Herkkua amerikan malliin

Joskus kesän mittaan näin jossain reseptin parsakaalisalaatista ja se tallentui johonkin aivolohkon osaseen hyvänä ideana. Nyt oli jääkaapissa kotimaista parsakaalia ja niinpä suuntasin taste spottingiin (http://www.tastespotting.com/) ja hakusanaksi broccoli salad. Vaihtoehtoja tuli useita ja kaikille oli yhteistä cashew nuts, joille Timotej on allerginen. Ei hyvä. Ilmeisesti resepti on alunperin New York Timesissa julkaistu ja kovin tuttu. Epäilenpä että Chicagossa asuessamme tätä oli lautasella company picnic tyyppisissä tapahtumissa.

Näin me sen teimme soveltaen reseptejä ja välttäen pähkinöitä:

600 gr kotimaista parsakaalia, josta käytin vain kukinnot
1 iso salottisipuli
5 siivua pekonia
kourallinen pinjan siemeniä
2 rkl majoneesia
1 rkl Rajamäen valkoista balsamicokastiketta
mustapippuria (tietenkin Santa Marian Tellycherryä)

Parsakaalin kukinnot höyrytin kevyesti (n 1 min), pilkoin salottisipulit. Kippoon balsamico ja majoneesi, vähän mustapippuria joukkoon. Sekoitin ja lisäsin sipulit ja jäähtyneet parsakaalin kukinnot. Kippo jääkaappiin kunnes nälkä yllätti. Siinä vaihessa paistoin pekonit rapeiksi ja paahdoin pinjan siemenet. Lopuksi pekonisilppu ja pinjat salaattin joukkoon ja lautaselle.

Päällä pekonit ja pinjansiemenet, varsinainen bulkkiosuus (parsakaali) niiden alla, aina ei kannata uskoa kuvaa...

Lisäksi paistoin pakastimesta löytyneet ahvenfileet, kiitos Kalastaja-Eemelin. Fileille sirottelin kevyesti suolaa ja ruisjauhoja. Ne paistettiin voissa samassa pannussa kuin pekoni hetkeä aiemmin. Vaikka kuivasimme paistinpannun emme pesseet sitä ja pekonin maku oli havaittavissa kaloissa. Ei todellakaan haitannut, päin vastoin, sopi hyvin yhteen salaatin kera. Maukasta!

Syödessämme tajusin että muistijälki oli tullut Jamie Olivierin USA kirjasta, ja Timotej muisti minun selanneen sitä Jyväskylän kyläpaikassamme. Joten sinne siis kiitos ideasta!