keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Janssonin kiusaus aloitti perunasadon hyödyntämisen

Timotejn perunasato oli vallan onnistunut, ja porkkanoitakin tuli. Tosin nuo porkkanat ovat jonkun asteisia mutaatioita, ei ole ihan standardimallisia. Nyt on sitten haaste saada nämä raaka-aineet käytettyä, joten peruna- ja/tai porkkanareseptit tervetulleita!


Janssonin kiusausta meillä tehdään silloin kun jääkaappi on tyhjä eikä jakseta lähteä lähikorttelin kauppaa kauemmaksi. Nimittäin huonoimmissakin valikoimissa on yleensä tarjolla perunaa, sipulia, kermaa ja anjovista, ja muutahan tähän ei tarvita. Ja tällä kertaa ei edes niitä perunoita...ja sipuliakin löytyi. Joten kaksi tavaraa ostoskoriin ja takaisin kotiin ruoanlaittoon.
Timotejn kuorimat ja pilkkomat oman maan perunat (n 6 kpl), purkillinen anjovisfileitä ja yksi sipuli silputtuna voideltuun uunivuokaan. 2 dl kermaa, johon lisäsin 1-2 tl anjovislientä, mukaan vuokaan.  Uuniin ja
 n 45 minuuttia myöhemmin on ruoka valmis.

Tarjoiltiin Ahkera-Liisan suolakurkkujen kera. Yksinkertaista, mutta kelpaa hyvin kerran-kaksi vuodessa. Tää kyllä melkein pakottaa juomaan lasillisen olutta ruokajuomana.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Syksyllä kuuluu tehdä omenapiirakkaa

Niin, syksyyn kuuluu omenapiirakka, osaa sitten leipoa tai ei! Joten minäpä löysin jostain muistini kätköistä leivontataidottomalle (-haluttomalle?) sopivan piirakan.


Pohjana tortilla (kuinkas muuten...). Siihen päälle 1 dl kevytranskankermaa johon sekoitettu 1 tl vaniljasokeria (huom! tämä määrä riitti kahteen tortillaan). Seuraavaksi siivutetut omenat ja hieman kanelia. Muistaakseni alunperin reseptissä oli myös pähkinärouhetta mutta meillä se jätettin mahdollisen allergian vuoksi pois.


Oli 200 asteisessa uunissa. En tietenkään katsonut kelloa, mutta oliskohan ollut 15-20 min kun omenat näyttivät pehmenneiltä ja kevyesti ruskettuneilta. Uunista ottamisen jälkeen lisäsin juoksevaa hunajaa piirakan päälle.

Ja lautasella siihen lisättiin vielä vaniljajäätelöä. Ei hassumpaa, mutta ei kyllä 'aidolle' piirakalle vedä vertoja. Jotain jäin kaipaamaan, pitää miettiä ensi kerraksi miten lisätä makua. Ehkä ne pähkinät.

Syksy se on sitten tullut ja Villa Sandi siirtyy enenevässä määrin kaupunkikeittiöön. Grilli sai hupun päälleen ja




ulkoruokintaan tarkoitettu pöytä ja tuolit jossain tuolla vajan perukoilla. Timotej nsoti loput perunat ja porkkanat tänään, mutta siitä toiste lisää.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Kuhaa Ajvar Relish kastikkeessa

Tämä juontaa juurensa Ruotsin vuosiin. Suomeen muutettuamme täydensimme Ajvar varastoamme aina Tukholmassa käydessämme. Mutta siitä on jo kauan, vuosikausia Ajvaria on saanut Suomestakin. Tämä Ajvar kala oli yksi suuria arki-illan suosikkeja kun nuorempi sukupolvi vielä illasti kanssamme joka päivä. Hyvä ja maukas tapa saada kala maistumaan.

Myös tulisempi versio saatavilla, tämä mieto kastike

Ajvar on serbialainen paprikasäilyke, jota voisi tehdä itsekin, mutta toistaiseksi olemme tyytyneet purkkiversioon. Tätä saa ainakin Stockalta ja isommista K-kaupoista.

Paloittele kala n 2x2 cm paloiksi. Me käytimme kuhaa, mutta kutakuinkin kaikki vaaleat kalat käyvät hyvin. Mausta kala suolalla. Laita korkeareunaiseen paistinpannuun (traktörpanna) 2 dl kuohukermaa ja n 3 kukkurallista rkl Ajvaria. Sekoita. Lisää kalan palat.

Aineet valmiina, seuraavaksi levy kuumaksi
Kun valitsemasi lisuke melkein valmis, kuumenna levy ja anna kalakastikkeen kiehua kevyesti kunnes kala kypsää. Se taisi viedä 5-10 min. Minä autoin prosessia kauhomalla kuumaa kastiketta kalapalojen päälle.
Mukavasti poreilee ja hyvä tuoksu täyttää keittiön

Meillä lisukkeena tällä kertaa keitettyjä papuja ja kukkakaalia, molempien herkkuja. Toki esim peruna ja riisikin käy.

