Kuten varmaan on käynyt ilmi, meidän perhe tykkää parsasta, värillä ei väliä (vaikka valkoinen onkin parempaa...). Vuosien mittaan parsaa on nautittu eri tavoin, pelkästään tänä vuonna on jo blogattu myllärin tyyli, poroa ja parsaa, grillattua parsaa ja parma-parsaa.
Mutta. Saksalaisessa valkoisessa parsassa on sitä jotain. (Eka kerran sitä nautittiin yhdessä etelä-Saksassa 90-luvun alussa.)
Majalla on tänä keväänä ollut saksankielen opettajan kanssa diili, se joka ensin bongaa saksalaisen tuoreen parsan Lidlistä, informoi toista. Ja tänään tuli tekstari, nyt sitä saa!
Maja ja Timotej menivät samantien parsaostoksille ja mukaan tarttui myös Schwarzwald kinkkua. Joten, illallinen ihan parhaasta päästä: valkoista saksalaista parsaa, Gardajärven oliiviöljyä, suolankukkia Bretagnesta ja Schwarzwaldin kinkkua. Loistavaa!
Ja jopa aurinko paistaa, mitä muuta sitä voisikaan toivoa torstai-iltana. (Että koivuallergiaa ei olisi 'keksitty'?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti