Hiihtoloman helppo herkku, lohta ja kasviksia uunissa

Yhdeksälle nälkäiselle lomalaiselle:
Pilko 2 keltaista isoa paprikaa, 2 pientä kesäkurpitsaa, 3 valkosipulin kynttä ja 1 purjo, puolita rasiallinen kirsikkatomaatteja ja kuutioi pakettillinen fetaa (tai fetan kaltaista juustoa.... kaupan valikoimasta riippuen). Öljyä uunipelti, laita kaikki ainekset sinne, lisää öljyä, suolaa, mustapippuria, kuivattuja yrttejä. Sekoita hyvin.

Kasvisten päälle suolalla ja mustapippurilla maustettua lohifilettä ja sitten 200 asteiseen uuniin kunnes kaikki kypsää, vei n 20 minuuttia.

Kastikkeena aiemmin blogattua suolakurkkukastiketta (se on aina yhtä loistavaa) ja keitettyjä perunoita.

Improvisointi onnistui hyvin, tämä maistui koko porukalle, kasvikset erityisesti olivat saaneet hyvin makua mausteista. Nämä yhdessä astiassa uunissa valmistettavat ruoat ovat käteviä on ruokailijoita on paljon (toki saa tehdä pienemmällekin joukolle).

Kuumat murskatut perunat

Kuulostaa hassulta, mutta niin se suora käännös sanoo, hot crushed potatoes. Resepti on Pioneer Woman blogista. Pitkään olen ajatellut että pitäisi testata ja nyt kun nälkäisiä suita oli yhdeksän, päätin että aika oli tullut.

Raaka-ainelista on helppo: perunoita, öljyä, suolaa, pippuria, yrttejä. Keitä sopiva määrä perunoita. Laita öljytylle pellille (olisin suomalaiseen tapaan käyttänyt leivinpaperia, vaan mökissä ei sellaista ollut). Murskaa perunat esim perunansurvimella, sivele runsaalla öljyllä ja mausta. Paista 250 asteisessa uunissa n 20 minuuttia.

Keitetyt perunat uunipellille

Murskaa ne epämääräisiksi kasoiksi, seuraavaksi öljyä ja mausteita

Hyviä olivat, kiva löytää uusi tapa valmistaa jotain niin tuttua. Maku muistutti lohkoperunoita.

Tarjoiltiin tällä kertaa osana illallispöytää, jossa myös lihapullia tzatsikin kera, pastasalaattia, vihersalaattia. graavattua ja kylmäsavustettua lohta, suolakurkkuja.

Tällä ravittiin yhdeksän henkeä hyvässä hengessä. Mitähän sitä keksisi täksi illaksi?

Turskaa. maustevoita ja lämpimiä kasviksia

Resepti on Allt om Mat webbisivuilta, linkki, ilmeisesti muutaman vuoden vanha joka oli nyt ehdotuksena ystävänpäivä menyyn pääruokana. Meillä ei ollut tarjolla 14.2. mutta hyvin kelpasi 'tavallisena' lauantainakin pari viikkoa sitten.

Lisää 1 dl sokeria ja 1 dl suolaa litraan vettä, sekoita kunnes liuenneet. Laita turskat liemeen ja jätä huoneenlämpöön 40 minuutiksi.

Me paistoimme turskan paistinpannulla, alkuperäisessä ohjeessa kala oli valmistettu uunissa. Suolaliemessä liottaminen muuttaa kalan rakennetta niin että pysyy paremmin kasassa paistettaessa.

Maustevoi: sekoita 100 gr huoneenlämpöistä voita, kahden limen kuoret ja 1 rkl limen mehua, yksi murskattu valkosipulinkynsi ja maun mukaan suolaa sekä pippuria. Muodosta rullaksi ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Kasvikset:

Yksi kesäkurpitsa mandoliinilla ohuiksi siivuiksi. Kuori ja siivuta pari valkosipulinkynttä. Paista purkillinen kirsikkatomaatteja öljyssä pari minuuttia ja nosta sivuun. Laita kesäkurpitsa ja valkosipuli pannulle kypsymään, lisää pussillinen tuoretta pinaatia. Joukkoon vielä ne kirsikkatomaatit sekä kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä. Suolaa ja pippuria maun mukaan.

(Kuten kuvasta näkyy, Maja on alkanut Photoshop testauksen, saapas nähdä mitä siitä tulee, toistaiseksi aika turhauttavaa, mutta sainpa tuollaisen 'taulun' aikaiseksi....)

Raikas kokonaisuus. Kasvislisuke oli erityinen suosikki. Limevoita jäi yli ja loput käytettiin myöhemmin patongin maustamiseen (kts edellinen postaus).

