan ja vähentäisi viinietikan määrää), erilaista (kani EI maistu kanalta, meidän mielestämme) ja varmasti se toinenkin puolikas tulee syötyä. Ehkä joku ranskalainen tai espanjalainen versio, niissäkin maissa kania syödään paljon.

Hirven ulkofilee uunissa sekä kelta- ja raitajuurta

Pakastimessa oli tällainen. Hieman iso meille kahdelle... joten on odotettu sopivaa tilaisuutta tehdä tästä ateria isommalle porukalle. Viime sunnuntaina oli 11 ruokailijaa pöydän ympärillä, niinpä menyy rakentui tämän ison fileen ympärille.

Tein kuivan mausteseoksen marinaadin sijasta. Murskattua valkosipulia, suolaa, mustapippuria, tuoretta rosmariinia ja muutama murskattu katajanmarja. (Filee oli pakko katkaista, ei olisi muuten mahtunut paistinpannulle ruskistumaan.) Mausteseos oli lihan pinnassa muutaman tunnin, poistin sen sitten ennen ruskistamista. Ruskistamisen jälkeen laitoin lihan uunivuokaan ja päälle kunnon siivut silavaa. Uunissa, 175 astetta, liha oli kunnes sisälämpötila oli 56 astetta. Oliskohan vienyt reilut puoli tuntia. Toiset puoli tuntia ja ylikin liha vetäytyi foliossa. Lopputuloksena on paras koskaan tekemäni hirvi, aivan loistavan mureaa ja maukasta.

Alkuruoaksi oli muikunmätiä ja siikasalaattia blinien kera. Pääruokahirvi sai lisukkeekseen paria eri salaattia, suolakurkkua, punaviinikastiketta ja uunissa paahdettuja kelta-sekä raitajuuria, maa-artisokkaa ja omenaa  sipuli-piparjuuri-kastikkeessa.

Raita- ja keltajuuret, maa-artisokat ja omenat kuorin ja paloittelin. Joukkoon suolaa ja oliiviöljyä, uuniin (200 astetta) kypsymään. Sillä aikaa kun juurekset olivat uunissa, hirvi vetäytyi folion sisällä.

Juuresten uunissa ollessa tee kastike: hienonnettua salottisipulia (sitä saa olla paaaaljon, meillä taisi olla neljä banaanisalottia), raastettua piparjuurta, oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa. Sekoita kuumat juurekset kastikkeeseen, aseta tarjoiluvadille ja koristele vesikrassilla.

Tähän kuvaan ei näköjään sattunut kuin yksi raitajuuren pala, harmi, ovat kauniita kuin polkagris-karkit!