Pannukakkua ja brunsseja

Parina peräkkäisenä sunnuntaina ollaan oltu brunssilla (onkohan tämä suomen kielen sana?). Eka niistä ravintolassa Göteborgissa ja toinen kotona Väiskillä. Ravintolan brunch oli varsin hyvä ja opetti sen että tarjottava kannattaa olla pieninä palasina niin jaksaa syödä useampaa sorttia!

Kotona mentiin aika perinteisesti: graavisiikaa, savulohta, silliä, parmakinkkua, paahtopaistia, salaattia, munakokkelia, leipää, juustoa, suolakurkkua, hedelmiä ja pannukakkua, jonka kera kalastaja-Eemelin noukkimia ja pakastamia Villa Sandin vadelmia soseutettuna ja sokeroituna (ja toki kermavaahtoakin).

Edellisestä pannukakusta olikin jo vierähtynyt useampi vuosi. Perustaikina: 4 munaa, 1 litra maitoa, 5½ dl vehnäjauhoja, ½ dl voisulaa, 1 tl suolaa, 3 rkl sokeria. Sekoitetaan ja taikinan annetaan turvota puolisen tuntia. Uunipellille leivinpaperin päälle ja 200 asteessa paistetaan kunnes kauniin ruskea.

Uunipellinen pannukakkua olisi riittänyt isomallekin porukalle, tai ainakin nälkäisemmälle. Me seitsemän syöjää ei saatu kuin ehkä puolet katoamaan. Doggy bagille oli taas käyttöä.....

Nachoja iltapalaksi

Helppojen iltapalojen sarjassa vuorossa nachot. Ei vaadi ihmeitä, työvaiheita vähän ja nekin yksinkertaisia, raaka-aineista oikeastaan vain kaksi on pakollisia, tähän voi käyttää kaiken maailman jämäruoat. Ja maistuukin hyvältä, joten melkein täydellistä?

Uunipellille tortillalastuja, meillä aina vain perussuolattuja, mutta toki vahvemminkin maustettuja voi käyttää. Päälle voi sitten laittaa mitä vain. Tällä kertaa meillä vain salsaa, mutta olisi voinut olla paistettua jauhelihaa (esim pastakastikkeen jämät), papuja (refried beans toimii loistavasti), kinkkusuikaleita, pekonia, kanaa, mustia oliiveja (erinomaisia!) jne. Tortillachipsien lisäksi se toinen pakollinen ainesosa on juustoraaste. Niin, vaan kaipa se salsakin on pakollinen näin tarkemmin ajateltuna.

Uunipelti uuniin pariin sataan asteeseen kunnes juusto sulanut. Sitten kauhotaan nachosekoitusta omalle lautaselle ja täydennetään sopivaksi katsomillaan lisukkeilla. Minulla tässä kotitekoista guacamolea, ranskankermaa ja pikottua purjoa. Raikasta!

Syöminen tapahtuu sormin ja on melko sottaavaa puuhaa kun juusto venyy ja kaikki nachot tarttuvat kiinni toisiinsa ja niinpä sitä guacamolea ja ranskankermaa saa nuolla sormistansa usein ja huolellisesti. Erityisen maukkaalta nämä maistuu jos syödään muualla kuin pöydän ääressä..... saapa sohvakin osansa suttaisista sormenjäljistä.....

Kauppahallin avajaiset

Päätettiin aloittaa päivän kauppareissu Hietalahden kauppahallista, joka on nyt ollut viikon verran auki. Sinnehän siirtyi evakkoon suurin osa Kauppahallin tarjonnasta hallin remontin ajaksi, ja ehkä pysyvästikin. Ajateltiin siis käydä katsomassa miltä näyttää.

Ja aivan sattumalta osuimme paikalle virallisten avajaisten aikaan. Kiva! Alla muutama tunnelmakuva (kännykäkamera on kyllä välillä kätevä, ruokakauppareissulle kun ei tullut otettua järkkäriä mukaan).

Ja halli sitten? Oli hieno, varmasti tulee käytyä. Tänään tosin jäi ostokset tekemättä väenpaljouden takia.

Kala- ja äyriäispata, vai olisiko kuitenkin keitto?

Mikä on keiton ja pataruoan ero? Keitossa lie enemmän lientä. Mietimme myös katetaanko tälle aterialle lusikka vai haarukka-veitsi vai molemmat. Lusikkaan päädyttiin. 

Feskekörkassa käynnin jälkeen kotoa löytyi merikrottia, katkarapuja, kampasimpukoita ja sinisimpukoita. 

Lähiruokakauppa lisäsi listaan fenkolia, savojkaalia, sitruunaa, kevätsipulia, sokeriherneitä, tilliä, chiliä, sipulia ja valkosipulia. 

Reseptiä ei ollut, jotten improvisoimaan jouduimme. Kotona kaapista löytyi onneksemme oliiviöljyä, hummerifondia, valkoviiniä ja Santa Marian 'Fish and seafood' maustetta.

Keitin ensin sinisimpukat. Keitinliemeen laitoin sipulia, valkosipulia, hummerifondia ja valkoviiniä. Simpukoiden kypsyttyä jätin ne odottamaan ja siivilöin liemen keiton/padan pohjaksi. Liemi kiehuvaksi, mukaan sitten sipulia, valkosipulia, chiliä. Niiden jälkeen  fenkolit ja sokeriherneet. Sitten kalanpalat ja levy pois päältä. Kannen alle kuumenemaan myös katkaravut ja sinisimpukat. Kampasimpukat paistoin paistinpannulla, ne lisättiin suoraan lautaselle.

Oli sitten keitto tai pata, hyvää oli. (Kuvan ottamisen jälkeen Timotej huomasi että savojkaali puuttui, oli Majalta unohtunut keittiönpenkille... santsilautasella oli sitten sitäkin.....).

Loistava palvelu muuten Feskekörkassa. Emme halunneet koko kilon pussia sinisimpukoita tähän ateriaan ja kaveri suostui avaamaan pussin ja myymään meille vain muutaman yksittäisen simpukan, kiitos!

Tulipa tässä samalla poistettua yksi vanha oletus, Maja aina ollut sitä mieltä ettei tykkää fenkolista koska se maistuu liikaa anikselta. Mutta sehän maustui hyvälle, ainakin tässä muodossa, pakko myöntää että sopii kalan kanssa loistavasti.

Omatekoinen cole slaw kaalisalaatti

Tykkään kovin cole slaw kaalisalaatista, mutta eipä juuri tule kotona tehtyä. Kaupan valmiita en ole koskaan ostanut, joten lähinnä tätä helppoa herkkua on tullut nautittua amerikkalaisissa ravintoloissa. Joskus parempia, joskus huonompia ovat olleet. Usein ongelmana liika ja/tai huononlaatuinen majoneesi.

Tässä perinteisen cole slaw kaalisalaatin ohje. Ilman mitään ananaksia tai muita kikkailuja. Ai jaa, eipä olekaan, minä kun lisään purjoa ja sitä ei ehkä siinä kaikkein perinteisimmässä versiossa ole.

Raasta karkeasti 1 porkkana. Silppua n puolikas kaali, sujuu parhaiten juustohöylällä. Leikkaa n 5 sentin pätkä purjoa ohuiksi suikaleiksi. Sekoita.

Tee kastike: Sekoita keskenään 2 desiä majoneesia (Hellmans tai kotitekoista), 2 rkl valkoviinietikkaa, 2 rkl kasvisöljyä, 2 rkl sokeria, suolaa. Yhdistä kasvikset ja kastike. Nauti vaikka (pulled pork) hampurilaisen kanssa.

Nyt kun tätä tuli tehtyä pitkästä aikaa ja (taas) hyväksi todettua, niin ehkäpä jää rutiinilistalle.

Pulled pork hampurilaiset omatekoisella BBQ-kastikkeella Super Bowlin kunniaksi

Nuorempi sukupolvi kävi maanantaina illallisella. Tiesin nuoren miehen valvoneen edellisen yön ja katsoneen amerikkalaisen jalkapallon finaaliottelun, Super Bowl, ja niinpä sen kunniaksi tarjolla oli erittäin amerikkalainen ateria.

Pulled pork (revitty possu) on vanha juttu, oikea klassikko, joka on viime aikoina löytänyt tiensä vähän joka ruokablogiin, nyt siis tännekin. Possu tyypillisesti päätyy sämpylän sisään ja saa reilusti grillikastiketta niskaansa. Homma on todella helppoa, muttaa aikaa se vie. Onneksi ei kuitenkaan aktiivista tekemistä, lähinnä odottamista, mutta ei ole mitään pikaruokaa.

Minä ostin sunnuntaina reilu kilon porsaan kassleria ja keitin sitä nelisen tuntia illan mittaan, samalla muuta puuhaillen. Näin se menee: kuumenna iso kattilallinen vettä kiehuvaksi, laita liha kiehuvaan veteen. Mahdollisesti muodostuva vaahto kannattaa 'kuoria' pois ennen kuin lisäät kattilaan pari sipulia palasina ja muutaman valkosipulin kynnen. Anna kiehua kannen alla hiljalleen kolme-neljä tuntia. Nosta liha pois vedestä. Revi parin haarukan avulla 'säikeiksi'. (Ja itse kun tekee niin tässä vaiheessa voi vihoviimeisetkin rasvat nyppiä pois.)

