Sikahyvää vai kalahyvää - piikkikampela uunissa

Piikkikampela, piggvar ruotsiksi ja turbot englanniksi, on ollut Majan suosikkikala 80-luvun puolesta välistä, eli siitä asti kun sitä ensi kerran sai maistaa. Nyt Göteborgissa tätä herkkua pitää nauttia usein, sitä kun ei Itämerestä oikein saa, ei ainakaan järkevän kokoisena. (Tosin olemme kyllä ostaneet tuoretta piikkikampelaa myös Suomessa, mutta lienee tullut lentokoneella.)

Klassinen tapa valmistaa piikkikampela on kokonaisena uunissa ja se tarjoillaan kirkastetun voin ja raastetun piparjuuren kera. Niin tälläkin kertaa.

Kokonainen kala uuniin, 120 astetta ja reilu tunti kypsytti sen.

Uuniin menossa, au naturel

Kirkastettua voita tehdään sulattamalla voita ja antamalla maitomaisen proteiinin painua pohjaan.

Kirkastetun osan kuumensin juuri ennen tarjoilua. Lisänä myös raastettuna piparjuurta ja kasvislisukkeena keitettyjä ja suolattuja taitepapuja. Kalaa maustettiin suolalla ja sitruunan mehulla. Se että pavutkin saivat osansa voista lautasella ei huonontanut makua mitenkään...

Aivan sika (kala?) hyvää! Kyllä toimii myös muulle valkoiselle kalalle, joten kokatkaa ihmeessä vaikkei piikkikampelaa olisikaan tarjolla.

Alkuruokakin oli maistuvaa, katkarapusalaatti tai -coctail. Romainesalaattia, avokadoa (joo, molemmat perjantain jämiä), katkarapuja ja kastikkeessa Hellmans majoneesia, chilikastiketta, sitruunan mehua, suolaa ja pippuria. Mums.

Huomaa erityisesti pöytäliina, Ryyperin ruma keittiön pöytä oli pakko piilottaa....

Astiasto Ryyperissä on rajoitettu, joten pienet juomalasit saivat toimia alkuruoan tarjoiluastioina.

Nyt taitaa taas tulla tauko kotiruoassa. Viikko menee ulkoruokinnassa ja lentokentillä. Timotej on ensi lauantaiksi luvannut lapsuuden klassikkoa (?) stekt sill, paistettua silliä. Sitä odotellessa, hyvää alkavaa viikkoa.