Liki autio hiekkaranta, green tomato chutney ja muita syksyn merkkejä

Alkaa Villa Sandin tämän vuoden sesonki olla loppuillaan. (Toki ei tarkoita että bloggaaminen jää talviteloille, vaan että nyt blogista tulee koko viikkoisesti stadilainen kuten meistäkin.) Ponttorilaituri nostettu hiekalle, veneet käännetty pukeilleen ja sadot korjattu. Hiekkarantakin on aika masentuneen näköinen:



Lähikuva sienistä ei ole varsinaisesti ruokahalua herättävä! Mitä lievät ihmetyksiä, mutta peuroille näyttävät maistuvan



Tomaattisato jäi aika pieneksi ja eivät ehtineet kypsyäkään. Jotain tuli tehtyä väärin, vaikka kovin olen ylpeä että onnistuin lahjataimet pitämään hengissä ja jopa muutama tomaattikin jaksoi kasvaa hyvässä (?) hoidossani.



Koko komea sato yhteiskuvassa, ahdasta, mutta sopu sijaa antaa

Päätin tehdä jotain noista vihreistä tomaateista ja kuvittelin niiden sopivan hillokkeeksi juuston kanssa (ei vähiten lahjaksi saadun aivan erinomaisen 'tomatmarmelad':in innoittamana - kiitos KR). Niinpä googlasin aikani ja englannista löytyi useampi resepti tehdä 'green tomato chutney'. Minunhan piti tietenkin saada valmista saman tien joten melkoiseksi improvisoinniksi meni. Raaka-aineet piti löytyä heti kaapista ja valmista piti tulla nyt eikä 15.päivä.

Joten laitoin kattilaan tomaatin puolikkaat, silputtua sipulia ja rusinoita, sekä siirappia ja viinietikkaa. En mitannut määriä, menivät näppituntumalla. Muhivat ehkä 30-40 minuttia hiljaisella tulella, kunnes sopivan sakeaa. Näin pienestä määrästä ei riittänyt purkitettavaa, joten vain kulhoon ja jääkaappiin odottamaan käyttöä, ensimmäinen maistaminen vaikutti lupaavalta.



Syksyn myötä myös harmaahaikara on rohkaistunut, niitä on ollut välillä kaksikin laiturilla. Arkoja ovat, kovin lähelle ei kameran kanssa pääse.