Katkarapucoctail ja katkarapuleipä

Johtuukohan geeneistä (Timotej) vai anopista (Maja), mutta katkaravut kuuluvat molempien suosikkeihin ja niin myös seuraavan sukupolven. Norjan matkat toki hemmotelleet meidät piloille kun tuoreita, isoja ja maukkaita katkarapuja on aina ollut tarjolla. Suomessa valikoima on rajattu, mutta silloin tällöin parhaista kaupoista löytyy syömäkelpoista valikoimaa. Nämä kaksi esimerkkiä tässä bloggauksessa on Stockan luxus-katakarapuja, melkein käyvät aidoista.

Pari viikkoa sitten illallisen alkupalana oli katkarapucoctail, hyvinkin perinteisesti. Salaattipedillä omantekoista thousand island tyyppistä kastikketta (majoneesia 2/3 osaa, sitä ketsupin tapaista chilikastiketta 1/3, tilkka Worcester kastiketta jos sattuu olemaan kotona, ja tässä tapauksessa joukossa myös heinonnettua tilliä). Päälle katkaravut ja raikas alkuruoka valmis.

Eilen illalla ostoskoriin päätyi taas samoja luxus yksilöitä ja iltapalaksi teimme katkarapuvoileivät. Alle tuoretta maalaisleipää, siveltiin majoneesilla, hieman tillisilppua päälle, muutama siivua avokadoa ja keitettyä kanamunaa seuraavaksi. Päälle iso kasa katkarapuja ja muutama tippa sitruunan mehua sekä avokadon että äyriäisten päälle.

Siitä alkoi 'summer in the city', nuorempi sukupolvi vallannut Villa Sandin. Stadissa olemme tänään nähneet pride kulkueen, muutaman tunnin päästä vuorossa illallinen Gaijin ravintolassa ja huomenna polkupyöräkierros museoissa (esim Simberg näyttely Didrichsenin museossa vielä näkemättä).