Viikunoita, viikunoita, viikunoita

Moni kokki muistuttaa miten hyvän ruoan avainasia on laadukkaat raaka-aineet. Ja että pitäisi käyttää sesongissa olevia aineita. Välillä se on jopa tuntunut hieman kliseiseltä, mutta pakko myöntää että näinhän se on. Joten tällä hetkellä meillä on vähän kaikessa mukana tuoreita viikunoita. Kuivattuja en syö enkä osta koskaan, joten nyt herkutellaan niin kauan kuin voidaan.

Joku aika sitten ne tuoreet viikunat olivat jälkiruokalautasella juuston kera. Tässä vielä muistutus kauniista makuparista:

Alla sitten pari muuta tuoreen viikunan käyttökohdetta viime päiviltä.

Suppilovahverorisotto sai seurakseen salaatin jossa punasalaattia, rucolaa, kevät(?!?)sipulia ja tuoreita viikunoita. Öljy-viinietikka-kastike ja vähän mustapippuria maustoivat salaatin.

Vuohenjuusto-viikuna yhdistelmä taipuu erinomaisesti alkuruoaksi. Itse asiassa kyseessä yhdistelmä noista yllä olevista vinkeistä, jälkiruoan kevyesti paistettu vuohenjuusto ja pilkotut viikunat risoton seuraksi nautitun salaatin (ilman viikunan paloja) päällä. Ja taas maistui.

Kaipa vähitellen tulee joku muu ulkomaan herkku sesonkiin, kotimaisia kun ei enää uusia tule tänä vuonna. Jollei tule, niin sitten meillä alkaa linssiaika, kuten joka syksy.