Nyt alkaa hiihtoloma, kokkaus siirtyy satoja kilometrejä pohjoiseen ja ruokailijoiden määrä lisääntyy reippasti. Mutta eiköhän sieltäkin jotain päädy Villa Sandiin, enemmän bulkkilinjalla ja paljon energiaa annoksissa! 

Kasvisgratiini jämistä

Tuli yhtenä päivänä siivottua jääkaappi ja sehän teki ruoanlaiton helpoksi kun sieltä löytyi munakoisoa, purjoa, kesäkurpitsaa, maustevoita, fetaa ja parmesaania. Tuoreita yrttejä oli ikkunalla, tomaatimurskaa kaapissa ja niin kaupasta ei tarvittu kuin pinaattia ja patonki.

Mandoliinilla munakoiso, kesäkurpitsa ja purjo ohuiksi siivuiksi. Mitä ohuempia sitä parempi (varsinkin munakoison osalta), kypsyvät nopeammin ja antavat mehevän makunsa paistokselle.

Tuoreet yrtit sekoitettiin purkilliseen tomaattimurskaa, mukaan myös valkosipulia ja salottisipulia, suolaa, pippuria.

Uunivuokaan kerroksittain pinaattia, munakoisoa, kesäkurpitsaa ja fetaa.

Koko komeuden päälle maustettu tomaattimurska ja viimeksi vielä parmesaaniraastetta.

Lisäksi leipää. Patonkiin pieni kolo ja siihen maustevoi, jossa makua antoi valkosipuli ja lime (voista toiste lisää, se oli tehty turskan seuraksi, mutta huomasin juuri että se on vielä bloggaamatta).

Gratiini oli 200 asteisessa uunissa kolmisen varttia. Kannattaa antaa olla aika pitkään jotta kasvikset pehmenevät ja maut sekoittuvat. Patonki mukana ehkä viimeisen vartin.

Tykättiin kovin. Feta, tomaatti, yrtit niin klassinen makuyhdistelmä ettei muuta voi odottaakaan. Tykkään siitäkin että saa jämät käytettyä, tunnen itseni silloin niiiiin kunnolliseksi perheenemännäksi....

Nyt on raviolien teko hallussa, ja beurre blanc

Ammattikokin avulla on meillä nyt hyvä pastataikina- ja kaulintaohjeet. Kuten eka kerran jälkeen totesinkin, mun taikina oli liian kova. Ja niinpä ei yllättänyt että Ammattikokin taikinassa oli vähemmän jauhoja ja enemmän kananmunia....

250 gr durumvehnäjauhoja, 2 kokonaista kananmunaa ja 3 keltuaista sekoitettiin monitoimikoneessa taikinaksi ja laitettiin jääkaappiin tunniksi-pariksi odottamaan.

Matkalla pastakoneeseen

Täyte tehtiin pakastetuista, raaoista jättikatkaravun pyrstöistä (1 pussi sellaisia, määrästä en muuta osaa sanoa). Laita sulaneet pyrstöt mikseriin ja lisää 1 dl kermaa, hienoksi silputtua ruohosipulia, suolaa ja pippuria, aja hienohkoksi tahnaksi.

Lisäksi tehtiin ratatouillea erittäin hienoksi pilkotuista kasviksista:  5 cm pätkä munakoisoa, 7 cm kesäkurpitsaa, viiden tomaatin siemenet (ne jotka jäi yli Sauce Viergesta), 1 sipuli, 2 valkosipulinkynttä. Kattilaan öljyä ja kasvikset mukaan muhimaan. Mausta suolalla ja pippurilla, hieman chiliäkin laitoimme (mutta vain vähän). Jätä odottamaan.

Tee raviolit. Pastakoneen käytöstä opimme sen että 0-tasolla kannattaa ajaa muutaman kerran ja aina taittaa taikina välillä, näin tulee kauniin tasaiset reunat. Ja kannattaa sen jälkeen käyttää joka taso. 1,2,3,4,5,6 ja seiskaan päädyimme tälläkin kertaa. Ravioleja keitettin n 4-5 minuutttia.

Täyttämisenkin Ammattikokki teki toisin, täytenokareet levylle ja sitten taittoikin pitkittäin, tuli järkevämmän kokoisia ja mallisia.

Vielä Beurre Blanc, voikastike pisteenä iin päällä: Kattilaan desin verran viiniä kiehumaan, anna kiehua kokoon jonkun verran, lisää loraus kermaa ja vähitellen voita koko ajan sekoittaen, kaikkiaan voita tuli lisättyä n 50 gr.

