Nyhtöpeuraa ja hirven sisäfilettä

Kuten ennenkin olen todennut, metsästävät ystävät ovat kivoja! Tällä kertaa meidän pakasteeseen ilmestyi tammikuussa peuran etujalka (lapa?). Sunnuntaina se tarjoiltiin metsästäjilleen nyhtöpeuran muodossa. Lisäksi olin ajatellut peuran sisäfilettä samalla lautaselle. Mutta kun sitten otin sen lihan esiin pakastimessa (eri metsästäjältä saatu), se olikin hirveä.... No, eipä sen annettu haitata, riistaa kuitenkin.

Laitoimme lihakimpaleen kinkunpaistopussiin. Pussiin sujahti myös muutama lohkottu sipuli, kolme pientä valkosipulia kokonaisina, porkkanan paloja, yksi chili ja mitä muuta lie jääkaapista löytynyt. Lihan pintaan laitoin suolaa ja mustapippuria.

100 asteessa (kiertoilmauunissa) liha ja kasvikset sitten muhivat 4-5 tuntia. Sen jälkeen revittiin pieniksi paloiksi. Iso jalka = paljon lihaa.

Timotej oli parampi 'nyhtäjä', Maja katseli sivusta

Tässä ensimmäiset palat

Nyhtöpeura oli yön yli jääkaapissa ja sunnuntaina osa siitä syötiin hirven sisäfileen, juuresmuusin, wokattujen ruusukaalien  (mukana myös sipulia ja suppilovahveroita) ja punaviinikastikkeen kera.

Otin myös talteen paistopussiin kertyneen nesteen, laitoin jääkaappiin ja tein siitä kastikkeen seuraavana päivänä. Tämän kastikkeen käytin kun lämmitin nyhtöpeuran, se toi makua ja esti lihan kuivumisen. Valmiin annoksen punaviinikastike oli Stockan valmiskastike.

Nesteen laitoin kattilaan, mukaan pari oksaa tuoretta rosmariinia ja hieman sinappia. Keittelin kokoon. Lopuksi vielä loraus kermaa. Siivilöin ja sekoitin nyhtöpeuran joukkoon.  Kuumensin ja annoin hiljalleen kiehua sillä aikaa kun tein ruoan muilta osin valmiiksi. Tarjoillessa nostin lihat lautasille ja jätin kastikkeen jämät katilaan

Nyhtöpeuran teossa on monta vaiheessa ja aikaa kuluu. Mutta vaikeata se ei ole, eikä aktiivista työtä ole paljon. Helppo myös siinä mielessä että voi tehdä valmiiksi hyvissä ajoin ja vain lämmittää kun on ruokailun aika.

Juuresmuusissa perunaa, porkkanaa ja lanttua. Keitin, muusasin (ei liian hienoksi!) ja sekoitin voita joukkoon. Maustoin suolalla ja mustapippurilla. 

Tein valmiit annokset lautasille, santsauskierroksen laitoin tarjolle niin että jokainen sai itse ottaa lisää mitä halusi.

Seuraava haastekin on saatu, vieraat toivat tuliaiseksi rusakon! Se peuran jättämä kolo pakasteessa ei siis kauaa pysynyt tyhjänä. Onneksi metsästäjä lupasi myös toimittaa reseptin, sitä odotellessa.