Tarjoile kala valitsemasi lisukkeen kera.


Timotejn lautanen aterian jälkeen, ei kuulemma kehdannut nuolla sitä vaikka mieli teki.


Miten näin hyvä ateria oli voinutkin unohtua vuosikausiksi. Taisi olla eka kerta kun tehtiin sen jälkeen kun nuorempi sukupolvi muutti pois, kohta neljä vuotta sitten! Dementiaa....?

torstai 22. syyskuuta 2011

Sinappi-yrttikuorrutettua porsaan filettä ja Hasselbackan perunoita

Otsikko jo kertoo meidät tunteville että nuorempi sukupolvi on käynyt syömässä - tarjolla lihaa ja perunaa. Oli kyllä varsin hyvää sellaista. Suosittelen lämpimästi liha- ja kastikereseptejä, helppoa ja maistuvaa. Toki myös Hasselbackan perunoita, mutta nehän ovat klassikoita ja monen teidän reseptivalikoimassa joka tapauksessa.


Lähtökohtana yksi iso porsaan sisäfilee neljälle. Marinadi/kuorrutus: sekoita 1 rkl dijon sinappia, 1 rkl karkeaa dijonia, 3 murskattua valkosipulinkynttä, kourallinen hakattua persiljaa, hieman timjamin lehtiä ja 1 rkl oliiviöljyä tahnaksi. Levitä marinadi/kuorrutus porsaan fileen päälle ja anna maustua muutama tunti, tai sitten ei (tässä tapauksessa enemmänkin kuorrutus kuin marinadi, joten jos aika vähissä, älä huoli, hyvää tulee kuitenkin).
.
Kuorrutettu liha matkalla uuniin
Kuori sopiva määrä perunoita ja tee niihin viillot, mutta ei pohjaan asti.

Timotej osaa Hasselbackan perunat, tarkkaa työtä

Perunat voideltuun vuokaan ja joka perunan päälle voita (Timotej viiltää voin juustohöylällä) ja  korppujauhoja.

Uuniin menossa
Tässä vaiheessa uunin pitäisi olla kuuma, 175 astetta.  Laita perunat uuniin ja liha n 10 minuuttia myöhemmin. Liha oli uunissa n 35-40 minuuttia ja hento rose oli kypsyysaste. Perunat olivat n 60 minuuttia, 10 min ennen lihaa ja n 10 min lihan vetäytyessä folion sisälllä.

Tee sillä aikaa kastike kun liha ja perunat muhivat uunissa. Freesaa öljyssä pari pilkottua shalottisipulia, lisää timjamin lehtiä, mustapippuria, kanafondia ja vettä. Anna kiehua kymmenisen minuuttia.

Kastikepohja ilman ranskankermaa
Juuri ennen tarjoilua sekoita joukkoon purkillinen ranskankermaa. kuumenna ja kastike on valmis.


Leikkaa liha siivuiksi ja tarjoile kastikkeen ja perunoiden kera.


tiistai 20. syyskuuta 2011

Sadonkorjuusta sadonkeruuseen - ensimmäinen suppilovahveropiirakka tänä vuonna

Facebookin ja lounaskeskusteluiden perusteella sieniä saa tänä vuonna ämpärikaupalla. Me emme ole oikein metsäihmisiä, mutta kun kutakuinkin roskiksen takaa saa lyhyessä hetkessä poimittua yhden aterian ainekset, niin mikä ettei. Niinpä sunnuntaina herkuteltiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna tuoreilla omin kätösin poimituilla suppiksilla. Hetken pohdittiin saako kunnian olla ensimmäinen ruokalaji keitto, piiras, pasta vai joku muu. Piirakka voitti.

Kotiin tultuamme kävelimme Stockalle hakemaan muut raaka-aineet (jostain syystä jääkaappi oli, taas, tyhjä). Siinä kävellessämme päätimme että kylmäsavustettu poronpaisti sopinee hyvin suppisten seuraksi.


Sienet pannulle ja siinä paistuivat kunnes neste ensin irtosi ja sitten haihtui. Siinä vaiheessa joukkoon nokare voita ja yksi punasipuli pilkottuna. Kuullota.


Piirakkataikinan (itse tehdyn tai kaupasta ostetun....) päälle sieni-sipuliseos ja pilkottua poroa. Purkillinen ranskankermaa ja kaksi munaa sekaisin, joukkoon rosepippuria ja paprikajauhetta, taisi siinä olla mustapippuriakin. Seos piirakan päälle. Ja pisteeksi iin päälle Timotej raastoi aitoa parmesaania.
Piirakka oli 200 asteisessa uunissa 35 minuuttia.