Voit joko tarjoilla heti, siinä tapauksesa sekoita liha ja BBQ-kastike, kuumenna. Minä laitoin sekä lihan että BBQ-kastikkeen jääkaappiin odottamaan seuraavaa iltaa.

Kastikkeen sävelsin pitkälti omasta päästäni, mutta sanoisin että aika perinteinen soosi tuli. Jotenkin näin: kuullotin sipuli- ja valkosipulisilppua öljyssä (yksi sipuli ja 2-3 kynttä). Lisäsin purkillisen tomaattimurskaa, 2 rkl soijaa, 2 rkl punaviinietikkaa, 1 rkl Worchesterkastiketta, yhden murskatun kuivatun chilin, desin verran siirappia, pienen purkin tomaattipyrettä, vähän suolaa ja mustapippuriakin. Ei tullut kirjoittetua ylös silloin kun sitä väsäsin, mutta luulen että tuossa tuli kaikki ainekset. Keittelin seosta vajaan tunnin. Vedin sitten sauvasekoittimella melko sileäksi.

Tarjoiluhetken koittaessa sekoita kastike ja liha ja kuumenna. Mä sekoitin ne uunivuoassa, laitoin folion päälle ja annoin muhia kolmisen varttia ruokailijoita odotellessa. Toki nopeampi tapa kattilassa liedellä toimii ihan yhtä hyvin.

Tarjoile sämpylän sisällä/puolikkaan päällä. Lisukkeeksi esimerkiksi cole slaw kaalisalaattia, marinoituja punasipulirenkaita (molemmat kotitekoisia), suolakurkkuja tai mitä nyt sattuu mieli tekemään.

Sämpylät halkaisin ja kuumensin leikkuupinta ylöspäin uunissa grillivastuksen alla. Ja kuten kuvista näkyy jokainen kokosi ateriansa oman maun mukaisesti, Timotejn malli näyttää jääneen kuvaamatta, maistuva se(kin) oli

Bryggan

Bryggan i Villa Sandi, lång som ett nödår, var i dåligt skick. Så tid att bygga en ny! 

Sagt och gjort, entreprenör hittades och kontaktades, vår betrodda byggmästare fixade åtgärdstillstånd från Hangö stad och nu börjar det hända. Förra veckan började gamla bryggan rivas och under februari skall nya bryggan byggas. Så är planen iallafall. 16 stycken för ändamålet gjutna fundament (koniska, inte komiska) har beställts. Längst ut blir det en betongponton modell "danspaviljong" . . . 

Här gamla bryggdäcket på torra land

Jobbet görs på vintern. Bottenfruset på vår långgrunda strand så man kan köra ut med gräv- och pålningsmaskiner.

Här gamla brunnsringarna. Inte helt i "linje" mera.

Majas och Timotejs egentliga del i projektet är att planera och fixa kommande bryggfest. Dragspelsmusik och dans ute på pontonen skall det vara. Konceptet annars öppet. Men mat och dricka blir det säkert.

Rapport om bryggans avancemang följer.

Uunissa paahdettuja viiriäisiä ja juureksia

Timotej ehdotti riekkoa lauantai-illan ateriaksi. Niinpä aamulla kohti Hakaniemen hallia ja Reinin lihaa. Riekkoa ei kuitenkaan ollut ja niinpä ostoskassiin päätyi viiriäisiä. Yleensä niitä varataan kaksi per syöjä, me tyydyimme yhteensä kolmeen (yksi Majalle ja kaksi Timotejlle). Nämä olivat tuoremakkaralla täytettyjä ja yrttiöljyssä marinoituja.

Ruskistin ne valurautapannussa,

ja siirsin sen jälkeen uunivuokaan, jossa mukana myös palsternakkaa, lanttua ja porkkanaa. Juurekset maustoin simppelisti oliiviöljyllä, suolalla ja mustapippurilla. Koko komeus oli puolisen tuntia 200 asteessa.

Erinomaisen onnistunut kastike kruunasi aterian. Siivilöin viiriäisten ruskistuksesta pannuun jääneen öljy kattilaan ja kuullotin siinä sipulisilppua. Tilkka valkoviiniä (oliskohan ollut desi tai puoli) kattilaan ja keitin kokoon niin että kutakuinkin kaikki viini haihtui. 2 dl kuohukermaa seuraavaksi ja keittelin kokoon pikkuhiljaa. Maustoin soijalla ja mustapippurilla. Lopuksi vielä, juuri ennen tarjoilua,  sekoitin joukkoon 1 rkl kylmää voita.

Juurekset hyviä, kuten aina, Tipu varsin kelpo ja kastike teki sitä suorastaan erinomaisen. Tykkäsimme.