Sitten lämmitetty ratatouille syville lautasille, päälle raviolit ja viimeksi voikastiketta, ja aivan loistava ruoka valmiina nautittavaksi. Taas kerran kastike teki hyvästä erinomaista.

On se vaan kumma miten Ammattikokin osaaminen saa paljon parempia makuja aikaan kuin Majan yritykset!

Suolaa, Guéranden suolankukkia tarkemmin sanoen

Stockalta sitä saa tällaisessa purkissa

Kun vuonna 2002 kävimme Bretagnessa ja siellä Guéranden kaupungissa, muuttui mielipiteeni suolasta täysin. Kävimme nimittäin suolaviljelmällä jossa merivedestä erotettiin suolaa, suolan kukiksi niitä kutsutaan. Ostin mukaani kilon tuota merivedestä erotettua suolaa, Fleur de Sel, ja muuta suolaa ei keittiössä paljoa sen jälkeen ole kulunut. Onneksi sitä saa ostettua Suomestakin, joten sen ensimmäisen kilon loputtua olen pärjännyt hyvin. Toki tavallista hienoa suolaa tarvitaan joskus vaikka silliliemeen ja karkeata merisuolaa graavaamiseen, mutta muuten mennään suolankukilla. (Jodin mahdollista puutetta olen tosin joskus miettinyt, vaan oletan että sitä tulee tarpeeksi siitä suolatusta ruoasta mikä ei ole meillä tehtyä, työpaikalla, ravintoloissa, juustossa jne.)

Nyt maustelaatikkoon tuli uutuus.

Viime syksynä työtapaamisen yhteydessä Sveitsissä kerroin ranskalaiselle ruoasta innostuneelle herralle minun Guéranden ihastuksestani. Sillä seurauksella että kun hän pari viikkoa sitten kävi Suomessa työmatkalla, niin toi minulle kesätryffelein maustettua Guéranden suolaa! Mikä herrasmies. Eikä edes tavannut minua käyntinsä aikana, vaan paketin minulle välitti kollega joka hänet tapasi.

Nyt pitäisi sitten ymmärtää mihin tällaista herkkua ja makuyhdistelmää kuuluu käyttää. Googlasin ja sain vastauksen:

Use: add it at the end of the cooking to avoid loosing its aromas, with scrambled eggs, omelets, carpaccios, grilled fishes, cheeses. Delicious with mashed potatoes or on a boiled egg.

Kuhaa ja 'neitsytkastiketta', Sauce Vierge

Taas oli ilo olla oppilaana. Viime sunnuntain menyystä vastasi Ammattikokki ja Timotej oli apulaisena. Maja lähinnä keskittyi neljännen ruokailijan kanssa sivustakatsojan rooliin ja herrojen nestetasapainosta huolehtimiseen (ja ihan vähän omansakin).
Ammattikokilta oli erityisesti pyydetty ravioleja jotta Maja saisi täydellisen pastataikinan reseptin. Tiikerirapuraviolit ratatouillen ja voikastikkeen kera oli alkuruokana, niistä lisää toiste.

Tässä jo kuitenkin kuva tulevasta

Nyt vuorossa sunnuntain pääruoka, paistettua kuhaa, risottoa ja Sauce Vierge. Kuten niin usein olen lukenut, niin kastike kyllä kruunaa ruoan kuin ruoan! Itse en mikään kastike-ekspertti ole, mutta olisi syytä oppia sellaiseksi, niin uskomattoman eron se ruokaan tuo. Sauce Viergen voinee kääntää 'neitsyt-kastikkeeksi', ranskalaista perua ja tarjoillaan tyypillisesti äyriäisten ja vaalean kalan kera.

Tarvitset neljälle:

• neljä kuhafilettä
• viisi luumutomaattia
• sitruunamehua
• tuoretta basilikaa
• tuoretta korianteria
• 50 gr inkivääriä
• oliiviöljyä

(Ja risottoon lisäksi 2 dl arborio riisiä,1 sipuli silputtuna, valkoviiniä, kanalientä ja 100 gr parmesaania. Risoton ohjeen jätän pois, luotan että lukijakunta tietää miten tehdään oikea italiainen al dente täyteläinen risotto. Risoton teossa ei tullut yllätyksiä, Ammattikokki teki sen samoin kuin Majalla ja Timotejlla ollut tapana.)

Kala ja kastike:

Kalttaa ja kuori tomaatit, poista siemenet (ne käytettiin raviolien kanssa tarjoiltuun ratatouilleen). Pilko pieniksi kuutioiksi. Raasta inkivääri. Silppua basilika ja korianteri.

Ammattikokin kalttaamat ja kuoritut luumutomaatit rivissä

Suolaa ja pippuroi kalat, paista yhdeltä yhdeltä puolelta kunnes ruskistuneet, nosta odottamaan. 

Laita samalle pannulle öljyä ja lisää tomaatit, yrtit, inkivääri ja mausta sitruunanmehulla. Sekoittele hetki.

Laita kalat takaisin pannulle kastikkeen päälle, paistettu puoli
ylöspäin ja anna lämmetä.

Tarjoile risoton kera. Kastike oli aivan loistava ja nosti ruoan aivan eri luokkaan kuin meidät omat pöperöt.

Kiitokset Ammattikokille. Hän ainakin sanoi tykkäävänsä meidän kanssa kokkaamisesta, toivokaamme että oli rehellinen! Koska tämä ei jää viimeiseksi kerraksi, sovimme jo että hänen tunnettu (ja Majan suuri suosikki) kananmaksapateensa on seuraava yhteinen kokkaus. Sen seuraksi pitää vielä kehittää sopiva ranskalainen pääruoka. 

Moules Frites, simpukoita ja ranskalaisia

Aiemminkin on tullut blogattua sinisimpukoista. Tällä kertaa tarjolla hyvin perinteinen, ja belgialainen, simpukat ranskalaisilla. Niin, ranskalaiset perunat ovat belgialaisia.

Ranskalaisia varten tarvitset (yllätys, yllätys) perunoita, kasvisöljyä ja suolaa. Lisäksi iso kattila ja mieluusti myös lämpömittari.

Kuori ja pilko perunat. Laita kylmään veteen pariksi tunniksi, jotta tärkkelys vähenee ja perunoista tulee rapeita.

Kuivaa perunat talouspaperin päällä ja alla.

Ensimmäinen friiteeraus tehdään 160 asteen lämpötilassa. Laitoin n 1.5-2 perunaa kerralla ja annoin kypsyä kolmisen minuuttia, tässä vaiheessa perunat eivät ruskistu, vain kypsyvät. Lämpötila pysyi aika hyvin kohdallaan, kaasuliesi kiitettävän tarkka säädettävä.

Nosta perunat talouspaperin päälle kuivumaan ja odottamaan.

Kun simpukat kutakuinkin valmiita, friteeraa ranskikset uudestaan, tällä kertaa 190 asteessa ja aikaa ei mennyt kuin minuutin verran yhtä erää kohden. Nyt siis rapeutuvat ja ruskistuvat. Laita lämpimään kulhoon sitä mukaa kun valmiita ja suolaa kun koko satsi friteerattu.

Ranskalaisia olemme tehneet joskus ammoisina aikoina ja Majalla on myös selvä muistikuva miten Ahkera-Liisa teki näitä vuonna yksi ja kaksi (sen minkä Maja muistaa on että hyviä olivat ja kahteen kertaan keitettiin öljyssä).

Simpukat tehtiin suurin piirtein samoin kuin viimeksikin, sipuli-valkosipuli-valkoviini-liemessä.

1 kilo simpukoita sai seurakseen yhden sipulin, yhden salottisipulin, kaksi valkosipulin kynttä (ensi kerralla laitetaan enemmän), 1 rkl kutakin silpottuna: kirveli, persilja, timjami, sekä 1,5 dl valkoviiniä. Niin ja viimeiseksi lisättiin myös 2 rkl ranskankermaa.

Raaka-aineet odottavat vuoroaan 

Laita simpukat isoon kulhoon ja täytä kylmällä vedellä. Putsaa mahdolliset 'parrat' pois ja heitä pois rikkinäiset ja ne jotka eivät 'koputuksesta' sulkeudu. Anna veden valua pois.

Huuhdellut simpukat myös odotuskaistalla

Kuullota sipulit öljyssä miedolla lämmölllä viitisen minuutia jotta pehmenevät, mutta eivät ruskistu. Lisää silpotut yrtit. 

Sekoita. lisää simpukat ja valkoviini. 

Kansi päälle ja anna simpukoiden höyrystyä n viisi minuuttia. Lisää ranskankerma ja kuumenna.

Tarjoile simpukat syvältä lautaselta ja ranskikset asetilta vieressä. Nautitaan hyvän valkoviinin kera, ja ranskiksien seurana ketsuppia ja/tai majoneesia, maun mukaan.

Nopeaa, helppoa ja halpaa. Kilo simpukoita, josta riittää hyvin kahdelle, maksoi kahdeksan euroa ja perunathan ovat liki ilmaisia.