Tarjoiltiin tomaatti-paprika-kurkku-feta-oliiviöljy-balsamico-salaatin kera. Se kunnon parmesaani teki piirakasta erikoisen hyvän, on se vaan eri asia kuin Valion valmiiksi raastetut bulkkijuustot!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Ratatouille jatkaa sadonkorjuuta

Pitkä tauko bloggauksessa ja ruoanlaitossa. Syynä tietenkin (työ)matkat. Eilen vihdoin jatkui sadonkorjuu ja tällä kertaa lautaselle päätyi ratatouille tyyppinen kasvishöystö.

Osa raaka-ainesta, valkosipuli ja paprikat jo paistinpannulla
Raaka-aineet neljälle: keltainen, punainen ja vihreä paprika, munakoiso, kesäkurpitsa, sipuli, muutama pieni porkkana, neljä tomaattia, kaksi valkosipulin kynttä, pari hassua papuakin oli mukana. Ja purkillinen Mutti tomaattimurskaa. Mausteeksi pari ruokalusikallista kasvisfondia ja hieman mustapippuria.

Paprikat ja valkosipulit kuullottumassa
Pilkoin vihannekset ja laitoin erissä paistinpannun kautta uunivuokaan. Ajattelin että kevyt paistaminen toisi lisää makua, tiedä sitten jos oikeasti oli niin, vaan eipä varmaan haitannutkaan. Viimeiseen satsiin lisäsin tomaattimurskan. Kaikki uunivuokaan, kasvisfondi ja pippuri myös, kevyt sekoitus ja uuniin. Enpä tullut katsoneeksi kelloa mutta olisikohan ollut reilu puoli tuntia uunissa. Tavoitteena oli pehmeät vaan ei muusaantuneet vihannekset.



Matkalla uuniin
Kasvishöystön lisäksi lautasella oli paistettua turskaa.


Nyt alkaa Timotejn kasvimaa olla tyhjä ja niin ollen sadonkorjuu osaltamme ohi tänä vuonna. Seuraavaksi vuorossa on suppilovahverokausi, ensimmäiset noukittiin tänään.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Juristin kasvissosekeitto

Juristeilta saa yleensä lainopillisia neuvoja, mutta joskus myös inspiraatiota ruoan laittoon. Tämä soppa syntyi ideasta jonka juristi mainitsi lounaspöydässä. Kuulosti niin hyvältä että pakko oli kokeilla omaa versiota.
Valmis ateria
Vielä löytyi omasta kasvimaasta materiaalia ja lisäksi litra Puljongin kasvislientä. Niistä syntyi soppa joka sai mausteekseen vuohenjuustoa ja pestoa.


Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi ja lisää pilkotut kasvikset. Meillä kattilaan päätyi punajuuria, porkkanaa, papuja, perunoita ja sipulia. Keitä kunnes kaikki kypsiä. Soseuta sauvasekoittimella (jollaista ei Villa Sandissa ole) tai monitoimikoneessa.

Tein soseutuksen kahdessa erässä ja jätin ison osan nesteessä eri kulhoon. Soseutuksen jälkeen takaisin kattilaan ja sitten keitinlientä mukaan kunnes sopiva koostumus.


Kuumenna keitto ja tarjoile. Laitoimme lautasille pari teelusikallista Chavroux pehmeää vuohenjuustoa ja nokareen pestoa sopan päälle. Aivan erinomaista! Sekoitin ne keiton joukkoon, ja erityisesti peston maku oli se kuuluisa piste iin päällä.


Juustoa ja pestoa laitettiin myös 'Kantolan valitut' suolakeksien päälle. Hyvä yhdistelmä sekin. Syötiin loppuun sekä juusto että keksit.....


perjantai 2. syyskuuta 2011

Punasipuli-feta-pinaattipiirakka


Perjantain iltapala. Lähtökohtana valmis piirakkataikina. Enpä ole äitini tytär siinä mielessä että minulla tuo jauhopeukalo on jäänyt kehittymättä, joten valmistaikinalla mennään. Kiitos Myllyn Paras, pyöreä piirakkataikina suolaiselle piirakalle kelpasi hyvin. Selvästikään jauhot ja minä ei sovita yhteen...


Piirakan täyte: punasipulia, fetaa ja tuoretta pinaattia Perniöstä (vai lieköhän Tenholasta), Hästön tilalta. Piirakkapohja vuokaan. Kuullotin pinaatit öljyssä (voi oli loppu), ja sen jälkeen siirsin ne taikinan päälle. Sipulit kuullotin ja nekin lisättiin vuokaan. Feta palasiksi ja päällimmäiseksi.


Purkki kermaviiliä, kaksi munaa, hieman suolaa, paljon mustapippuria, pari rkl parmesaaniraastetta kulhoon, sekoitus ja piirakan päälle. Kuumaan (200 astetta) uuniin alaritilälle ja 30 minuutin päässä oli ruoka pöydässä ja lautasella.