Välillä pohdin miksi ylläpidän tätä blogia, miksi se yleensäkään tuli aloitettua. Kun asiaa hetken mietin, niin vastaus molempiin kysymyksiin löytyi ja on itse asiassa identtinen, ja kaksiosainen.
|
Maanantaina alkudrinkin kanssa tarjotut leipäset, toisessa lohimössöä ja toisessa ravunpyrstömössöä |
Ensiksikin moni ystävistä pyysi reseptejä ja ajattelin blogin kautta jakamisen olevan helpompaa, riittää että kirjoitan kerran muistiin mitä tuli tehtyä. Näin se toimii edelleenkin, check the box, tavoite täyttynyt. Kiitos lukijoille palautteesta, joka tulee suullisesti, ette pahemmin kommentteja blogiin jätä....
|
Kalapullat vuodelta 2010 |
Toinen syy on että blogin pitäminen pakoittaa kokeilemaan uusia ruokalajeja tai tekotapoja, tuo siis kaivattua vaihtelua omaan repertuaariin. Tässä onnistuminen vaihtelee, välillä on helppoa keksiä uutta ja ruoanlaitto mukavaa. Välillä inspis on totaalisesti hukassa, ja silloinhan juuri tätä tarvitaan.
|
Parsakaalia, pekonia, pinjan siemeniä ja muuta hyvää, tätä(kin) pitäisi tehdä uudelleen |
Olen päättänyt että matkoista ja ravintoloista en bloggaa (paitsi joku poikkeus vahvistaa säännön), ennen kaikkea kyseessä on oma tekemä ruoka. Olen myös päättänyt että kaikkea en bloggaa, kysymyksessä ei ole 'mitä söin tänään' päiväkirja.
|
Toisaalta - tämä päivän lounas, nakkimunakas paprikan, punasipulin, basilikan ja savustetun paprikajauheen kanssa ei ollut ollenkaa hassumpaa... Varsinkaan kun ainoa tavoite oli jääkaapin tyhjennys |
Itse luen blogeja nimen omaan inspiraatiota etsiessä ja silloin helposti löytyy vain uusin postaus. Vanhemmat ideat eivät kovin helposti nouse esiin. Sitä tässä pohdin päivänä menneenä ja mietin pitäiskö blogata hyviksi todettuja reseptejä useamman kerran, jotta varmasti ne löytäisitte ja kokeilisitte itsekin.
Päätin kuitenkin ettei, joten muistakaapa selata vanhojakin sivuja kun inspiksestä pula. Toivomuksia jatkosta otan mielelläni vastaan, sekä blogin kommenttilootassa sekä suullisesti kun tavataan.
Kuulostaa hirveän tutulle, epäilemättä jokainen bloggari miettii jossain vaihessa näitä samoja juttuja, varsinkin kun lukijat eivät tosiaan kommentteja jätä. Minäkin olen jo pariin kertaan nämä samat ajatuskuviot käynyt läpi, eli mikä oli se alkuperäinen lähtökohta koko touhulle. Tämä on kuitenkin yllättävän aikaa vievää puuhaa.
VastaaPoistaTuo kommentoiminen lienee osin ikäkysymys, Reetan blogissa kommentteja on sadoittain. Välillä ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että koko oma blogi on täysin turha, ei ketään kiinnosta.
Varmaan arvaat, että olen tyytyväinen siihen, että päätit jatkaa samalla linjalla. Sitä paitsi tuo sinun erinomaisen hyvä tunnisteluokittelusi auttaa löytämään ne oikeat jutut myös vanhempien juttujen joukosta.
Olisi muuten kiva tavata kun tämä loman jälkeinen elämä saadaan kunnolla käyntiin!