maanantai 17. tammikuuta 2011

Peuran sisäfileetä, punaviinikastiketta ja juuressosetta

Ystävät ovat yleensäkin kivoja ja metsästävillä ystävillä on vielä erityispiirteensä, niiltä saa välillä riistaherkkuja. Tällä kertaa oli pakastimeemme päätynyt peuran sisäfilee. Joten lauantain illallisvieraille tarjottava pääruoka oli päätetty. Koko meny oli varsin maistuva. Shamppanjan seuraksi parmesaania ja balsamiviinietikkaa niin kuin joskus ennenkin, alkuruoaksi blinejä ja muikun mätiä tykötarpeineen ja pääruoka otsikon mukaisesti.

Blinit teen aina kevyemmän kaavan mukaan, minulle tuppaa tulemaan huono olo siitä rasvan määrästä mitä niissä yleensä on. Joten teen kyllä perinteisen tattari-hiiva-taikinan, mutta paistan blinit lättypannulla pienessä voimäärässä. Hyvää ja kuohkeaa.

Tällä kertaa piti siis blogata tuo pääruoka. Fileen putsasin aamulla ja laitoin marinoitumaan: rypsiöljyä, punaviiniä, punaviinietikkaa, suolaa, rosmariinia ja rosepippuria. Illalla sitten ruskistin fileen ja laitoin uuniin kypsymään, lämpötilaa en osaa sanoa meidän uunin termostaatti kun ei toimi. Uunissa filee oli kunnes sisälämpötila oli 64 astetta. Olin ajatellut ottaa ulos 58 asteen kohdalla (mutta istuin alkuruoan ääressä liian pitkään) ja ehdin jo pettyä huonoon kokkaamiseeni. Mutta kun vetäytymisen jälkeen leikkasin fileen siivuiksi, niin huoli helpottui, ehkä medium plus kuvaa parhaiten kypsyysastetta.



Lihan seuraksi Timotej teki rotmos, juuressosetta. Perunaa, lanttua ja porkkanaa. Keitä kasvikset, soseuta (jätä mielellään vähän karkeutta, Timotej käytti 'perunalumi-puristinta' hyvällä menestyksellä tähän tarkoitukseen), sekoita joukkoon keitinvettä oikeaan konsistenssiin ja vähän suolaa lisäksi, siinä se. Sopii erittäin hyvin riistan kanssa.

Nopea kokki luottaa edelleen Puljonkiin. Tällä kertaa kastikkeena Stockmann Gourmetin valmis punaviinikastike, jonka kiehautin ja lisäsin lopuksi n 1 rkl voita.

Liha oli mureaa ja erittäin maukasta. Marinaadin rosmariini tuli mukavasti läpi ja kastike sopi kokonaisuuteen. Suosittelen lämpimästi, itsekehun haisemisen riskilläkin. Ja tietenkin kiitoset lihasta metsästäjälle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti